Pasiaa – Arki

Olen useinkin saanut itseni kiinni haaveilemasta, että olisin tavallisessa työssä arkisin 8–16, jonka jälkeen työasiat jäisivät työpaikalle. Tämä tulee varsinkin mieleen silloin, kun oma arki on silppua ja sillisalaattia, kun deadlinet ahdistavat, ja olo on kuin jonglöörillä, joka on heittänyt pari keilaa liikaa ilmaan.

Kesä meni työn ja arjen yhteen sovittamisessa. Eräs teos ei meinannut millään ottaa valmistuakseen, kunnes heinäkuun lopulla sain itseäni niskasta kiinni ja pitkään roikkuneen savotan valmiiksi.

Säveltäjän työssä arki joskus unohtuu. Aivan pienetkin rutiinit muuttuvat deadlinen lähestyessä ylitsepääsemättömiksi. Kaupasta kykenee ostamaan noina aikoina lähinnä valmispitsaa ja kokista, ja koti on kaaoksessa. Pyykkivuoret ovat isoja, roskikset jääneet viemättä. Puheluihin tai viesteihin ei tee mieli vastata, ja silloinkin kun vastaa, yltää lähinnä epämääräisiin murahduksiin. Parta ja hiukset rehottavat.

Niinä hetkinä, jolloin työ ei suju, sitä vaan lähinnä makaa sohvalla paniikissa, että tämä seuraava pökellys ei valmistu ikinä, ja minkä ihmeen takia minä olen ajautunut tekemään elämässäni tätä hommaa. Epäusko, tolkuton innostus ja armoton ketutus, keksimisen riemu ja häpeä omista kelvottomista ideoista vaihtelevat loppuprosessin aikana.

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei.

Olen pohtinut usein intensiivisyyden merkitystä työssäni. Valtaosa sävellysprosessista on aika tasaista kärvistelyä nuottipapereiden ja tietokoneen äärellä. Eikä se ulkoapäin katsottuna eroa juurikaan muista työtehtävistä. Silloin arki yleensä sujuu normaalisti. Mutta poikkeuksetta teoksen sävellystyön loppuvaihe on intensiivinen, ja silloin normaalielämä ikään kuin hetkeksi katkeaa tai on pakko hävittää ympäriltä. Lienee niin, että kulloinkin valmistumaisillaan oleva työ vaatii jakamattoman huomion itselleen.

Tällä kaikella on hupaisuuteen yltävät lieveilmiöt. Pyrin viimeiseen asti aina pitämään arjen hyvin rutiininomaisena ja säännöllisenä, vaikka ei olisi tarpeenkaan. Sitten arki keikahtaa hetkeksi toiseen äärilaitaan. Tästä on lähipiirini joskus irvaillutkin. Kun tuo kesällä säveltämäni trio valmistui, niin ensimmäinen asia oli kodin suursiivous ja arjen aikatauluttaminen pitkän tauon jälkeen.

Tasapainoinen arki on nykyään parasta mitä tiedän. Se voittaa heittämällä hyvänkin lomareissun tai upeimmankin flow-tilan sävellystyössä.