Kysymyksiä ja vastauksia force majeuresta

Muusikkojen liiton juristi Mirkka Kivilehto vastaa force majeurea koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehden 5/2021 Ytimessä-palstalla.

Olin sopinut keikasta syksylle 2021 yritykseni kautta. Sopimus tehtiin tilaajan kanssa aikaisemmin saman vuoden keväällä. Keikkani peruttiin, ja tilaaja vetosi force majeureen, koska koronarajoitusten vuoksi keikkaa ei voitu järjestää. Olenko oikeutettu korvaukseen?

Force majeureksi eli ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan sellaiset tapahtumat, 1) jotka sattuvat sopimuksen teon jälkeen, 2) joihin sopimuspuolet eivät voi vaikuttaa, 3) jotka eivät olleet sopimusta tehtäessä ennakoitavissa ja 4) jotka estävät sopimuksen täyttämisen kokonaan tai osaksi tai tekevät sen kohtuuttoman vaikeaksi. Näiden kaikkien ehtojen tulee täyttyä, jotta sopimusvelvoitteista vapauttava ylivoimainen este täyttyisi.

Koronapandemiasta johtuneet rajoitustoimet ja niiden riski ja vaikutus tapahtumien ja live-esiintymisten järjestämiseen ovat olleet tiedossa jo maaliskuusta 2020 lähtien. Siksi niiden osalta ei ole voitu enää automaattisesti vedota force majeureen sopimuksissa, jotka ovat syntyneet kevään 2020 jälkeen. Ainoastaan, jos sopimukseen on otettu nimenomaisesti koronarajoituksia koskeva vastuunrajoituslauseke, voi sopimusvastuusta ja sitä kautta esim. korvausvastuusta vapautua vastuunrajoituslausekkeessa kirjatun mukaisesti. Asiasta on siis tullut sopia tavalla tai toisella etukäteen. Muussa tapauksessa tilaaja ei vapaudu korvausvastuustaan ja olet oikeutettu täyteen korvaukseen.

Allekirjoitin sopimuksen, jossa koronarajoitusten osalta sovittiin, että jos koronapandemian takia esitys joudutaan perumaan, tilaaja ei ole korvausvelvollinen. Lokakuussa yleisörajoituksia purettiin, mutta tilaaja vetosi kuitenkin ravintoloissa edelleen voimassa oleviin rajoituksiin ja siihen, että keikan järjestäminen olisi tilaajalle liian suuri taloudellinen riski. Olenko oikeutettu korvaukseen?

Kuten yllä on todettu, niiden sopimusten osalta, jotka on solmittu pandemian leviämisen jälkeen, eivät koronarajoitukset täytä force majeuren määritelmää, sillä riski niistä on ollut sopimuksentekohetkellä tiedossa. Pandemia ei ole ollut enää sopimuksen solmimisen jälkeinen ja ennakoimaton tapahtuma. Jos vastuuta halutaan sopimuksessa rajoittaa, tulee sopimukseen sisällyttää vastuunrajoituslausekkeita pandemian osalta. Vastuunrajoituslausekkeen tulee kuitenkin olla tarkasti ja nimenomaisesti kirjattu.

Asiaa tulee tarkastella sopimuskohtaisesti, mutta pelkkä koronapandemiaan vetoaminen ei yksilöi tarpeeksi tilannetta, jossa sopimusvelvoitteista voitaisiin täysin vapautua. Jos sopimuksessa on nimetty vastuuta rajoittaviksi tekijöiksi esimerkiksi koronapandemiasta johtuvat rajoitukset, tulee niiden tosiasiassa estää keikan järjestäminen. Esimerkiksi taloudellinen riksi ei riitä sopimusvelvoitteista vapautumiseen, eikä se sisälly yllä mainittuun vastuunrajoituslausekkeeseen. Näin ollen, jos vastuunrajoitusta ei ole riittävällä tavalla yksilöity, ei tilaaja vapaudu korvausvelvollisuudestaan.

Tapauskohtaisessa harkinnassa on kuitenkin huomioitava sopimusosapuolten välinen lojaliteettivelvollisuus, jonka perusteella esimerkiksi täyttä korvausta voidaan kohtuullistaa tilanteen yksityiskohdat huomioiden.