Tinnitus toi mukanaan isoja muutoksia

Jazzkitaristi Teemu Viinikainen joutui vuonna 2019 kovan paikan eteen. Huonontunut terveys esti täysipainoisen soittamisen. Siitä alkoi prosessi, jonka myötä koko elämä muuttui.

Ensimmäiset tinnituksen oireet Teemu Viinikainen (s. 1975) huomasi parikymmentä vuotta sitten. Pieni tinnitus ei ole rytmimusiikkia ammatikseen soittavalle mitenkään tavatonta, ja useimmat pärjäävät ongelman kanssa. Niin oli Viinikaisellakin pitkään. Sitten vaiva alkoi paheta, ja se vaikutti jo jokapäiväiseen jaksamiseen. Elämän oli muututtava ennen kuin kunto menisi liian huonoksi. Niinpä Viinikainen teki vaikean päätöksen ja laittoi tammikuussa 2019 tiedotteen sosiaaliseen mediaan: hän aikoi lopettaa keikkailun. Koko almanakka piti tyhjentää ja huolella suunniteltu triolevytyskin piti siirtää. ”En pystynyt enää harjoittelemaan täysipainoisesti, ja unet saattoivat jäädä neljään tuntiin yössä. Tiesin, etten tulisi selviytymään keikkailusta ja levytyksestä.”

Jokainen ymmärtää, ettei työkuntoisena voi pysyä nukkumatta. Viinikaisen kohdalla muutokset olemuksessa olivat nähtävissä, ja lähipiiri oli huolissaan hänen jaksamisestaan. Sosiaalisessa mediassa sympatiaa sateli. Se ei kuitenkaan auta. Hankasalmelta kotoisin oleva maatilan poika on kuitenkin tottunut ratkomaan ongelmat, eikä vaikeasta tilanteestaan huolimatta jäänyt surkuttelemaan oloaan.

”Kokeilin vaikka mitä juttuja, joita internetistä löytyi. Akupunktiota, osteopatiaa, kraniaaliosteopatiaa ja ylipainehappihoitoa – osa oli ihan toimivia hoitokeinoja. Ne helpottivat, mutta eivät auttaneet pysyvästi. Se antoi kuitenkin toivoa, ettei tämä vaivani ole täysin pysyvä, siihen pystyy vaikuttamaan”, Viinikainen kertoo.

Jäämiehen opit

Sitten Viinikainen löysi avantouinnin – tosin se löytyi mutkan kautta Wim Hof -metodin myötä. Viinikainen uskoi sen vaikuttavan myös tinnitukseen. ”Ensin otin kylmäsuihkuja, sitten tutustuin Wim Hofin menetelmiin. Ne tehosivat yleiseen jaksamiseen ja fiilikseen. Kun tein hengitysharjoituksen, oli oloni koko loppupäivän pirteämpi. Sain henkisesti voimia kestää tinnituksen.”

Suomeenkin rantautunut Wim Hof -metodi perustuu kylmähoitoon ja hengitysharjoituksiin. Sen kehittäneellä hollantilaisella Wim Hofilla, ”jäämiehellä”, on paljon seuraajia. Hof on tehtaillut maailmanennätyksiä muun muassa jääkylvyissä, ja omien sanojensa mukaan hän pystyy vaikuttamaan autonomiseen hermostoonsa. Moni on löytänyt apua hänen metodeistaan, ja kursseja on järjestetty myös Suomessa. Mitä tulee kylmähoitoihin, nämä metodit ovat tietenkin meillä hyvin tunnettua kansanperinnettä. Lumen ja jään maassa on paleltu olosuhteiden pakosta jo vuosituhansia.

Parhaiten kylmähoitoefekti saadaan avantouinnissa. Siihen Viinikainenkin hurahti. Wim Hof -metodin olennaisena osana ovat hengitysharjoitukset, ja niiden avulla Viinikainen pystyi nopeasti olemaan avannossa pidempiäkin aikoja. Niinpä hän teki pian 10 minuutin avantoharjoituksia harva se päivä. Vaikutus oli välitön. ”Siitä saa mielettömän boostin, ja se vaimensi tinnitusta tai ainakin poisti sen mielestäni. Kehollinen kokemus on niin voimakas.”

Viinikainen korostaa, että avantoharjoitukseen liittyy aina olennaisena osana keskittyminen. ”Täytyy pysyä tyynenä ja hengittää rauhallisesti. Kun mieli pysyy rauhallisena, keho kestää sen shokin. Se on mieletön stressinhoitoväline.”

Psyyken ja mentaalipuolen merkityksestä ovat puhuneet kaikki avantouimarit, ja itsekin olen todennut siedättymisen ihmeen. Aivan viime aikoina on myös saatu lisätodisteita ruskean rasvan kehittymisestä jo lyhyenkin kylmäaltistuksen seurauksena. Ruskea rasva taas on merkittävässä roolissa kehon kylmäsietokyvyn parantamisessa.

Muutto kotiseudulle

Vaikka avantouinti ja päivittäiset hengitysharjoitukset toivatkin helpotusta arkeen, ei kokonaistilanne kuitenkaan mahdollistanut paluuta entiseen. Niinpä kesällä 2019 Viinikainen päätti jättää Helsingin kuviot ja muuttaa Jyväskylään, takaisin kotiseudulleen. Siellä häntä odotti lehtorin paikka Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Velipojan avustuksella järjestyi muutto omaan asuntoon. Työt alkoivat elokuussa. Elämä oli muuttunut lyhyessä ajassa hyvin erilaiseksi, kun pirstaleinen keikkamuusikon elämä vaihtui kuukausipalkkaan.

