Riitta Lampela: Helsingin Muusikot ry:n 100-vuotisjuhlapuhe

18.12.2019

Hyvät Helsingin Muusikot yhdistyksen jäsenet ja ystävät

Helsingin Muusikot ry:n 100-vuotispäiväksi on ollut peräti kolme ehdotusta. Suomen Muusikkojen Liitto perustettiin 1917 maaliskuussa ja pari vuotta sitten vietettiinkiin liiton 100-vuotisjuhlat. Liitto perustettiin Helsingin kaupunginorkesterin jäsenistä muodostetun hallituksen johtamana yhdistyksenä. Koska liitto kuitenkin koostuu osastoista niin sääntöjen mukaisesti perustettiin paikallisosastoja, ensimmäisenä Turkuun huhtikuussa  1919 ja sitten 1.11.1919 Suomen Musiikkeriliiton Helsingin osasto. HelMu sai säännöt vasta myöhemmin ja se rekisteröitiin Yhdistysrekisteriin 26.2.1928. Päätettiin kuitenkin,  että oman osaston perustaminen v 1919 kuvaisi parhaiten sitä tilannetta, jossa  toiminta alkoi.

Vuoden 1928 tilannetta kuvasi Holger Fransman, HKOn käyrätorvisti, professori ja sittemmin liiton kunniajäsen Muusikko-lehteen tekemässäni  haastattelussa 1989, tässä siteeraus: ”Olimme ruotsalaisessa teatterissa soittamassa kenraaliharjoituksessa. Harjoitus ei sujunut ohjaajan mielen mukaan ja aina piti ottaa uudestaan. Aikaa kului pitkälle aamuyöhön eikä ollut puhettakaan mistään ylityökorvauksista. Silloin liityttiin joukolla melko äskettäin perustettuun Muusikkojen Liittoon ja se asia saatiin sitten järjestykseen. ”

Liiton satavuotista toimintaa on kuvattu laajasti Liiton satavuotisjuhlakirjassa Muusikko edellä, jonka on toimittanut Pekka Nissilä. HelMun toimintaa kuvaava tuore opus  Helsingin Muusikot ry HelMu 100 v. 1919 – 2019, toimittajana Tuomas Pulakka. Teoksessa on runsaasti tietoa myös muusikon elämästä ja erilaisista toimijoista ja tapahtumista sadan vuoden ajalta, teoksen on toimittanut Tuomas Pulakka.

Aluksi Helsingin Muusikoiden merkitys oli yhtä kuin Liitto, vähitellen kun liittoon tuli lisää yhdistyksiä ja jäseniä toiminta siirtyi enemmän liiton harteille. Nykyinen toiminta on paljolti yhteydenpitoa johtokunnassa olevien jäsenten ja  orkestereiden valtuuskuntien välillä, ja varsinainen ammattiyhdistys-työ käydään enimmäkseen työnantajan ja  orkestereiden valtuuskuntien ja luottamusmiesten välillä yleensä liiton johdolla. Enenevässä määrin on kuitenkin työsarkaa muidenkin  kuin orkesterilaisten asioista eli jäsenistä on iso osa freelancereita .

Palkkaukseen liittyvät minimitariffit saatiin aikaiseksi jo vappuna 1920, erilaiset tariffit oli laadittu monille aloille, orkesterien lisäksi mm. eritasoisista ravintoloista sirkus- ja elokuvasoittoihin. Ammattilaisuutta korostettiin ja järjestettiin koesoittoja sen varmistamiseksi aina 40-luvun puoliväliin asti. Kaikkein parhaiten ansaitsivat ravintolamuusikot. Palkka saattoi olla viisinkertainen orkesterisoittajiin verrattuna, lisäksi heillä oli useimmiten ruokaetu. Myös yleisön toiveita toteuttamalla sai lisäansioita. Tarina kertoo, että yhtenä iltana vieläkin erittäin suosittu Malmstenin Leila-valssi soitettiin 8 kertaa ennen kuin ravintolapäällikkö puuttui asiaan, kertamaksu oli nykyrahassa n 33 €. Mykkäelokuvien taustamusiikkien soitto oli tuottoisaa puuhaa kunnes v 1929 tienoilla äänielokuvat tulivat markkinoille ja soittajien ansiot kaventuivat. Sodan jälkeen muusikoiden tilanne oli vaikea ja monet joutuivat tekemään ainakin kahta työtä, myös arvostus oli laskenut ennen sotaa olleista ajoista. 60-luvulla osa soittajista lähti muiden työtekijöiden tapaan Ruotsiin, musiikkia innokkaasti opiskelevan teininkin annettiin ymmärtää, että siellä on ainakin kaksinkertaiset palkat.

