Työttömyysturvalain mukaan työttömäksi määritellään henkilö, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä (työttömyysturvalaki 2 luku 1 §).

Henkilön tekemää työtä arvioidaan työttömyysturvajärjestelmässä lähtökohtaisesti työttömyysturvalain palkansaajia tai yrittäjiä koskevien säännösten perusteella. Jos kyse ei ole työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjänä tehdystä työstä, muuta työtä arvioidaan työttömyysturvalain niin sanottujen omassa työssä työllistymistä koskevien säännösten perusteella.

Omassa työssä työllistymisen käsite

Vaikka omassa työssä työllistyminen on osa työttömyysturvalakia, lainsäädännössä tai sen esitöissä ei määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Omaa työtä ei siksi voida määritellä muutoin, kuin että se ei ole työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjänä tehtyä työtä – muuta sisältöä käsitteelle ei lainsäädännöstä ole löydettävissä. Työttömyysturvalain soveltamiskäytännön perusteella oma työ on erotettava työsuhteisesta työstä ja yrittäjätyöstä, ja se sijoittuu siten työsuhteisen ja yrittäjätyön rajapintaan. Työttömyysturvajärjestelmässä arvioidaan omassa työssä työllistymisenä sellaisia työnteon muotoja, joissa työtä ei tehdä työ- tai virkasuhteessa eikä työtä tehdä myöskään ansiotarkoituksessa. Esimerkiksi apurahatyöskentely elinkustannuksiin tarkoitetun apurahan turvin on yksi omassa työssä työllistymisen muoto.

Omassa työssä työllistymistä koskevat säännökset ovat hyvin samankaltaiset yrittäjiä koskevien säännösten kanssa. Työttömyysturvaetuuksien saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä arvioitaessa oma työ rinnastuu yrittäjyyteen, eikä oman työn ja yrittäjyyden käsitteillä ole käytännössä eroa. Esimerkiksi työllistymisen pää- ja sivutoimisuutta arvioidaan molemmissa tapauksissa samalla tavalla: toiminta ei saa estää kokopäivätyön vastaanottamista, sillä molempien työllistymismuotojen osalta päätoimisuus estää oikeuden työttömyysetuuteen. Sivutoiminen yrittäjä tai sivutoimisesti omassa työssään työllistyvä voi saada soviteltua työttömyysetuutta.

Määrittelyssä epäselvyyksiä

Erityisen ongelmallista omassa työssä työllistymisen käsitteen osalta on muun muassa oman työn pää- ja sivutoimisuuden sekä sen aloittamisen ja lopettamisen määrittäminen. Ne yleensä ratkaistaan kokonaisharkinnalla, jossa ei lähtökohtaisesti oteta huomioon omasta työstä saatujen tulojen vähäisyyttä tai niiden puuttumista.

Työttömyysturvaa hakeva joutuu selvittämään, milloin on aloittanut oman työn tai milloin toiminta on loppunut. Tämä voi olla joissain tilanteissa kohtuutonta, kun kyse on käsitteestä, jota ei tarkoin määritellä laissa. Esimerkiksi ammattitaitoaan ylläpitävä tai ohjelmistoa valmisteleva muusikko törmää helposti tähän ongelmaan.

Ennakoimatonta tulkinnanvaraisuutta

Työttömyysturvaviranomaiset käyttävät oman työn käsitettä omassa päätöksenteossaan, mikä altistaa työttömyysturvaa koskevat viranomaispäätökset huonosti ennakoitavalle tulkinnanvaraisuudelle. Koska oman työn tarkkaa määritelmää ei ole löydettävissä lainsäädännöstä, on oman työn käsitteen sisältö tullut riippuvaiseksi yksittäisten virkailijoiden tulkinnoista.

Ongelmatilanteita on syntynyt muun muassa arvioitaessa ammattitaidon ylläpitämistä luovilla aloilla. Ammattitaidon ylläpitämistä ei pääsääntöisesti pidetä omassa työssä työllistymisenä, joka vaikuttaisi työttömyysturvaan. Työttömyysturvaviranomaisten mukaan ammattitaidon ylläpitämisenä ei kuitenkaan pidetä esimerkiksi valmistautumista ennalta sovittuun produktioon eikä toimintaa, jolla on taloudellinen tavoite. Työnhakijan katsotaan tällöin tilanteesta riippuen jatkavan aiempaa toimintaansa tai aloittaneen yritystoiminnan tai oman työn joko pää- tai sivutoimisesti. Tästä syystä esimerkiksi palkansaajana työssäoloehdon kerryttänyt työtön on tullut tulkituksi omassa työssä työllistyväksi, jos on tullut maininneeksi harjoittelusta tai ammattitaidon ylläpitämisestä tai kehittämisestä työttömyysjaksojen aikana. Ongelma koskettaa erityisesti luovia aloja, joilla työttömyysjaksojen aikana pidetään yllä ammattitaitoa muun muassa harjoittelun ja muun luovan tekemisen muodossa.

Omassa työssä työllistymisen kategoriasta luovuttava

Kun viime kädessä työllistymistä tarkastellaan työsuhteessa tehdyn ja sen ulkopuolelle jäävän työn kautta, on omassa työssä työllistymisen käsitteen ylläpitäminen lopulta helposti harhaanjohtavaa ja näennäistä. Laissa määrittelemätön oman työn käsite tuo työntekijä/yrittäjä–kahtiajakoon tulkinnanvaraisen harmaan alueen, jonka tarpeellisuutta on hankala osoittaa. Sen kautta syntyy kuva kolmannesta työllistymisen kategoriasta, jota lainsäädäntö ei lopulta kuitenkaan tunnista.

Koska lopulta työttömyysturvaetuuksien saamisen edellytysten tarkastelu jakautuu työsuhteisuuden ja yrittäjyyden sekä siihen rinnastuvan oman työn tarkasteluun, selkeintä olisi poistaa omassa työssä työllistymisen kategoria laista kokonaan. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan todennäköinen kehityssuunta onkin omassa työssä työllistymisen säännöksistä luopuminen ennemmin kuin sen kehittäminen.