Tuntematon (Qing-dynastia, 1644–1911): valikoituja soittimia, muste ja väri paperille. Metropolitan Museum of Art, New York. Kiinan viimeisen keisaridynastian aikana maalatut kuvat esittelevät erilaisia vanhoja Kiinassa käytettyjä soittimia. Esimerkeissä näkyy zhajiao (trumpetti), yangqin (dulcimer), ruan (nelikielinen luuttu) ja suona (oboe).
Antiikin Rooman ylimystö himoitsi silkkiä, jonka valmistus säilyi pitkään kiinalaisten salaisuutena. Silkkitiellä länteen liikkuivat silkkikangas, porsliini ja väriaineet – viini, kulta ja hevoset itään. Mutta ennen kaikkea tie mahdollisti kulttuurivaihdon kansojen välillä. Taiteen ja musiikin kansainväliset tuulet kaukaisesta Euroopastakin saakka saavuttivat Kiinan ja puhalsivat sen kulttuuriin uutta loistoa Tang-dynastian valtakaudella 618–907 jaa. Hovin 12 orkesterissa ja kuudessa kuorossa palveli satoja laulajia ja soittajia: eräs ulkoilmakonsertti vaati peräti 1 346-päisen muusikkojoukon.
Tang-kauden musiikillisen ilottelun vertauskuvaksi nousee keisari Xuanzong (685–762 jaa.). Hänet tunnettiin tarkkakorvaisena muusikkona, joka perusti keisarillisen musiikkiakatemian, Päärynäpuutarhan. Siellä musiikin, tanssin ja näyttelemisen symbioosi synnytti perinteisen kiinalaisen oopperan. Akatemian pihan päärynäpuut antoivat koululle sen nimen, ja opiskelijoita kutsuttiinkin ”päärynäpuutarhan lapsiksi”. Yksi Xuanzongin säilyneistä sävellyksistä, ”Melodia vaaleahöyhenisestä vaatteesta”, liikuttaa kuulijoita vielä nykyäänkin.
Tang-dynastian loppuaikoina Kiina pirstoutui pienten valtioiden tilkkutäkiksi. Tuolla ”Viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan ajaksi” nimetyllä kaudella keksittiin puupiirrostekniikka, jonka avulla saatettiin painaa tekstejä ja kuvia – sekä maailman ensimmäisiä paperiseteleitä. Samalta ajalta on peräisin myös yksi Kiinan taiteen mestariteoksista, Gu Hongzhongin (937–975 jaa.) yli kolmemetrinen rullamaalaus ”Han Xizain yölliset juhlat”. Realistisesti toteutettu työ kuvaa keisarillista ministeri Xizaita ja hänen nelikymmenpäistä seuruettaan viidessä musiikin täyttämässä kohtauksessa.
Gu Hongzong (937–975): Han Xizain yölliset juhlat (katkelma), muste ja värit silkkirullalle, kopio 1100–1200-lukujen vaihteesta (alkuperäinen työ hävinnyt), 28,7 x 335,5 cm. Palace Museum, Peking. Kiinan taiteelle tyypilliset rullamaalaukset oli suunniteltu avattaviksi oikealta vasemmalle, jolloin ne paljastavat katselijalle yhden kohtauksen kerrallaan. Taiteilija on tallentanut korkeaa hattua käyttävän ministeri Xizain viidesti yksityiskohtaiseen työhönsä, jossa hovin virallinen kungfutselainen pidättyväisyys on saanut väistyä musiikin ja ilonpidon tieltä.
Repaleinen valtakunta yhdistyi Song-dynastian noustua valtaan 960 jaa. Talouden ja kulttuurin painopiste siirtyi suosimaan kotimaisia tuotteita ja taidetta, mikä johti Silkkitien taantumiseen. Aikakauden taiteellisesti lahjakkaiden keisarien joukkoon kuuluu Huizong (1082–1135), joka mesenaattina vaivoja tai rahaa säästämättä keräsi yli 6 000 maalauksen kokoelman. Itsekin hienona taidemaalarina tunnettu keisari harjoitti myös runoutta, kalligrafiaa ja musiikkia kunnostautuen seitsenkielisen guqinin soittajana. Huizong ikuisti yhteen kuuluisista maalauksistaan tuon soittimen, joka sittemmin päätyi osaksi Unescon aineetonta maailmanperintöä.
Mongolihallitsija Kublai-kaani (1215–1294) vei isoisänsä Tšingis-kaanin aloittaman Kiinan valloituksen päätökseen ja perusti 1271 Yuan-dynastian, jonka aikana kulttuurivaihto idän ja lännen välillä virkosi. Mongolien koura oli ulottunut Wienin porteille saakka ja Silkkitietä pitkin Kiinaan virtasi jälleen läntisiä vaikutteita, muun muassa soittimia – sekä matkalaisia, joista tunnetuin lienee venetsialainen Marco Polo (1254–1324). Talonpoikaiskapina ajoi mongolit ulos Kiinasta 1368, Silkkitie näivettyi ja sai lopullisen kuoliniskun osmaanien vallatessa Konstantinopolin 1453. Tuolloin Kiinaa hallitsi Ming-dynastia, jonka aikana klassinen kulttuuri puhkesi uudelleen kukkaan.
