Pasiaa – Joukkueurheilua ja yksilösuorituksia

Orkesterisoitto on ja ei ole joukkuelaji. Pidin jo lapsena siitä, miten ryhmässä soittaminen erosi vaikkapa jääkiekosta. Molemmissa asioita tehdään ryhmissä, mutta aika erilaisella asenteella. Jääkiekkojoukkueella on vastassaan toinen joukkue, mutta jousiorkesterilla ei ole lavalla vastustajaa. Tämä pieni, mutta ratkaiseva ero sai minut kallistumaan yhä uudelleen musiikin puoleen. En nyt silti hae ajatuksillani mitään ”musiikki on pelastanut minut urheilulta” -tyyppistä vastakkainasettelua. Urheilulla ja musiikilla on paljon yhteistä. Enemmän kuin ehkä osataan ajatella. Parhailla sävellysopettajillani oli enemmän valmentajan kuin opettajan asenne työhönsä.

Moni solistiuraan tähtäävä muusikko on saanut valmennusohjeita urheiluvalmentajilta. Lisäksi moni muusikko on itse taustaltaan huippu-urheilija tai intohimoinen urheilun harrastaja. Kilpaurheilussa ja solistisessa urassa on paljon yhtäläisyyksiä. Muutamat kapellimestarituttuni ovat puolestaan käyneet puhumassa orkesterin joukkuedynamiikasta urheiluvalmentajille. Taiteen ja urheilun rajapinnalta löytyy myös useita lajeja, kuten tanssi, taitoluistelu ja taiji, muutamia yhtäläisyyksiä mainitakseni.

Harva tietää, että vuoteen 1948 saakka olympialaisissa miteltiin myös taidelajeissa. Kukapa muistaa, että Yrjö Lindgren voitti kultaa kaupunkisuunnittelussa ja Aale Tynni lyriikkasarjassa. Kalervo Tuukkasen orkesteriteos Karhunpyynti sai olympiahopeaa. Hauskaa, että samoissa olympialaisissa myös iskelmä- ja elokuvatähtenä kunnostautunut Tapio Rautavaara tempaisi keihäänheiton olympiakullan.

Vaikka olympialaisissa ei sen koommin olekaan taidesarjoja nähty, taidekilpailut ovat osa taiteen kenttää edelleen. Henkilökohtaisesti näen monia ongelmia taidekilpailujen luonteessa ja erityisesti arvioinnin objektiivisuudessa. Silti on pakko myöntää, että taidekilpailut ovat tärkeä ja rikastuttava osa kulttuurielämää.

Taiteessa ja liikkumisessa on monia erilaisia päämääriä, ja molempien harjoittaminen ilman sen kummempia tavoitteita on myös tärkeää.

 

Teksti: Pasi Lyytikäinen

Kirjoittaja on säveltäjä

 

 

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2022.