Raimo Vikström: Turun Muusikot ry:n 100-vuotisjuhlapuhe

18.12.2019

Kun Muusikkojen liitto 1917 perustettiin, Suomessa oli niukasti ammattimuusikkoja ja heistäkin iso osa oli ulkomailta tulleita. Muusikkoja oli eniten Helsingissä, mutta Turussa oli pisimmät juuret ammattimaisessa orkesteritoiminnassa.

Sata vuotta sitten entinen ja uusi pääkaupunki erosivat arvatenkin musiikkikaupunkeina. Turussa vaikutteet lienevät olleet pääosin läntisiä. Voi olla, että tällä on ollut vaikutusta siihen, että Turkuun perustettiin ensimmäinen kaupunkikohtainen muusikkojen ammattiyhdistys. Edellä sanottu sillä varauksella, että Muusikkojen liitto nähdään valtakunnallisena järjestönä, kuten Helsingin muusikot näkevät.

Turussa katsottiin länteen ja tehtiin niin kuin siellä tehtiin. Perustettiin oma yhdistys, jonka välityksellä hakeuduttiin yhteistyöhön valtakunnallisesti. Helsinkiläiset tekivät samoin, sitten tamperelaiset, viipurilaiset ja vielä vaasalaiset.

Suomessa järjestäytymisen malli muodostui samaksi kuin Ruotsissa, Tanskassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Kaikki saman kaupungin muusikot haluttiin yhden yhdistyksen jäseniksi. Huolellisen seulonnan perusteella. Tavoitteena oli työmarkkinoiden ja -palkkioiden kontrollointi. Alkuna ja yhdistyksen runkona olivat yleensä orkesterimuusikot eli sen ajan varsinaiset ammattimuusikot.

Kun kaupunkimainen yhteiskunta 1900-luvun mittaan kehittyi ja voitti alaa, kulttuurilaitokset vahvistuivat ja uudet keksinnöt, kuten elokuva, radio ja äänilevy, muokkasivat muusikkoammatin kehitystä. Tanssi- ja ravintolamusiikista kasvoi merkittävä muusikkojen työllistäjä. Kehitystä on Muusikkojen liiton toimesta selvitetty laajasti ja monipuolisesti liiton satavuotisjuhlakirjassa. Siellä näkyy, että Muusikkojen liitto oli ennen toista maailmansotaa pieni muutaman paikallisosaston muodostama liitto.

Paikallinen toiminta vahvistuu

Kun sodista selvittiin, alkoi rakennuskausi joka tuntui myös liitossa. Oltiin SAK:n jäseniä ja pyrittiin kasvattamaan liittoa. Suomessa oli tuolloin hyvät työmarkkinat tanssi-ja ravintolamuusikoille. Heidät haluttiin liittoon.

Ennen sotavuosia esimerkiksi Helsingin muusikoissa oli orkesteri- ja teatterimuusikkojen ohella viihdemuusikkoja, Dallapen muusikot, Malmstenin veljekset jne. Tämä on luontevaa, sillä työpaikoilla muusikot toimivat yhdessä, koulutuksen kautta oltiin tuttuja – oltiin siis samaa porukkaa. Jäsenyys ei kuitenkaan ollut orkestereiden ulkopuolisten muusikkojen osalta kattavaa eikä jatkuvaa.

Sodan jälkeen lähdettiin uudelle tielle. Ensin perustettiin tanssi- ja kabareemuusikkojen yhdistys liiton ulkopuolelle. Siitä tuli pian Viihdemuusikot ja liiton osasto. Tässä meillä valittiin oma muista maista poikkeava tie. Yhdessä kaupungissa oli kaksi osastoa, tavallaan toimialan mukaan. Myös Turkuun, Tampereelle ja Lahteen perustettiin oma osasto tanssimuusikoille. Enää niitä ei ole. Muitakin tanssimuusikoille tarkoitettuja osastoja perustettiin tuona aikakautena. Monet toimivat edelleen järjestäen nykyisin myös paikallisia orkesterimuusikkoja. Esimerkiksi Lappeenrannan, Kotkan ja Porin osastot. Työnvälitys oli pitkään tärkeä asia liitossa ja se oli vaikuttamassa tanssimuusikoille ajateltujen osastojen perustamiseen. Kun myöhemmin liiton ote työnvälityksessä kirposi, meni tanssimuusikko-osastoilta tärkeä olemassaolon peruste.

