Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Sami Toivonen käytti piirtämissään Kramppeja-stripeissä vanhaa tussiterä-rasterikalvotekniikkaa – tuloksena väkevää graafista loistoa, kuten tässä Suomen Kuvalehteen 1998 laaditussa jaksossa. Riston musikaalinen luovuus ei tällä kertaa yllä piirtäjän tasolle.
Ammatti: käsikirjoittaja, s. 159: © Suuri Kurpitsa 2020
Musiikkimedian monitoimimies Kimmo Miettisen 1977 perustama Hilse, ensimmäinen merkittävä suomalainen punklehti ja ”uuden aallon” rockin äänenkannattaja, vaikutti kolmivuotisen olemassaolonsa aikana Kallion elämään ratkaisevasti: ensin se sysäsi hänet piirtämään sarjakuvia tosissaan. Kun Hilse kolmentoista numeron jälkeen lopetti, Kalliolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa tilalle oma lehti: vuoden 1981 keväällä näki päivänvalon Suuri Kurpitsa (Tenavat-sarjakuvan kuvitteellisen hahmon mukaan), jonka painopiste siirtyi pian musiikista sarjakuviin. Niitä Kalliokin lehteensä piirsi, tosin tyytymättömänä omaan suoritukseensa. Ympäriltä tuntui löytyvän parempia piirtäjiä, mutta ilman kunnollisia käsikirjoituksia. Uravalinta ratkesi.
Satunnaiset musiikkiarvostelut Miettisen uuteen Rumba-lehteen, käsikirjoitukset ja Kurpitsan toimittaminen eivät kuitenkaan lyöneet leiville. Onneksi Rumban uusi päätoimittaja Rami Kuusinen kysyi Kalliolta sarjakuvaa. Piirtäjäksi löytyi Christer Nuutinen, ja heidän luomuksensa Kramppeja ja nyrjähdyksiä aloitti 1991.
Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Christer Nuutisen notkeaa jälkeä Ilta-Sanomiin piirretyssä Kramppeja-stripissä. Eskon ja Heidin elämä on täynnä musiikkia. Ammatti: käsikirjoittaja, s. 36: © Suuri Kurpitsa 2020
”Uimataidottoman hyppy syvään päähän”, kuten Kallio Kramppien alkutaivalta kuvailee, ei estänyt sen nousua kulttimaineeseen tai kutsua paraatipaikalle Hesarin sunnuntaisivuille. Sitten eri lehdet ja formaatit seurasivat toisiaan, ja piirtäjinä vierailivat Sami Toivonen, Katja Tukiainen ja Mika Lietzén. Nuutinen palasi työhön, kun Krampit perivät Tarmo Koiviston legendaariselta Mämmilältä vapautuneen paikan Suomen Kuvalehdessä. Rimakauhun jälkeen Kallio jatkoi omalla, improvisoivalla tavallaan väljän rakenteen puitteissa: ”Jos Mämmilä vertautuu sinfoniaan, Krampit muistuttaa vapaasti polveilevaa jazzia.” Kuvalehden sopimus pitkittyi vuosikymmenen ja 467 sarjakuvajakson mittaiseksi. Sen jälkeen Kramppeja on nähty satunnaisesti vielä Iltalehdessä.
Sarjan päähenkilöt Esko ja Risto viettävät musikaalista elämää. Esko diggailee 22-Pistepirkkoa, sortuu ostamaan vinyyliharvinaisuuksia velaksi tai vaihtaa ensimmäisen kännykkänsä levysoittimen varaneuloihin. Risto tuhlaa viimeiset rahansa liian kalliiseen kitaraan, näyttää unissaan Neil Youngille mallia kuinka Southern Man menee tai kokee sävellysinspiraation jo kolmannen kerran kävellessään kirkon ohi, antamatta sen kuitenkaan horjuttaa ateismiaan, sillä ”luterilainen jumala ei voi olla musikaalinen”. Kokoelmina Kramppeja on julkaistu viitisentoista.
Kramppien loikatessa Hesariin 1993 tarvittiin Rumbaan uusi musiikkisarjakuva. Syntyi Ornette Birks Makkonen, piirtäjänään Ville Pirinen, muusikkona ja lauluntekijänäkin tunnettu. Kallion DJ-kokemukset ja kasvanut into jazziin leimaavat Ornettea, jonka seikkailut katkesivat (toistaiseksi?) 2017 Pirisen läänintaiteilijapestiin. Discoiltojen draaman kaaren ymmärtävä Ornette B. on periaatteiden mies: DJ-keikoilla käytetään vain vinyylejä, läppäri ja älykkä unohdetaan eikä YouTube-tuubia ”puristella”. Naisystävä Julia Garfunkelsdottir vie sankarin Hannu Linnun johtamaan Tampere Filharmonian konserttiin, jossa Ornette hullaantuu orkesterin virittelystä ”free jazzin” hengessä: ”97 muusikkoa lurittaa mitä päähän pälkähtää!”