”Olihan se muutos raskas. Se ei kuitenkaan ollut vaikea päätös. Tajusin, että oli pakko lopettaa. Jälkeenpäin voin vain todeta, että tein juuri oikean liikkeen”, sanoo Viinikainen. Asunto sijaitsee keskustan liepeillä, rauhallisessa Mäki-Matin kaupunginosassa. Töihin on noin kilometrin matka.

Viinikainen ei voinut aavistaa kuinka onnekas hänen siirtonsa oli. Kukapa olisikaan voinut tuolloin tietää, mitä oli tulossa. ”Murehdin tietenkin, miten tulen toimeen. Kun puolen vuoden päästä tuli korona, vakituinen työpaikka tuntui silloin käsittämättömän hyvältä tuurilta.”

Rutiinit ovat tärkeitä

Freelancemuusikon elämää vuosia viettänyt Viinikainen alkoi pian Jyväskylään muuton jälkeen tottua rutiineihin. Kun vointi alkoi koheta, terveyden ylläpitämisestä tuli ykkösprioriteetti. ”Olen yrittänyt joka sektorilla hoitaa kuntoani. Kun pysyn hyvässä kondiksessa sekä henkisesti että fyysisesti, pystyn harjoittelemaan ja kehittymään. Toivon mukaan palaamaan myös keikoille.”

Kaikesta näkee, että Viinikaisen vireystila on hyvä. Avantopaikka Tuomiojärven rannalla on vain parin kilometrin päässä työpaikalta. Tie sinne kulkee järven rantaa pitkin. Edellisestä uintireissusta on päässyt vierähtämään tovi, ja sen vuoksi kahdeksan minuutin pulahduksesta seurannut luovuuspuuska on sitäkin voimakkaampi.

Viinikainen tietää kuitenkin, että inspiraatiolle ei saa antaa liikaa tilaa iltaisin. Hyvät yöunet ovat tärkeämpiä. ”Jos antaisin inspiksen kuljettaa, treenaisin vaikka kolmeen asti yöllä kun se iskee. Minun on pakko pitää itseni kurissa. Kun kierrokset on päällä, nukun huonosti ja silloin tinnitus pahenee.” Viinikainen puhuukin iltarutiinien tärkeydestä itselleen. Kevyt iltapala saa raukeaksi, magnesium lihakset rentoutumaan. Kirjan lukeminen vie mielen pois musiikista ja töistä.

Unitutkimuksetkin osoittavat, että illan aktiivisuus kostautuu. Aivot ”jäävät päälle”, vaikka uni tulisikin. Se näkyy seuraavan päivän väsymyksenä. Viinikaisella se aiheuttaa tinnituksen pahenemisen.

 

Myös pelkkä verenpaineen nousu voi laukaista korvien soimisen. Tinnitus on suoraan sidoksissa stressiin. Viinikainen tietääkin jo oireista, että jokin on pielessä. ”Jos tinnitus pahenee, se on viesti siitä, että jotain on huonosti. Olen nukkunut huonosti tai niska-hartiaseutu on jumissa. Se on indikaattori siitä, missä mennään.”

Tärkeä osa hyvinvointia on liikunta. Työmatkat taittuvat pyörällä tai kävellen. Ruokavalion kanssa Viinikainen on tarkka, muttei halua silläkään stressata mieltään. ”Suhtautumisen ruokailuun pitää olla jämäkän rento. Suurin osa ruuasta pitää olla terveellistä ja hyvää, kuitenkin sellaista että siitä nauttii. Aamulla teen jugurttiannoksen, johon pilkon hedelmiä ja pähkinöitä. Nautin siitä ja odotan sitä. Samoin kaurapuuro kuuluu rutiineihini, joista pidän ja joita odotan.”

Luhtitalon terassilta on rauhoittava näkymä. Pihalta kuuluvat toisinaan leikkivien lasten äänet, mutta kaupungin melusta ei ole tietoakaan.

”Koen, että tämä on enemmän kuin välivaihe, että tämä on paikka, jossa haluan elää jatkossakin. Koen myös opettamiseen vetoa ja haluan tehdä sitä jatkossakin. Mutta keikkailuun paluu kiehtoo myös. Täällä tuo ajatus on palannut, kun tinnitus on helpottanut. Haluan takaisin esiintymislavoille. Haluan tehdä vähän keikkoja, mutta semmoisia, jotka ovat sitä ominta juttua.”

Maailmalle lähdön hän on kuitenkin unohtanut. Soololevy on suunnitteilla ja siihen Viinikaisella löytyy kunnianhimoa. Se ei kuitenkaan ole pakonomainen näytön paikka.

Balanssi syntyy monista seikoista, ja pienillä asioilla on merkitystä. Viinikaiselle rutiinit ja säännöllisyys sopivat. Tinnitus on painunut taka-alalle, toki vaihtelua on päivästä riippuen.

”Pääsin irti siitä itse vaivasta henkisesti. Pystyin lähestymään sitä niin, että se on oma sisäinen hälytyskelloni. Se ilmoittaa, jos homma ei ole tasapainossa. Vasta kun tämän oivalsin, asiat alkoivat mennä oikeaan suuntaan. Tunnen, kuinka soittamisen ilo on palannut, se sama joka on ollut nuorempana. Se on ollut tosi mahtava juttu”, kertoo elämäänsä tyytyväinen jazzmuusikko.

Kuvat: Tommi E.Virtanen, Patrik Stenström

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2021.