Pois epävarmuuden varjon alta

"Vaikka pääsimme juhlimaan median mukaan 'kaikkien aikojen festarikesää', kokonaisia festivaaleja peruttiin ja tapahtuma-alan infrastruktuuri kärsi sekä aivovuodosta että toimitusongelmista. Vaikuttaisi myös siltä, että koronavuosien liipasinherkät perumiset ovat jääneet riivaamaan alaa", kirjoittaa Jukka Hätinen.

Animal Collective tiedotti alkuviikosta peruvansa parisenkymmentä keikkaa kymmenessä maassa käsittävän Euroopan-kiertueensa. Kokeellisen popmusiikin saralla arvostetuimpiin nykynimiin luettu yhdysvaltalaisyhtye ilmoitti päällimmäisiksi syiksi inflaation ja matkustuskulujen kasvun.

”Emme yksinkertaisesti saaneet budjettilaskelmasta kannattavaa. Menettäisimme rahaa, vaikka kaikki menisi niin hyvin kuin mahdollista”, Animal Collective kirjoitti tiedotteessaan.

Animal Collectiven tiedote on huolta herättävä viesti tapahtuma-alan murroksesta. Tai ainakin maailman myllerryksestä, jonka vaikutukset tapahtuma-alaan ovat merkittävät.

 

Vaikka pääsimme juhlimaan median mukaan ”kaikkien aikojen festarikesää”, kokonaisia festivaaleja peruttiin ja tapahtuma-alan infrastruktuuri kärsi sekä aivovuodosta että toimitusongelmista. Vaikuttaisi myös siltä, että koronavuosien liipasinherkät perumiset ovat jääneet riivaamaan alaa. Pahimmillaan tämä on johtanut sopimusrikkomuksiin, joita katsotaan läpi sormien, sillä pandemian luoma pitkä varjo on yhä alan yllä epävarmuutena.

Oskari Onnisen avasi Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan artikkelissa kesän vastuuttomimman toimijan, RH Entertainmentin, tekoja ja laiminlyöntejä, jotka ulottuivat aina hengenvaarallisiin tilanteisiin asti. Pian Onnisen artikkelin jälkeen RH Entertainment hakeutui velkasaneeraukseenSK kertoi, että yhtiöllä on velkaa yhteensä 4,8 miljoonaa euroa, joista 3,5 miljoonaa on maksamattomia laskuja. Valtiokonttori perii RH:lta takaisin koronapandemian kustannustukia, joita yhtiö sai yhteensä noin 1,5 miljoonaa euroa.

Suomen ohjelmatoimistojen ja agenttien etujärjestö SOA:n mukaan kaksi kolmasosaa menneen kesän festivaaliperuutuksista oli RH:n tapahtumia.

Huomasin kesän mittaan saman ilmiön kuin Onninenkin: käytännössä kukaan ei halua puhua nimellään aiheesta. RH Entertainment on ollut miljoonien liikevaihdollaan ja kymmenillä tapahtumillaan merkittävä toimija kotimaisella festivaalikentällä. Vaikka artisti ei olisi suoraan riippuvainen RH:sta, hänen keikkamyyjänsä tai kiertuehenkilöstö saattaa olla.

 

Juho Viljanen. Kuva: Tero Ahonen

”Tosi hyvä että kissa on nostettu pöydälle”, toteaa Juho Viljanen, Muusikkojen liiton freelancereiden luottamushenkilö.

Viljanen kertoo, ettei itse kohdannut kesän aikana niin vakavia tilanteita kuin Onnisen artikkelissa kuvaillut vaaratilanteet, mutta lievempiin törmäsi toistuvasti. Päällimmäinen syy on nimenomaan aivovuoto: lukuisat teknikot hakeutuivat pandemian aikana sellaisten elinkeinojen piiriin, joiden harjoittamista ei esimerkiksi kielletty. Tämä näkyi kesän festivaalien kulisseissakin: osaavia tuottajia ja teknikkoja huhuiltiin somessa usein vielä tapahtumaviikolla.

”Isojenkin festarien ja korkean profiilin tapahtumien kohdalla saattoi olla tilanteita, joissa kaikki ei mennyt yhtä sujuvasti kuin ennen. Pahimmissa tapauksissa kohdattiin vaaratilanteita, joko huonon varautumisen takia tai siksi, etteivät kaikki ole tehtäviensä tasalla.”

