Tulevaisuuteen mennään uskoen digiloikan pelastavan koulun ja taloutemme. Ainakin osin: me muusikothan olemme oppineet lähes täysin analogisesti sen, mitä teemme. Useimmat meistä, genrestä riippumatta, ovat käyneet opintiensä käsityön kautta. Ja samalla lukemalla, kuuntelemalla, musisoimalla taitojen kasvaessa. Tärkeintä on aina ollut soittaminen yhdessä toisten kanssa, lapsuuden musiikkileireistä alkaen.

Hakekaapa Googlesta ”Opettaja-lehti – Pinnallisia digiloikkia”. Maailmanlaajuisesti opetustyötä tutkinut Harvardin yliopiston vieraileva professori Pasi Sahlberg yrittää tässä artikkelissa palauttaa meitä digi-ihannoimisessamme maan pinnalle. ”Läppäreiden ja älylaitteiden uskotaan olevan oikotie oppimisen onnelaan”, kirjoittaa Sahlberg. Hän toki muistuttaa, ettei uudenaikaisia työvälineitä sinänsä pidä syrjiä. Mutta: ”nopean tiedonkäsittelyn aikoina on syytä oppia hitaan elämän valmiuksia. Taito elää ilman netin houkutuksia on avain hyvään elämään.”

Muusikon tie vaatii keskittymistä ja harjoittelua. Pitää pystyä syventymään ja löytämään syvemmälle. Ei saa antautua hetkellisten riemujen houkuteltavaksi. Rakennamme kukin kokonaisuuttamme uudistuvassa maailmassa, joka haluaa sijoittaa kulttuuriin ja sivistykseen vähemmän, mutta kaipaa samalla pyhän muutoksen kautta yhä enemmän tuloksia.

Me muusikot tarvitsisimme taitoja puhkaista kuplamme. On osattava kurkottaa kohti muuta elämää sen kanssa, mitä meillä on tarjota – kysehän on kovan luokan tuloksista. On toivottavaa, että yhä useampi kuplan ulkopuolelta tavoittamamme käsi kuuluu ihmiselle, joka tahtoo kuulla sanomaamme ja keskittyä esityksiimme: olla dialogin toinen osapuoli.

Taiteen kulku maailmassa on tietysti loppumaton prosessi. Uudistumistoiveisiin vastataan, kuitenkaan hylkäämättä rautaista ammattitaitoa, joka tähän työhön on hankittava.

Kuinka analoginen ja digitaalinen yhdistyvät parhaiten? Ovatko nettisivumme kunnossa ja tieto helposti löydettävissä, ajan tasalla? Olemmeko selvittäneet tekijänoikeuskysymykset ja saaneet striimimme toimimaan? Voiko yhtyettämme, minua, teitä, heitä kuulla ainakin Youtubessa, ellei peräti omilta verkkosivuiltamme? Jos katsominen maksaa, onko se tehty helpoksi?

Moni sanoo digiansainnan perustuvan tulevaisuudessa yhä enemmän pienmaksamiseen, muutamilla senteillä hankittuihin hetkittäisiin oikeuksiin nähdä ja kuulla. Tiedän monta tarinaa, jossa helppo verkkolähestyttävyys on tuonut aivan uusia ihmisiä konserttisaleihin. Siksi digitaalinen informaatio on tarpeen. Se auttaa suomalaisia muusikoita tulemaan tunnetummiksi maailmalla.

Nyt uudistuu myös Muusikko lehtenä. Odotan innolla, miltä kaikki näyttää. Toivotan työn tekijöille kovasti onnea. Katsomme ja luemme!