Arjessa puhutaan usein pienimmästä yhteisestä nimittäjästä, vaikka tarkoitetaan suurinta. Kun tehdään yhteistyötä, etsitään nimenomaan suurinta yhteistä nimittäjää. Tai tilannetta jossa yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.

Musiikkialalla yhteisellä edunvalvonnalla ja vaikuttamistoiminnalla on Suomessa ja kansainvälisestikin pitkät perinteet. Sama koskee laajemmin vaikkapa ammattiyhdistysliikettä. Yhteistyötä on opittu tekemään myös yli perinteisten raja-aitojen. Esimerkiksi Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY yhdisti aikanaan laajasti koko luovan alan puolustamaan ja kehittämään tekijänoikeuksia. Myös Musiikin edistämissäätiön ja vienninedistämisorganisaatio Music Finlandin taustalla ovat alan keskeiset toimijat.

Yhteistyössä on nähtävissä aaltoliikettä ajan virrassa. Konsensushakuisuus ja suurimman yhteisen nimittäjän etsiminen liudentuvat helposti vähitellen takaisin kilpailun ja oman edun maksimoinnin logiikkaan, joka vain rajallisessa laajuudessa kannustaa yhteistyöhön. Musiikkialallakin yhteen hiileen puhallus on joskus intensiivisempää ja toisinaan taas vaan hengitellään.

Suomalaisen yhteiskunnan keskeisenä piirteenä on nähty konsensus, minkä juurisyynä nostetaan usein esille evoluution selkäytimestä nouseva tarve varautua yhteistuumin pitkiin talviin. Kun geopolitiikassa ja taloudessa Euroopassa ja laajemminkin on ilmassa pitkän talven merkkejä, olisi nyt kaikki syyt etsiä jälleen suurimpia yhteisiä nimittäjiä ja ottaa kaikki irti yhteistyöstä, joka on todistettavasti paras lääke ongelmien kasautuessa, myös musiikkialalla.

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2022.