Muusikkojen liitto joutui 1970-luvun agressiivisen järjestökilpailun vaikutuspiiriin, kun ravintola- ja popmuusikot aloittivat kilpailevan toiminnan. Se perustui valtakunnallisiin yhdistyksiin. Niitäkään ei enää ole, mutta niillä oli oma vaikutuksensa siihen, että Muusikkojen liitto uudistui ja kehittyi mittansa täyttäväksi ammattiliitoksi. Kilpailulla oli liittoon vahvistava vaikutus.

Kun kilpailu muusikoista jäseninä oli kiivas, huomattiin että Muusikkojen liiton etu oli paikallisosastot. Eri puolilla maata muusikot arvostivat niitä ja pysyivät niiden kautta liiton jäseninä. Panostamalla paikallistoimintaan liitto vahvisti asemiaan. Tuona kautena Turun, Oulun ja Tampereen osastoilla oli erityinen panos liiton toiminnassa. Turussa ja Oulussa liitolla oli aluetoimisto ja osa-aikainen työntekijä.

Maailma on nyt erilainen kuin 1970-luvulla, mutta yhä edelleen paikallisella toiminnalla on tärkeä sija ammattiliittotoiminnassa. Samalla se on toiminnan kriittinen kohta. Se, että asiat keskittyvät yhä enemmän, ei ole yksiselitteisesti hyvä asia.

Turun Muusikot on aina ollut vahva tekijä liitossa. Se on edelleen yksi kulmakivistä, joiden varassa Muusikkojen liitto seisoo. Yhdistys on tuottanut liiton tehtäviin monia erinomaisia toimijoita ja auttanut siten liittoa työssään.

Ammatti hyvä peruste järjestäytyä

Ammatti on ikiaikainen peruste järjestäytyä valvomaan etuja. Mutta se ei ole ainoa peruste. Toimiala tai tuotantoala ovat myös suosittuja. Muusikkojen osalta 70-luvun järjestökiista koski juuri tätä kysymystä.

Muusikkojen liitto on menestynyt pitkään sangen hyvin tehtävissään. Se ei ole itsestään selvyys aikana, jona yhdistystoiminta ja varsinkin ammattiyhdistystoiminta on haasteista. Liitolla on nyt vahva taloudellinen selkänoja, jonka me olemme yhdessä läheisten yhteistyötahojen kanssa vuosikymmenien mittaan rakentaneet. Se auttaa nyt liittoa tarjoamaan jäsenilleen yleisessä vertailussa erityisiä etuja. Niitä muusikot arvostavat. Vahvaksi koettu taloudellinen asema on lisäksi innoittanut liiton aloittamaan suhteellisen laajoja uusia toimintamuotoja varsinaisen ammattiliittotyön ulkopuolella. Aika näyttää, miten hyvin liiton henkiset ja aineelliset voimavarat riittävät kattamaan koko tehtävävalikoiman.

Muusikkojen liiton jäsenille tarjoamat palvelut ovat nyt paljolti henkilökohtaisia paremminkin kuin yhteisiä. Nyt on tarjolla residenssiasuntoja, vakuutuksia, henkilökohtaista sopimusneuvontaa, sairauskassaetuuksia ja muuta, jonka voi nähdä henkilökohtaisena etuna liiton jäsenyydestä. Tietenkin liitto harjoittaa aktiivisesti kollektiivista edunvalvontaa, tekee tessejä, lobbaa lainsäätäjiä ja neuvottelee eri tahoilla, mutta sellainen ei nykyään innosta samalla tavalla kuin ennen. Esimerkiksi 1970-luvulla muusikotkin käyttivät lakkoasetta ahkerasti.

Nykyajassa olemme käpertyneinä oman laitteen äärelle ja yhteyttä muihin pidetään sillä tavalla. Se ilmenee konkreettisesti yhdistystoiminnassa. Meidän on vaikea osallistua sellaiseen toimintaan, joka vaatisi siirtymistä yhteen muiden kanssa. Tällainen käyttäytyminen on haaste yhdistystoiminnalle. Mutta ei muusikkojen ammattiyhdistyskokouksissa tungosta ole ennenkään ollut. Sata vuotta on silti taivallettu.