Viljanen sanoo, että kentällä on havaittavissa taantumaa. Infran suhteen takapakkia on otettu jopa useita vuosia. Ammattilaisten lisäksi laitepulaa oli mikrofoniständeistä aina keikkabusseihin asti. Kotimaisia toimijoita on poistunut alalta ja maailmanlaajuinen komponenttipula on pidentänyt laitteiden toimitusaikoja monesti kestämättömiksi.

”Ala on myllerryksessä”, Viljanen summaa.

”Pitää muistaa, että muusikkojen keskuudessa viime kesänä oli vallalla kollektiivinen onnellisuus, että ylipäätään päästiin tekemään sitä kausityötä. Tilanteita sulateltiin varmasti paremmin, ja ilmapiiri oli positiivissävytteinen.”

Kiertuemanagerit, miksaajat ja muut teknikot olivat niitä, jotka kärkkäämmin arvostelivat työn sujuvuutta ja työturvallisuusasioita, mutta muusikkojenkin keskuudessa oli keskustelua jonkin verran, Viljanen sanoo.

Pandemia vahvisti alan yhteisöllisyyttä ja korotti kollektiivista toleranssia ottaa takkiin. Sen vuoksi kynnys sopimusrikkomuksista riitelyyn tai saatavien selvittelyyn on korkea, etenkin jos kesän mittaisesta kiertueesta on peruttu ”vain” yksi tai muutama keikka.

”Isommilla artisteilla on toki tehokkaammat sopimukset näissä asioissa, joten on vaara, että pienemmät bändit jäävät nuolemaan näppejään. Tutkan ulkopuolelle jää paljon epäkohtia ja ihan laittomuuttakin.”

Suomen tapahtumakentällä on pitkä historia yksittäisistä tahoista, jotka esimerkiksi jättävät laskut maksamatta mutta onnistuvat olemaan kuvioissa yllättävän pitkään. Viljanen toivookin kollektiivisia mustia listoja ja tämän keskustelun jatkamista.

”Toivon, että epäluotettaville toimijoille koituisi tuntuvia seurauksia, jotta ne katoaisivat luonnollisen poistuman eli esimerkiksi konkurssin kautta. Jos näin ei tapahdu, niin alan sisäisen keskustelun on oltava niin voimakasta, että sellaisten toimijoiden keikoille ei vain mentäisi.”

”Vaatimustaso on vanhassa muistissa, joten uskon, että ensi vuonna on paremmat kuviot.”

 

Epävarmuus ei jäänyt kesään. Sekä kokonaisia kiertueita että yksittäisiä konsertteja on peruttu. Niin kotimaisten kuin ulkomaisten artistien. Merkittävä syy on ennakkolippujen huono myynti yhdistettynä inflaatioon ja taantumaan. Yksittäisten keikkojen kulurakenne on haastava ja marginaalit pieniä. Konserttisalissa järjestetty keikka voi vaatia jopa 90 prosentin täyttöasteen ollakseen kannattava.

Viesti tapahtumajärjestäjiltä on, että yleisön ostokäyttäytyminen on muuttunut merkittävästi. Suuret, spektaakkelimaiset areenakeikat ovat myyneet hyvin, samoin sellaiset, joiden osataan odottaa myyvän loppuun. Hieman kärjistäen: muille keikoille ennakkolippuja ei osteta kuin juuri ennen tapahtumaa tai vasta ovelta.

Tämä on itseään ruokkiva ilmiö ja noidankehä: Keikkoja perutaan, koska ennakkolippuja ei osteta. Ennakkolippuja ei osteta, koska keikkoja perutaan. ”Näiden realiteettien takia on ollut pakko tehdä sopimuksia, joissa niitä riskejä jaetaan perumisten suhteen”, Viljanen sanoo.

”Muusikot ovat myös väsyneitä taisteluun näistä asioista koronan jälkeen. On turnausväsymystä eikä jakseta tehdä asiasta numeroa. Se on huolestuttavaa ja päästää valloilleen huonoa sopimuskäytäntöä.”

Viljanen kaipaa toimijoilta uskallusta tehdä ja toteuttaa tapahtumia, vaikka taloudellisiin realiteetteihin on vaikea vaikuttaa.

”Se luo uskoa sekä toimijoille että yleisölle. Tarvitaan myös innovatiivisuutta ja markkinoinnin uudelleen keksimistä: miten saadaan yleisö taas siihen moodiin, että keikalla kannattaa käydä.”

Ensimmäinen askel kolauksen kokeneen luottamuksen palautukseen on varmasti se, että ne keikat järjestettäisiin. Vaikka tulisi takkiin.

 


Artikkelikuva: iStock