Kiinan klassisessa taiteessa kyky tuntea ja kuvitella merkitsi rytmin ja herkkyyden saumatonta yhteyttä. Elävä viiva oli väriä tärkeämpää, eikä perspektiiviä tai varjoja tarvittu. Tunnelmia tavoitellut musiikki kieppui ja kietoutui pentatonisten asteikkojen ympärille. Parhaat taiteilijat ja muusikot, luonnon ”suuren sanoman” syvästi kokien, veivät ilmaisukyvyn hallinnan huippuunsa. Usvassa kylpevät vuoret ja virrat tarjosivat heille vuosisadoiksi loputtoman inspiraation lähteen. Tätä kuvaa hyvin guqin-mestari Bo Yasta (n. 387–299 eaa.) kertova tarina, jota lukemattomat taiteilijat ovat kuvanneet piirroksissaan.
Vaikka nuori Bo Ya hallitsi instrumenttinsa, ilmaisu ei puhutellut kuulijoita. Silloin opettaja Cheng Lian vei oppilaansa Penglai-vuorelle ja sanoi: ”Odota ja harjoittele, noudan sinulle uuden opettajan”. Monta päivää odotettuaan Bo Ya havahtui veden ääniin ymmärtäen, että uusi opettaja oli itse Luonto hänen ympärillään, ja taiteilija hänessä syntyi. Eräänä kuutamoyönä Bo Ya soitti guqiniaan. Paikalle sattui puunhakkaaja Zhong Ziqi, joka välittömästi lumoutui mestarin ihmeellisestä musiikista. Bo Ya sai hämmästyksekseen huomata, kuinka tuo vaatimaton mies ymmärsi heti kaiken, mitä Bo Ya ilmaisi musiikkinsa kautta. Ziqin kuoltua mestari murskasi soittimensa hänen haudallaan. Kun sielunkumppani oli poissa, kenelle hän olisi enää soittanut?
Qui Ying [?] (n. 1495–1552): Hovinaisia soittamassa, katkelma rullamaalauksesta Rouva Su Hui ja hänen sanaristikkonsa, muste ja väri silkkirullalla, kopio alkuperäisestä Tang-dynastian (618–907 jaa.) aikaisesta maalauksesta, 25,6 x 311,8 cm (koko työ). Metropolitan Museum of Art, New York. Tämä rullamaalaus kertoo tarinan Su Hui -nimisestä runoilijasta, joka eli 300-luvulla ja jonka on arveltu keksineen palindromit. Kohtauksessa on kuvattu joukko vanhoja kiinalaisia soittimia: takarivissä vasemmalta dizi, xiao, sheng & konghou; alarivissä vasemmalta qin, pipa, pipa (plektralla soitettuna) & paiban.
Wang Zhenpeng (1280–n.1329): Bo Ya soittaa guqinia Zhong Ziqille, katkelma rullamaalauksesta, muste silkkipaperille. Palace Museum, Peking. Halki vuosisatojen kiinalaisessa taiteessa suosittu aihe oli kuvata legendaarisen guqin-mestarin Bo Yan elämänvaiheita. Niistä suosituin lienee Bo Yan ja puunhakkaaja Zhong Zigin ystävyys, joka kumpusi musiikin syvästä ymmärtämisestä. Vaikka tarinan hahmot elivät yli 2 500 vuotta sitten, vielä nykyisinkin kiinalaiset viittaavat heihin halutessaan kuvata sydänystävyyttä tai ihmeellistä musiikkia.
Keisari Huizong (synt. Zhao Ji, 1082–1135): Guqinia kuunnellessa, muste ja väri silkille, 147 x 51 cm. Palace Museum, Peking. Taiteellisesti lahjakas keisari ikuisti maalaukseensa oman soittimensa, jolle sävellettyjä kappaleita Kiinan muinaisilta ja keisarillisilta ajoilta on säilynyt lähes
3 400. Eräs Huizongille kuulunut alkuperäinen guqin vaihtoi omistajaa vuonna 2011 huikeaan 22 miljoonan dollarin hintaan: siten siitä tuli kaikkien aikojen kallein soitinyksilö. Perinteisesti guqinin pituus on vanhojen kiinalaisten mittayksiköiden mukaan 3 chi’ta, 6 cunia ja 5 fenia, mikä kuvaa vuoden 365:tä päivää. NASAn 1977 avaruuteen lähettämien Voyager-luotaimien kullattu LP-äänitallenne sisältää kappaleen ”Virtaava vesi” guqin-mestari Guan Pinghun (1897–1967) soittamana.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2022.