Aikaa myöten orkestereihin tuli uusia vakansseja. HKOta ja oopperaa rasittanut yhteistyö sai hyvän päätöksen kun Oopperaorkesteri perustettiin 1963 47 soittajan voimin, orkesteri on kasvanut Suomen suurimmaksi orkesteriksi 112 jäsenellään. Myös vuonna 1963 perustettu Radion viihdeorkesteri  yhdistettiin RSOhon ja RSOta kasvatettiin 70-80-luvuilla rinnan HKOn kanssa satahenkisiksi. UMO perustettiin 70-luvulla jatkumona Radion Viihdeorkesterille. Espoossa vireä musiikkiopistotoiminta sai jatkokseen kamariorkesteri Tapiola Sinfonietan. Vaikka vakansseja tuli paljon lisää niin valtakunnallisesti hyvin kehittynyt musiikkiopistolaitos tuotti hyvää tulosta ja pelättyä muusikkovajausta ei tullut.

Vuosia ja vuosikymmeniä sitten oltiin sitä mieltä että raitis ilma on soittajan surma ja että musiikki pelastaa urheilulta. Nyt on kuitenkin  havaittu, että hyvä terveys ja kunto hyödyttävät muusikkoakin.

Muusikkojen terveydenhuoltoasioissa kiinnittyi ensimmäisenä huomio hammashoitoon, siinä vaiheessa se koski pääasiassa puhaltajia, joille hampaiden kunto oleellisesti vaikuttaa työkykyyn. Vaikka terveydenhuoltouudistus tehtiin 1964 niin vielä senkin jälkeen pitkiä aikoja hammashoito piti maksaa itse. 80-luvun puolivälissä perustettiin Muusikkojen Sairauskassa, josta korvauksia maksettiin mm hammashoidosta, kuulotutkimuksista sekä maksettiin sairauspäivärahoja niille freelancereille, jotka eivät olleet työterveyshuollon piirissä. Vuonna 2002 muutamat musiikkia harrastavat lääkärit ja terveydenhoidon ammattilaiset muusikoiden kanssa perustivat Musiikkilääketieteen yhdistyksen, jonka kanssa on ollut paljon hedelmällistä yhteistyötä.

Helsingin Muusikoiden edustajia on ollut jäseninä Taiteen keskustoimikunnan lisäksi monissa apurahoja jakavissa toimikunnissa.  Tukea on jaettu  myös hautausavustuskassasta ja aika iso asia oli ja on edelleen yhdistyksen oma lainaustoiminta, nopea apu henkilökohtaisiin tarpeisiin.

Orkesterit kasvoivat ja konserttitoiminta laajeni. Kunnollisen salin puute alkoi jo haitata toimintaa. Yliopiston ja Sibelius-Akatemian salit eivät enää riittäneet. Radio-orkesteri oli v 1965 siirtynyt pääasiallisesti Kulttuuritalolle.  Finlandia-talo valmistui v 1971 loppuvuodesta. Siitä tuli pääasiassa HKOn kotisali, suuri osa RSOn toimintaa jäi vielä Kulttuuritalolle, mutta konserteista valtaosa oli Finlandialla, siitä aiheutui monenlaista manööveriä ja sovittelua aikataulujen kanssa.

