Oopperalaulajien seminaarissa keskusteltiin ammatin vaatimuksista ja mahdollisuuksista

Solistit ry:n seminaari oopperalaulajille järjestettiin Helsingissä sunnuntaina 28. lokakuuta 2018. Seminaarissa keskusteltiin ammatin vaatimuksista ja mahdollisuuksista, ja aiheesta alustivat Rosa Meriläinen, Kimmo Kahra ja Kalle Koiso-Kanttila.

Muusikkojen liiton valtakunnallinen osasto Solistit perustettiin syyskuussa 2016 pääasiassa liiton freelance-oopperalaulajien toimesta. Osasto on kasvanut kahdessa vuodessa yli 50 jäsenen aktiiviseksi yhdistykseksi. Mukana on solistisia artisteja eri genreistä. Jäseninä on sekä palkansaajina että yrittäjinä toimivia taiteilijoita. Tämänsyksyisen seminaarin aiheeksi valikoitui oopperalaulajan ammatti, ovathan kyseisen ryhmän edunvalvontaan liittyvät kysymykset työllistäneet osastoa erityisesti.

Ensimmäisenä alustajana puhui kirjailija ja poliitikko Rosa Meriläinen, joka on juuri työnsä aloittaneen KULTA ry:n pääsihteeri. Meriläisen puheessa pääpaino oli taiteen ja kulttuurin merkityksessä ja rahoituksessa. Ensimmäisenä haasteena tehtävässään Meriläinen näkee mahdollisimman monen taide- ja kulttuurialan instituution saamisen KULTA ry:n piiriin. Hän onnistui selkeästi määrittelemään haasteen, joka kaikilla alan toimijoilla on suhteessa sen rahoittajiin: ymmärrämme itse taiteen arvon, mutta meille on usein erittäin haasteellista sanoittaa hankkeidemme merkitys ja tarpeet ymmärrettävästi päättäjille. Tässä KULTA ry heittää haasteen myös jokaiselle taidealan toimijalle, että taiteen ja kulttuurin julkisen rahoituksen vahvistamiselle löydetään ymmärrettävät ja selkeät perusteet, joiden takana kaikki seisovat laajana rintamana.

Teatteriohjaaja Kimmo Kahra on tunnettu puheteatterin ohella monista musiikkiteatteri-produktioistaan. Hänen puheenvuoronsa keskeinen teema oli laulaja näyttelijänä ohjaajan näkökulmasta. Laulu ajatellaan usein muusta esittämisestä erilliseksi ja epäfyysiseksi taidoksi, vaikka laulu todellisuudessa on vähintään yhtä fyysistä työtä kuin näytteleminenkin. Kahra totesikin ykskantaan, että laulaja on näyttelijä. Laulajan työ on aina myös näyttelijäntyötä, olipa kyseessä oopperalava, musikaali tai liedkonsertti. Lavalle ei voi mennä, eikä esiintymistä voi aloittaa kysymättä ensin peruskysymyksiä käsillä olevasta tilanteesta. Vaikka laulaisi yksin aariaa, on tiedettävä, kuka on ja mitä haluaa, mitä on tapahtunut ja millä tavoin se vaikuttaa, keitä se koskettaa, mitä haluat seuraavaksi saavuttaa.

Viimeisenä alusti itsekin oopperalaulajana uraa tehnyt tenori Kalle Koiso-Kanttila, joka nykyisin pyörittää Saksassa kansainvälistä agentuuria. Koiso-Kanttila on monen suomalaislaulajan manageri ja hän on välittänyt laulajiaan menestyksekkäästi töihin etenkin saksankielisten maiden teattereihin. Seminaarissa kuultiin monia kullanarvoisia neuvoja siitä, kuinka laulajan tulee valmistautua koelauluihin.

Koelaulumatkat aiheuttavat laulajille huomattavia kustannuksia, ja siksikin niihin on syytä valmistautua huolellisesti. Koska kyseessä on rekrytointitilaisuus, ammattilaisuuteen kuuluu paitsi esitettävän ohjelmiston erinomainen hallinta myös oikean ohjelmiston valitseminen. Koelaulussa on hyvin lyhyessä ajassa näytettävä koko osaamisen kirjo, äänen ja näyttelijän kaikki dimensiot. Toisaalta on tarjottava vain ohjelmistoa, jonka esittämiseen on valmis ja sopiva niin äänellisesti kuin näyttämöllisestikin. Eri kielten lausumiseen liittyvät asiat, siinä missä musiikilliset ja tulkinnallisetkin, on hallittava, eikä pidä asennoitua niin, että kieliasiat ehtii oppia sitten työssä. Hyvän työpaikan saamiseen on satsattava täysillä, sillä teatterissa työn tahti voi olla kova. Tässä asiassa Kalle totesi omaksi ansiokseen sen tosiasian, että hän itsekin laulajana ja teatterityötä tuntevana pitää huolta välittämiensä työsopimusten turvallisista reunaehdoista.

 

Keskusteluun osallistui heti sen alettua moni kollega kysymyksineen. Ymmärrettävästi teemaksi konkretisoitui Suomen työmarkkinatilanne. Kansallisoopperan linjaus, jonka mukaan vakituisista solistikiinnityksistä on luovuttu, kirvoitti monta vahvaa kommenttia. Myös ulkomailla kuultiin käydyn huolestunutta keskustelua aiheesta, onhan Suomessa vain yksi oopperatalo ja kun sielläkään ei enää ole omaa ensemblea, on huoli ammatin tulevaisuudesta perusteltu. Suomalaisilla oopperalaulajilla on Keski-Euroopassa erinomainen maine. Sen juuret ovat vuosikymmenten takana ajassa, jolloin Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen liittyi vahva näyttelijäntyön koulutus. Yhä edelleen suomalaisiin laulajiin luotetaan niin näyttämötyön osaamisen, kuten työhön sitoutumisenkin osalta.

Työn saaminen uran alkuvaiheessa on erityisen tärkeää, jotta ammattitaito voi kehittyä. Keskustelussa esille nousivat myös kysymykset siitä, kuinka työtä arvostetaan palkan muodossa ja kuinka toisaalta voi turvata toimeentulonsa pitkällä tähtäimellä. Kovassa kilpailussa laulusolistien palkat ovat olleet viime vuosina laskupaineiden alla, ja myös ilmaista työtä tarjotaan ja tehdään enenevässä määrin. Moni laulaja turvautuukin huonoina aikoina mahdollisen muun ammatin töihin, joka taas osaltaan voi kiihdyttää huonoa palkkakehitystä. Freelancelaulajan hyvän työllistymisen ehtona Suomessa on monipuolinen osaaminen ja valmius monenlaisiin töihin niin laulajana kuin näyttelijänäkin.

Seminaarin kiivas keskustelu osoitti Solistit ry:n työn merkityksen ja alustajat saivat runsaslukuiselta yleisöltä vahvan tuen edustamilleen päämäärille. Rosa Meriläisen mukaan pantiin terveisinä päättäjille vapaan kentän tuotantojen kipeä rahan tarve.

Kirjoittaja on Solistit ry:n puheenjohtaja.