Pasiaa

Ammatti-identiteetistä

Muusikon ammatti on edelleen käsittämätön asia monelle. Lähes kaikki meistä ovat kuulleet jossakin elämänsä vaiheessa eri muodoissaan tokaisun: Niin niin, oot muusikko, mutta mitä sinä teet työksesi?

Tähän tokaisuun on tietysti useita syitä, mutta yllättäen kaikki syyt toteamukselle eivät ole välttämättä negatiivisia. Suomalaiset harrastavat paljon soittamista, laulamista ja taiteen tekemistä ylipäänsä. Se on eräs tekijä, joka voi hämärtää ajatusta siitä, että taiteentekeminen voisi olla ammatti. Monien ammattien sisältö kun on sellainen, että niistä on – jo lainsäädännön vuoksi – aika vaikea rakentaa mielekästä harrastusta. Harrastajakirurgeja, -vanginvartijoita ja -katsastajia lienee aika vähän. Edellä mainittu kysymys ei siis välttämättä ole tarkoitettu herjaksi tai esitetty halventavaan sävyyn vaan ehkäpä juuri päinvastoin. Muusikon työ vaikuttaa niin mielekkäältä, että sitä ei oikein työksi osaa kuvitellakaan.

No joo. Jokainen meistä kyllä tietää, että muusikon työ on välillä kaikkea muuta kuin mielekästä. Kaikissa töissä on puolensa, myös ne huonot puolet, eikä meidän ammattimme tee siinä suhteessa poikkeusta. Muusikon hommaa ei ymmärretä työksi ja siitä saattavat johtua myös ne lukuisat kiusalliset ilmaiskeikkapyynnöt, vaikka totta puhuen vähintään yhtä usein syynä takuulla on laiskuus ja ahneus olla budjetoimatta muusikon palkkaa varten senttiäkään. Viimeisen vuosikymmenen aikana suosituiksi tulleet julkisuushakuisuuteen perustuvat ohjelmaformaatit ja ajatus siitä, että julkisuus toisi jotenkin itsestään leipää pöytään on lisännyt myös näkyvyyden tarjoamista maksuna työsuorituksesta. Ajatellaan, että näkyvyys tuo lisää keikkoja. Nuoret, älkää menkö lankaan. Näkyvyyskeikat tuovat oikeasti ainoastaan lisää näkyvyyskeikkapyyntöjä. Lisäksi ne luovat epätervettä kulttuuria musiikkialalle ja nakertavat ammattimaista muusikkona toimimista pahimmalla mahdollisella tavalla.

Eräs syy siihen, ettei työtämme aina ymmärretä työksi, johtuu meistä itsestämme. Muusikon identiteetti on enemmän kuin ammatti-identiteetti. Kyllähän me pääsääntöisesti nautimme työstämme ja annamme sen näkyä niin estradeilla kuin nuottipaperillakin. Ammatti muokkaa meitä ihmisinä ja moni meistä haluaa ilahduttaa vaikkapa valitsemaansa hyväntekeväisyystapahtumaa tai ystäväpiiriä maksutta. Ja näillä keikoilla annamme myös osaamisemme täysimääräisenä yhteisön iloksi. Tämä kaikki on hyvää ja oikein. Se, että muusikolla on kultainen sydän ja että hän nauttii työstään ei kuitenkaan tarkoita, että mikä tahansa taho voi hänen palkakseen tarjota pelkkää soittamisen iloa.