Kulttuuriala tarvitsee hallitukselta luottamusta ja vastuunottoa

Toisin kuin Sanna Ukkola ounasteli Iltalehdessä kuluneella viikolla, taiteilijat eivät ajattele, että ”hallitus määrää rajoitteita vähän joka yhteiskunnan kolkkaan ihmisiä kiusatakseen”.

Hallitus kyllä nuijii rajoitteita joka kolkkaan, mutta tuskin kiusantekomielessä. Rajoitustoimet ovat olleet täyslaidallisia, eikä edes vuoden kestänyt kriisitilanne ole edistänyt älykästä kohdentamista. Kuulemme jatkuvasti, ettei käytettävissä ole riittäviä keinoja, mutta tähänastisen rajoitustoiminnan yksioikoisuus johtaa ajattelemaan, että ehkä keinojen rajallisuudella on ollut hyvätkin puolensa.

Taiteilijoiden turhautuminen johtuu siitä, ettei alalle ole osoitettu minkäänlaista luottamusta, vaikka keinoja tapahtumien turvalliseen järjestämiseen on urakalla luotu yhdessä ja erikseen. Jos päätöksenteko onkin perustunut ajatukseen siitä, ettei yksilöihin voi luottaa vaan rajoituksilla estetään kaikilta kaikki, on jossakin vaiheessa pakko alkaa luottaa toimialan osaamiseen. Konserttien ja tapahtumien ammattimaiset järjestäjät ovat parhaita asiantuntijoita koronariskin huomioivissa turvajärjestelyissä.

Vallanpitäjille sellainen mielikuva, että virus on hallinnassa, on elintärkeä. Se on poliittisesti ymmärrettävää muttei useinkaan realistista. Rajoitustoimet eivät toki ole turhia, mutta asiaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Suomi on pärjännyt koronakriisissä hyvin, vaikka rajoitukset ovat olleet Ukkolankin mielestä ”erittäin löysät”. Jo se osoittaa, ettei rajoitusten ankaruus takaa onnistumista koronataistelussa. Syyt löytyvät meillä muista tekijöistä, kuten alhaisesta väestötiheydestä ja luontaisesta sosiaalisesta etäisyydestä tai varovaisuudesta.

Riippumatta hallituksen rajoitusnuijan koosta tai siitä mihin se jatkossa iskee, koronakriisi voidaan ratkaista ainoastaan ihmisten fiksulla toiminnalla. Pelote toimii aikansa, mutta pidemmän päälle tehokkaampaa on ihmisten ja yhteisöjen aktivoiminen järjen käyttöön ja oikeisiin valintoihin. Sitä ei pakotelinja tai moraalinen syyllistäminen edistä.

Olen Ukkolan kanssa yhtä mieltä siitä, että taiteilijat ovat täysin kohtuuttomassa tilanteessa ja heidän tulee saada kamalasta tilanteestaan tuntuva kompensaatio. Juuri tämän vuoksi taiteilijat ovat avanneet suunsa ja vasta sanavalinnoillaan saaneet huomiota. Mutta kun Ukkola sanoo, ettei syypää tähän ole hallitus, olen jyrkästi eri mieltä. Hallitus on rajoitustoimilla nimenomaisesti estänyt taiteilijoilta elinkeinon harjoittamisen muttei ole ainakaan vielä järjestänyt sitä tuntuvaa kompensaatiota. Juuri siksi tämä valitus.

Olisi lohdullista Ukkolan tavoin ajatella, että enää tarvitsee sinnitellä muutama kuukausi. Kovin moni ei tähän taida uskoa. Ja vaikka koronakurimus hellittäisi muutaman kuukauden päästä, niin kuin se toivottavasti taas kesän lämmetessä ainakin joksikin aikaa tekee, monet seuraukset kulttuurialoilla jatkuvat vuosia tai jäävät pahimmillaan pysyviksi.