Patrik Stenström: Helsingin Muusikot ry:n 100-vuotisjuhlapuhe

18.12.2019

Helsingin Muusikot ry:n perustamisvuonna 1919 elettiin ristiriitaisia aikoja. Maa oli vastikään julistautunut itsenäiseksi, mutta sisällissodan haavat eivät olleet vielä edes aloittaneet arpeutumistaan. Valtiomuodoksi oli valikoitunut parlamentaarinen presidenttijohtoinen tasavalta, kun monarkian kruunun sovittelu suomineidon päälaelle ei tuottanut tulosta. Suomen kieli oli vielä varsin heikossa asemassa, etenkin kulttuurin, korkeakoulujen ja valtionhallinnon piirissä eikä kansallisesta yhtenäisyydestäkään voitu vakavasti ottaen puhua.

Taiteilijoilla oli keskeinen rooli kansallisen identiteetin luomisessa ja vahvistamisessa jo kauan ennen itsenäisyyttä. Taiteen ja kulttuurin edelläkävijät ovatkin usein varsin liberaaleja, elleivät suorastaan radikaaleja – seiniä kun on töhritty jo muinaisissa luolissa. Suomen kielen nousun takana oli paljolti myös ruotsinkielisten nuorten silkkaa protestia vanhoja rakenteita ja isien perintöä kohtaan. Oidipuksella on siis roolinsa tässäkin kasvutarinassa. Säveltaiteen saralla Jean Sibelius sai sen luokan soihdun kantaakseen, että se valaisun lisäksi heitti myös varjoja. Niin isoille ilmiöille aina väistämättä käy.

Jo 1800-luvun puolella alkanut järjestäytynyt orkesteritoiminta alkoi vakiintua, ja soittajien oloja parantaakseen tarvittiin yhteisöä ajamaan muusikoiden asioita. Liitto perustettiin Helsinkiin, pitkälti kaupunginorkesterin muusikoiden toimesta. Osastojen ikäjärjestyksessä Turku vie kuitenkin harmillisesti voiton, koska sääntöjen eräänlainen kompa mahdollisti kyllä paikallisosaston perustamisen, mutta se piti ensin perustaa muualle jotta Helsinkiinkin voitiin perustaa osasto. Aina ovelat Turkulaiset ottivat tilaisuudesta vaarin ja tulivat näin perustaneeksi liiton ensimmäisen paikallisosaston. Meitä saattaa hieman lohduttaa tieto siitä, että Turku on vajoamassa mereen, tosin tuskallisen hitaasti.

Liiton ja pääkaupunkiseudun musiikkielämän kehityksen mielenkiintoisista vaiheista voimme lukea enemmän tänään julkistettavasta Tuomas Pulakan toimittamasta ”HelMu 100v” – historiikista. Voidaan kuitenkin selkä suorana todeta, että vuosikymmenien sinnikkään, uskottavan ja johdonmukaisen työn seurauksena orkesterityö on tänäpäivänä sisäsiisti ja tarkoilla työehtosopimuksilla säädelty työ. Palkkiot eivät tuota suoranaisia sijoitusongelmia, mutta ainakin toistaiseksi ne on maksettu varsin luotettavasti. Muusikkojen liitto pitääkin nimissään ylivoimaista maailmanennätystä työehtosopimusten määrässä, niitä on reilusti kolmattakymmentä. Monilla maailman liitoilla on aivan muutama, useilla ei ensimmäistäkään. Tässä yhteydessä on syytä kiittää sekä liiton kunniapuheenjohtaja Raimo Vikströmiä merkittävästä elämäntyöstä että puheenjohtaja Ahti Vänttistä menestyksekkäästä työn jatkamisesta.

Tänä historiallisena hetkenä, voimme todeta että tietoa menneisyydestä on paljon, tulevaisuudesta sitä vastoin huomattavasti vähemmän. On kovin inhimillistä nähdä nykyhetki staattisena totuutena jonka uudet ilmiöt ovat tulossa muuttamaan, ja jotenkin pilaamaan. Jo Sokrates päivitteli nuorison kelvottomuutta ja ennusti maailman romahdusta heidän kyvyttömyyden seurauksena. Muutos on kuitenkin kaikessa ikuisesti vallitseva olotila, eikä sitä vastaan voi lopulta suojautua kuin sopeutumalla. Tämän jo Darwin tiesi kertoa meille.

