Mitä muut edellä

Koronatoimista luopumisen tuska on valtakunnan päättäjillä suuri, ja tekemisen ja sanomisen epäsuhta on revennyt ainakin kulttuurialan kannalta sietämättömäksi. Puhutaan jopa järjestelmän uskottavuuden romahtamisesta. Ilmauksiin ”ensi tilassa” ja ”mahdollisimman nopeasti” on tullut ennennäkemätöntä joustoa. Hallituksen panos on jäänyt tyhjien lupausten kilpatwiittailuksi. Pian selvinnee, jalostuuko tahtotila lakimuutokseksi saakka.

Monissa maissa kulttuuritilaisuuksia järjestetään lähes normaaliin tapaan, ja toimiala on nousemassa jaloilleen. Meillä ollaan edelleen ojan pohjalla rähmällään.

Taide ja kulttuuri eivät ole kovin syvällä kansakunnan DNA:ssa, se on tullut koronan myötä viimeistään selväksi. Tilanne on hyvin toisenlainen monessa niin sanotussa kulttuurimaassa. Sitä minkä kokee omaksi on valmis puolustamaan. Päättäjät puhuvat kulttuurista ja kulttuuriväestä ikään kuin muusta yhteiskunnasta erillisenä lohkona, jolla menee nyt huonosti. Tsemppiä sinne.

Kun ministerien moniääniset ulostulot ja lupaukset eivät nähtävästi saa älyttömimpiäkään koronarajoituksia päättymään, yhteen asiaan voidaan yleensä luottaa. Jahkailu ja saamattomuus omassa pesässä loppuu lyhyeen kun huomataan että ollaan jäämässä jälkeen naapureista ja verrokkimaista. Täytyy uskoa ja toivoa että näin kävisi nytkin, koska muuten jäädään pahasti takamatkalle pitkäksi aikaa.