Sekametsä: laulusolisti Siili Nixin mieltymys hapankorppuihin pääsee otsikoihin Sekametsän Sanomiin; duon toinen jäsen Ville Villisika hoitaa roudaushommat. Jukka Tilsan hienoksi hiottu naivismi kukkii luonnon keskellä.
Ammatti: käsikirjoittaja, s. 104: © Suuri Kurpitsa 2020
Ornette ehtii ketterästi kaikkialle: Savonlinnan Oopperajuhlilla hän keskustelee Dostojevskin ja New Yorkissa Kaija Saariahon kanssa tai isännöi James Brownin kera Suomen presidentinvaalitenttiä. Hän pohtii Barack Obaman kanssa tämän vaalikiertueen artistivalintoja ja liftaa Pohjanmaalla Amy Winehousen kyytiin. Musiikkiterapeuttinakin Ornette kunnostautuu, auttaen muun muassa huonosta itsetunnosta kärsivää Bob Iversia. Ornetten velipuoli Muddy Lee Makkonen syntyi Kallion ja Pirisen toimesta Blues News -lehteen. Muddy L. aloittaa katusoittajana ja siirtyy sittemmin seikkailemaan ajassa ja paikassa lukematta ”genresääntökirjaa liian tarkasti”.
Kallion kokemukset postinkantajan kesätöistä siirtyivät vaivatta mykkäsarjaan Postimies Niilo, joka ilmestyi Hesarissa vuosituhannen vaihteessa. Jukka Tilsa, siviiliammatiltaan maanviljelijä ja Jahnukaiset-yhtyeen innokas klarinetisti, lupautui piirtäjäksi. Työnsä ohella sympaattinen Niilo jammailee Dizzy Gillespien kanssa ja erehtyy ostamaan progea divarin pilvipöhnäisen sisäilman sekoittamana. Kallio & Tilsa valloittivat Hesarin vielä 2004–2010 lempeän anarkistisella Sekametsällä. Sarjassa seurataan villisian ja siilin muodostaman duon musiikillisia edesottamuksia keskellä kauneinta luontoa.
Ornette Birks Makkonen: suomalaisen kirjan museo Pukstaavi päätti 2011 huomioida myös sarjakuvan. Kallio & Pirinen laativat näyttelyä varten pastisseja suomalaisista klassikkosarjakuvista. Ornette vieraili jokaisessa jaksossa tervehtimässä alkuperäisiä sankareita. Tekijät laajensivat jaksoja myöhemmin ja koostivat niistä albumin; tässä heidän tyylimukaelmansa Asmo Alhon piirtämästä ja Mika Waltarin riimittämästä Kieku ja Kaiku -sarjakuvasta (1932–1975).
Ornette Birks Makkonen: free jazzin pioneeri Ornette Coleman ja trumpettivirtuoosi John Birks ”Dizzy” Gillespie lainasivat nimensä Ornette Birksille, jonka terapiassa aukeaa moni musiikillinen solmu, tässä alunperin Soundi-lehteen piirretyssä jaksossa. Ville Pirisen tyylikäs piirrosjälki sisältää juuri sopivan määrän psykedeliaa. Ornette Birks Makkonen ja musiikkiterapeutin omatunto, s. 9: © Suuri Kurpitsa 2011
Lukemattomista Kallion käsikirjoittamista sarjoista mainittakoon vielä kaksi. Hetken Rytmi-lehdessä ilmestyi Pentti Otsamon piirtämä Rockjazzsalsasoulcountrybluesrapreggaepop, joka kuvasi lehden silloista monipuolisuutta. Nyt Kallio vaihtaisi nimen ”luontevammin svengaavaksi” Rockjazzsalsasoulcountryblueshiphopreggaepopiksi. Juliana Hyrrin ekspressiivisesti kuvittama Kalle, pallo ja sello on sarjakuvakirja, jossa alakouluikäinen Kalle kuulee Apocalypticaa ja innostuu jalkapallon ohella sellonsoitosta. Unessa hän kohtaa pallosankarit Litmasen, Messin ja Zlatanin, mutta Eicca Toppisen tapaaminen jäätelökioskilla osoittautuu todelliseksi. Kalle pakastaa Eiccan ostaman tuutin ja nauttii sen vasta iskettyään voittomaalin futisjoukkueelleen.
Punkkikärpäsen puraisun Pauli Kalliossa aikoinaan synnyttämä vietti sarjakuviin ja niiden käsikirjoittamiseen ei näytä ehtymisen merkkejä. Hän on kirjoittanut lähes kaikesta, ja vahva musiikillinen pohjavirtaus tuntuu hallitsevan tuotantoa. Punkin hengen puhaltamana se polveilee vapaasti kuin jazz, aitona ja rehellisenä itsenään – kuten Ornette B. Makkonen toteaisi: ”Vannon nimeen Dylanin etten bluffaa!”
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2021.