Ennustaminen on siis aina ollut vaikeaa. Esimerkkinä tästä käy vaikkapa muusikoiden vakaa usko siihen että elokuviin tullut ääni olisi vain ohimenevä muoti-ilmiö. Myös uusien ilmiöiden vastustaminen on ollut lopulta vain ajan pelaamista alalle muutoksiin sopeutumiselle. Tänään saamme maistaa erään hävityn taistelun hedelmistä Jukka Perkon yhtyeineen soittaman musiikkityylin muodossa. Estely-yrityksistä huolimatta jazzkin levisi maahamme tunnetuin seurauksin.

Liiton elämän- ja kuolemankysymys tulee olemaan ay-liikkeen toiminnan kasvojen kirkastaminen ja sen vieminen uusille urille. Pelkät hyvätkään työehtosopimukset ja lakiapu eivät jatkossa riitä jäsenmaksujen vastineeksi. Tarvitaan kiinnostavia palveluita ja uusia avauksia. Murrosvaiheissa tarvitaankin rohkeutta ja näkökykyä kauemmas merelle, ohi rantakivikon.

Liitto on nyt astunut portinvartijan roolista aktiivisen edistäjän rooliin. Roolit eivät poissulje, vaan täydentävät toisiaan. Erilaisten luovien mallien ja ratkaisujen esittäminen etunojassa voi tuoda paremman lopputuloksen kuin vääjäämättömästi tapahtuvan muutoksen vastustaminen. Liiton pitää painaa mieluummin kaasua kuin jarrua. Olkoon vaikkapa äänentoistoltaan laadukkaiden monigenreklubien, Livelaboratorioiden toivottavasti kasvava verkosto esimerkki tästä, jolla pyritään saamaan täysin uutta julkista rahaa uusiin rakenteisiin ja näin keventämään painetta VOS-rahoituksen puolella.

Helsingin Muusikot ry on ollut historian saatossa vakaa ja altruistinen toimija. Vaikka omia näkökantoja on pidetty esillä, myös muiden asioille ollaan oltu lojaaleja ja kantavana ajatuksena on ollut että nimenomaan enemmistöjen täytyy pitää huolta myös vähemmistöistä. Koko muusikkokentän yhteenliittymä vaatii välillä joustamista ja omista tavoitteista luopumista. Mikään ei ole niin epävakaa ja tulenarka yhteiskunta kuin se, jossa kaikki vain ajavat omia etujaan.

Muusikot ovat yleisesti ottaen pieni ja hyvin heterogeeninen ammattiryhmä. Se on myös hyvin erikoinen ja erityinen ammatti. Jos muusikot eivät pidä yhtä ja puolusta toisiaan, ei sitä kukaan muukaan tee.

Liiton tärkein tehtävä tulevaisuudessa on saada houkuteltua lisää rahaa koko musiikkikulttuurin kentälle. Emme saa tyytyä nahistelemaan keskenämme nyt musiikille suunnattujen varojen jakautumisesta. Suomalainen musiikki-ihme ei ole syntynyt juustohöylällä vaan satsaamalla.

Suomi pitää edelleen maailmanennätystä orkesterimuusikkojen määrässä per capita maailmassa. Vaikka pilviä näkyy juuri nyt taivaalla, ei ole mitään syytä sille, miksi musiikki ei soisi huomennakin elävien muusikoiden esittämänä. Niin kauan kuin on muusikoita, tarvitaan yhteisöä joka ajaa heidän asioitaan ja auttaa heitä tallaamalla edellytysten polkua tasaisemmaksi kulkea. Muuttuvassa ympäristössä tarvitaan jatkuvasti uusia malleja toimia, pärjätä ja ennenkaikkea menestyä. Tätä tehtävää Helsingin Muusikot ry on ollut mukana hoitamassa 100 vuoden ajan, ja muodossa tai toisessa tulee tekemään sitä myös seuraavat 100 vuotta.

Onnea satavuotiaalle!

Patrik Stenström
Puheenjohtaja, Helsingin Muusikot ry
Varapuheenjohtaja, Muusikkojen liitto