Tavoitteeksi tasapainoinen järjestörakenne

Kuten aina, nytkin on mietittävä, miten liitto ja paikallisosastot parhaiten tulevaisuudessa suoriutuvat tehtävässään. On tosiasia, että ammattiliittotyön painopiste on vuosien mittaan siirtynyt selkeämmin liitolle. Jäsenet kuuluvat osastojen kautta liittoon. Nykyisin liittyminen tapahtuu liiton välityksellä osastojen ollessa usein enemmän vastaanottava kuin hankkiva taho.

Paikallisuus on musiikkialalla tärkeä tekijä. Sen avulla on edistetty järjestäytymistä ja ammatillisten tavoitteiden toteutumista. Maailma muuttuu, mutta liittotoiminnassa on asioita, joiden hoitamiseksi on oltava paikalla.

Yleisesti ottaen ammattiyhdistysten vetovoima ei nyt ole yhtä vahva kuin parhaina aikoina muutamia vuosikymmeniä sitten. Ammattiliiton jäsenyys ei ole mikään itsestäänselvyys juuri millään suunnalla. Työelämän pirstaloituminen ja elämän privatisoituminen ovat vaikuttaneet tähän.

Näyttää kuitenkin siltä, että kiinnostus ammattipohjaisiin liittoihin, jollainen Muusikkojen liittokin on, on kestänyt muutoksissa vahvana. Tämä näkyy esimerkiksi keskusjärjestöjen jäsenmäärien kehityksessä. Ammattiin perustuva liittorakenne on pitänyt hyvin pintansa. Toisaalta, turvatakseen suorituskykynsä monet suuretkin liitot ovat yhdistyneet ja tulleet entistä suuremmiksi.

Muusikkojen liitto on säilyttänyt vetovoimansa toimialalla, joka on hyvin monivivahteinen ja aina työelämän uusien toimintatapojen koelaboratorio. Liitto on tehnyt sen, mitä jäsenet odottavat, ja lisännyt palvelutarjontaa, yli tavanomaisen. Se on huomattu kentällä.

Nykyisessä toimintaympäristössä liiton vetovoima olisi hyvä saada muunnetuksi myös osastojen vahvuudeksi ja vetovoimaksi. Paikallista toimintaa tulisi tehdä tunnetuksi ja markkinoida liiton ja osastojen yhteisellä ohjelmalla.

Muusikkojen liiton paikallisosastoissa on monissa musiikkia koskevissa kysymyksissä kiistämätön asiantuntemus. Se voisi nousta sopivin muodoin esiin ja julkisuuteen paljon nykyistä enemmän. Liiton omassa piirissä kaikkien osastojen toiminnan näkyvyyttä voisi myös lisätä. Siinä osastot itse voivat vaikuttaa asiaan. Tärkeintä olisi herättää nuorten alalle aikovien kiinnostus ammatilliseen järjestäytymiseen sekä käytännöllisenä että aatteellisena asiana. Liitolla on oppilasjäsenyydessä uranuurtajan asema. Ehkä tällä saralla aika on nyt kypsä jollekin uudelle avaukselle. Mitä nuoret itse sanovat?

Hyvästä asemasta eteenpäin

Sata vuotta toiminut järjestö, joka on hyvissä voimissa, on monien ihmisten pitkäjänteisen työn ja sitoutumisen tulos. Se on ylpeyden aihe ja kannustaa jatkamaan. Me voimme iloita siitä, että olemme onnistuneet hoitamaan oman järjestötoimintamme elinvoimaisena ja suorituskykyisenä tähän päivään. Se on kansainvälisessä vertailussa hyvä saavutus.

Suomen muusikkojen ammattiyhdistystoiminnassa on kautta vuosien vallinnut keskinäinen arvostus ja kanssakäyminen eri asioihin erikoistuneiden toimijoiden kesken. Ei tietenkään täydellisesti, mutta riittävällä suomalaisella pragmaattisuudella. Se on visusti vaalittava voimavara.

Turun Muusikot on esimerkki tästä. Hyvin hoidettu yhdistys. Olen varma, että niin tulee olemaan tulevaisuudessakin. Kukin polvi hoitaa osuutensa vuorollaan ja vastaa siitä, että turkulaisilla muusikoilla on vahva yhdistys tukenaan.

Raimo Vikström
Kunniapuheenjohtaja, Muusikkojen liitto