Aika pian soittajat joutuivat toteamaan, että akustiikka ei vastannut niitä toiveita joita siihen oli asetettu. HelMulla oli iso osa akustiikan parantamiseen tähtäävissä toimenpide-ehdotuksissa. Yhteen kokoukseen kutsuttiin akustiikka-asiantuntija Alpo Halme, siinä kokouksessa oli osallistujia enemmän kuin koskaan ennen ja jälkeen.

Myös Musiikkitalon rakentamisvaiheessa yhdistyksen jäsenillä oli paljon töitä. Muun muassa Ylen studioon Pasilaan rakennettiin malli soittokorokkeista ja niiden mitoista.

Yhdistyksen toiminnasta maininnan ansaitsevat 1988 järjestetty laivaseminaari, jonne osallistui parisenkymmentä kutsuttua osallistujaa, joista saatiin ”rekrytoitua” monta jäsentä hoitamaan yhteisiä asioita. Hauska tapahtuma oli jääkiekko-ottelu Hell-Kanada Tikkurilan jäähallissa, olen unohtanut  lopputuloksen. Karjalan orkesterille järjestettiin karonkka ja lahjoitettiin soitintarvikkeita 6000 markan arvosta.

Isoin  HelMun järjestämistä tapahtumista  oli Jorma Panulan 70-vuotisjuhlakonsertti 19 vuotta sitten, osallistujia oli HelMun eri orkestereista ja freelancereita. Nuoret kapellimestarit mm.  Hannu Lintu, Sakari Oramo,  J-P Saraste ja hiukan vanhempi L Segerstam osallistuivat tapahtumaan sekä soittajina että kapellimestareina. Karonkka pidettiin Bottalla.

Yksi tärkeimmistä asioista koko liiton jäsenistön kannalta on tiedotus ja sen tärkeimpänä välineenä Muusikko-lehti. Ilman sitä Liiton ja osastojen työ jäisi jäsenille etäiseksi. Ensimmäinen  Musiikkerilehti ilmestyikin jo 1920 keväällä. Liiton puheenjohtaja Lepo Laurila kirjoitti talvella 1924 mm näin:”Kuten hyvin tiedämme, on muusikeriala ainoa ammattikunta ja erikoisala, jollayksilö voi esiintyä työn  ja toimen vastaanottajana julkisuudessa ilman suoritettua ja pätevien ammattimiesten hyväksymää opin ja taidon näytettä. Miten väärin ja vahingollista tällainen ”taiteellinen vapaus” on, senkin kaikki tiedämme.” Lehti on kehittynyt kuusisivuisesta ”sanomalehdestä” nykyaikaiseksi aikakauslehtimuotoiseksi upeaksi julkaisuksi. Lisänä on myös kuukausittainen nettiversio.

Vielä työyhteisöjen hyvinvoinnista. Parikymmentä vuotta sitten HelMussa kehiteltiin puheenjohtaja Jussi Särkän aloitteesta tunnustuspalkinto jolle annettiin nimeksi Jaska-Stipendi, sittemmin Jaska-palkinto. Sillä on haluttu kiinnittää huomiota hyvän työilmapiirin tärkeyteen. HKOn pitkäaikainen viulisti Jaakko, Jaska, Santasalo on palkinnon esikuva. Palkinnon perusteina on ollut mm. hyvän ilmapiirin luominen, hyvä työtoveruus, yhteistyökyky tai joku työyhteisöä parantava seikka. Vuosien aikana on jaettu 73 Jaska-palkintoa.

Näitä Jaska-palkinnon periaatteita arvostaen ja noudattaen voimme aloittaa toimintamme seuraavan vuosisadan.

Onnea yhdistyksellemme Helsingin Muusikot.

Riitta Lampela
Helsingin Muusikot ry:n pitkäaikainen sihteeri ja Muusikkojen liiton aktiivi