Pasiaa

Musiikki tekee hyvää – vaikka ei aina tarvitsisi

Olin pikkupoikana hyvin kiinnostunut musiikista. Tykkäsin laulaa, soittaa haitaria ja esiintyä. Kun kylänmiehet ihmettelivät, että onkos tuo tuollainen ihan tervettäkään, niin isälläni oli tapana vastata: ”Onpahan poika sen aikaa pois muusta pahanteosta.”

Jokainen muusikko on tavalla tai toisella kokenut itse musiikin hyvää tekeviä vaikutuksia. Kokemuksia on usein vaikea sanallistaa ja vielä vaikeampaa on havaita, mihin kaikkeen musiikki vaikuttaa positiivisesti. Asiaa on tutkittu vuosikymmeniä, ja näyttäisi siltä, että musiikin vaikutuksista löytyy tanakinta tutkimustietoa hieman yllättävältä suunnalta: aivotutkimuksesta.

Viime vuosina aivotutkimus on ottanut isoja askeleita, ja muusikoiden aivot ovat olleet tutkimuksessa erityisen kiinnostuksen kohteena. Tämä siksi, että muusikoiden aivot toimivat eri tavoin kuin muiden. Aktiivinen musiikin harjoittaminen kehittää ihmisen aivoja tehokkaasti sekä lapsilla että aikuisilla. Musiikin ja erityisesti treenaamisen ansiosta informaatio kulkee muusikon aivojen eri osa-alueiden välillä muita nopeammin. Muusiikin kuuntelu parantaa myös monia keskittymiseen, työmuistiin ja vaikkapa kieltenoppimiseen liittyviä kykyjä. Suomesta on tullut eräs musiikin aivotutkimuksen kärkimaista. Helsingin yliopistossa esimerkiksi toimii professori Minna Huotilaisen johtama Musiikki ja aivot -tutkimusryhmä.

On tietysti hyvä, että musiikin ja musisoinnin monin tavoin hyvää tekevä vaikutus voidaan todistaa luonnontieteellisin menetelmin. Se on takuulla yksi hyvä argumentti, kun keskustelemme päättäjien kanssa musiikin alan rahoituksesta. Meidän on silti oltava varovaisia siinä, ettemme ohjaa sanoillamme ja perusteluillamme kulttuurirahoituksen suuntaa kohti yksisilmäistä ja lyhytjännitteistä hyötyajattelua. Musiikki on merkityksellistä itsessään ilman siihen liitettyjä odotuksia nopeasta taloudellisesta tai henkisestä hyvinvoinnista. Kustannuspäällikköni totesi vuosia sitten osuvasti: ”Taidemusiikin kvartaali on 25 vuotta ja siinäkin ensimmäinen kannattava kvartaali on usein 25 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.”

Oli aika, jolloin tätä kansakuntaa, sivistystä ja talouskasvua rakennettiin sen vuoksi, että meillä olisi henkistä ja taloudellista pääomaa luoda omaa, monipuolista kulttuuria. Nyt asetelma on tavallaan kellahtanut päälaelleen. Monissa seminaareissa pohditaan, miten kulttuurista saataisiin aikaan henkistä hyvinvointia ja talouskasvua.

Tämä ei ole pelkästään huono asia. Kulutustottumusten muuttuminen ja talouden painopisteen siirtyminen paljon päästöjä aiheuttavasta savupiipputeollisuudesta kohti luovia aloja voi olla palvelus sekä ihmiskunnalle että koko planeetalle, ja oikein ymmärrettynä myös kulttuurielämälle.

Mutta jos me haluamme pitää kiinni kulttuurin monimuotoisuudesta ja kehittymisestä, meidän täytyy puolustaa myös niitä taiteenlajeja, jotka eivät tule koskaan toimimaan vaikkapa terapiataiteena tai pysty tahkoamaan ympärilleen hillittömiä rahavirtoja.