Kemi on taas vaarassa menettää elintärkeät kulttuuritoimijansa, kun kaupunginvaltuusto uhkaa lakkauttaa Kemin kaupunginorkesterin ja -teatterin. Talousahdinko ja muuttotappiomieliala ovat synkistäneet Kemin ilmapiiriä jo kauan. Pitovoima ja vetovoima on menetetty. Paljon pitää tapahtua, jotta Kemin elinvoima palautuu.
Alkaa vaikuttaa siltä, että päättäjät eivät ymmärrä sammuttelevansa valoja sieltä, missä niiden päällä pitämiseksi pitäisi ponnistella kaikin voimin. Jos kulttuuri ja sen arvostus päästetään romahtamaan, Kemi ei selviä taloushallinnon tulikokeestaan.
Kulttuurialan työpaikkojen menetys on aina traagista. Kulttuurin kuolinisku olisi kuitenkin traagisinta niille pienille kemiläisille, joille kulttuuri edustaa tulevaisuuden kurkistusikkunoita. Kuten kapellimestari Atso Almila omassa kannanotossaan totesi, kaupunginorkesteri tekee merkittävää kasvatustyötä. Voin allekirjoittaa tämän. Olen yksi niistä kemiläisistä, joiden elämässä tämä kasvatustyö on näytellyt ratkaisevaa roolia.
Aloitin pianonsoiton Länsi-Pohjan musiikkiopistossa viisivuotiaana ja valmistuin vuonna 2004, ylioppilaskirjoitusten alla. Muistan tarkasti kaikki ne epätodelliselta tuntuneet hetket, jolloin minulla oli etuoikeus istua Steinwayn ääreen, kaupunginorkesterin eteen. Orkesterin äänimassan tulviessa pienen kehoni läpi ajattelin aina, että tässä haluaisin soittaa koko loppuelämäni.
Ja niin olen tehnyt. Musiikkiurani aikana olen palannut näihin muistoihin lukemattomia kertoja. Hankalina hetkinä kanavoin edelleen voimia, itseluottamusta ja sinnikkyyttä siitä ajatuksesta, että jos pieni kemiläistyttö voi saada tällaisia mahdollisuuksia Kemissä, mitkä tahansa muutkin ihmeet ovat mahdollisia.
Todisteena kaupunginorkesterin merkityksellisyydestä on opetus- ja kultturiministeriön sille myöntämä 233 581 euron suuruinen tuki. Osa Kemin kaupungin päättäjistä olisi valmis käännyttämään tämän rahan pois ja kuolettamaan koko orkesterin – saadakseen vain 40 000 euron säästön. Sitä on vaikea käsittää. Kemin kaupunginhallitus on ilmoittanut sitovasta osallistumisestaan Oulu 2026 – Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeeseen ja maininnut päätöksessään myös kaupunginorkesterin. Sopii kysyä, onko vika päättäjien sisälukutaidossa, sivistystasossa vai laskukoneessa.
Kemin kokonaistalouden surullinen tila ei ole seurausta liian ylenpalttisista kulttuuri- tai hyvinvointipalveluista. Suurinta roolia näyttelevät kaikki ne huimapäiset investoinnit, jotka on tehty lyhyellä näkökyvyllä, vailla riittävää osaamista. Kemin päättäjiltä on löydyttävä kanttia läpivalaista näitä kestämättömiä rakenteita. Tehtyjä virheitä ja näkemyksettömyyttä ei tule maksattaa kaupunkilaisten tulevaisuudesta. Aidot ratkaisut löytyvät jatkossa vain paremmasta osaamisesta ja uusista tulovirroista.
Suomalaiset kaupunginorkesterit ovat arvokkaita ja kilpailtuja työpaikkoja. Niiden arvo ja vetovoima tunnistetaan myös ulkomailla. Lapsille ja nuorille ne ovat eläviä todisteita siitä, että taide ja kulttuuri ovat todellisia töitä – ja tasapuolisesti jokaisen tavoitettavissa.
Kemi voi halutessaan olla kokoaan suurempi musiikki- ja sivistyskasvattaja. Sellainen, joka talousvaikeuksienkin keskellä etsii kestävät ratkaisut. Ja opettaa lapsilleen, että mikään ei ole tiukassa paikassa niin tärkeää kuin toivon ja sielun ravitseminen.
Osa tekstistä on julkaistu Jutta Irene Ruonansuun kannanotossa 17.4.2020 >