Luova luokka ja sisältöteollisuus ovat olleet näkyvästi järkyttyneitä hallituksen esitysluonnoksesta DSM-direktiivin voimaansaattamiseksi Suomessa. Direktiivin kaksi keskeistä tavoitetta – arvokuilun madaltaminen ja tekijöiden ja esittäjien aseman parantaminen – vesitetään esitysluonnoksessa tehokkaasti. Esitysluonnos menee vielä pitemmälle, kun siinä tehdään tyhjäksi myös olemassa olevia tekijänoikeusperustaisia ansaintamahdollisuuksia. Syitä siihen, miksi Suomi on lähtemässä tällaiselle linjalle, on aiheesta kyselty. Kulttuuriala on yli puolitoista vuotta ollut ennenkokemattomassa kurimuksessa, ja nyt OKM:ssä valmisteltu esitys syventäisi ahdinkoa entisestään.

Arvokuilu ilmenee siinä, että somejätit kuten maailman suurin musiikkipalvelu YouTube tienaavat miljardeja tekijänoikeudellisesti suojatun sisällön jakamisesta, ja sisällön tekijät ja tuottajat nuolevat näppejään. Tekijöiden ja esittäjien heikko neuvotteluasema taas johtaa siihen, että siivu tulonjaossa jää usein vaatimattomaksi tai suorastaan olemattomaksi.

Ongelmat on EU-tasolla tunnistettu, ja ne halutaan korjata direktiivin avulla. EU-maista kaksi on näkyvästi ottamassa pesäeroa direktiivin tavoitteisiin: Puola ja Suomi. Ei vaadi ihmeempää mielikuvitusta nähdä miksi Puolan hallitukselle on tärkeämpää pitää hyvät suhteet somejätteihin kuin huolehtia luovan luokan asemasta. Some on pysyvästi osa vaikuttamista, politiikan tekoa ja vaalimenestystä, ja luova luokka taas tyypillisesti koostuu kriittisistä ja äänensä kuuluville saavista yksilöistä, joista on matkalla totalitarismiin tunnetusti vain haittaa.

Vastaamatta jää kysymys, miksi Suomi haluaisi lähteä Puolan tielle? Suomen hallitus tuskin tarvitsee lisäpisteitä Zuckerbergiltä, mutta tarvitsemme välttämättä vahvaa luovaa alaa ja kulttuuria.

Esitysluonnoksen läpi viemistä on perusteltu myös kiireellä saattaa laki voimaan. Puolella EU-maista implementointi on vielä kesken, joten tarkkailuluokalle jäämisen uhka ei ole suuri, ainakaan yhtä suuri kuin vahinko joka esitysluonnoksen läpi viemisestä seuraisi. Kiire on kaikesta päätellen seurausta siitä, että rajallisia valmisteluresursseja on käytetty omintakeisten argumenttirakennelmien kehittelyyn vastoin direktiivin tavoitteita.

Sananvapaus on luovan toiminnan ja myös yhteiskuntakritiikin peruskivi. On sananvapausargumentin räikeää väärinkäyttöä viedä luovan luokan toimeentulo- ja toimintaedellytykset sananvapauteen vedoten. Sananvapauden ydin on vapaudessa sanoa oma sanottavansa eikä toisten luovan työn tai kulttuurisisältöjen ryöstöviljelyssä.