Kantelu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksistä

Aluehallintovirastot ovat rajoittaneet kokoontumista ja lähikontakteja maaliskuusta 2020 lähtien tartuntatautilain perusteella. Toimet on tehty vakavan tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Päätöksissä on ollut juridisia ongelmia kautta linjan liittyen muun muassa yleisötilaisuuksien ja yleisten kokouksien määrittelyyn ja päätösten perusteluihin, kuulemisvelvoitteeseen ja elinkeinonharjoittajien yhdenvertaiseen kohteluun. Hallinto-oikeuksissa on tällä hetkellä lukuisia valituksia vireillä, mutta yhtäkään asiaan liittyvää ratkaisua ei olla vielä saatu.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston antamien nykyisten voimassa olevien lähikontakteja koskevien päätösten muodostava oikeustila on ilmeisen järjenvastainen ja sitä on pelkkien päätösten perusteella vaikea ymmärtää. Muusikkojen liiton juristi Mirkka Kivilehto pyytää kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiestä lausumaan, onko Etelä-Suomen aluehallintovirasto toiminut julkisen vallankäytön rajoissa ja lain mukaan.

Muusikkojen liiton juristi Mirkka Kivilehto on 23. kesäkuuta 2021 jättänyt eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun, jossa pyydetään oikeusasiamiestä lausumaan, onko Etelä-Suomen aluehallintovirasto toiminut julkisen vallankäytön rajoissa ja lain mukaan.

Päätösten ristiriitainen oikeustila

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 14.6.2021 kumonnut kahden metrin turvaväliä koskevan määräyksen yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitetuissa tiloissa. Tartuntatautilain 58 d §:n mukaisen arvioinnin perusteella aluehallintovirasto on siis katsonut, että lähikontaktien rajoittamisen kahden metrin turvavälillä ei ole enää alueella välttämätöntä ja perusteltua asiakkaille tarkoitetussa tilassa oleskelevien ihmisten lukumäärästä riippumatta.

Samana päivänä 14.6.2021 aluehallintovirasto on katsonut samaisen välttämättömyysarvioinnin perusteella, että kahden metrin turvaväli on välttämätön sisätiloissa järjestettävissä yli 10 hengen ja ulkotiloissa järjestettävissä yli 50 hengen yleisötilaisuuksissa ja yleisissä kokouksissa. Toisin sanoen asiakastiloissa lähikontaktien tai yleisömäärien rajoittaminen ei ole välttämätöntä, mutta yleisötilaisuuksissa on. Käytännössä määräykset johtavat siihen, että asiakastiloissa ei tarvitse välittää kahden metrin turvaväleistä muuten, kuin silloin, jos tilaisuus katsotaan yleisötilaisuudeksi. Esimerkiksi kirjastossa asiakasmäärien rajoittaminen tai turvavälien säilyttäminen ei ole enää tarpeen, mutta jos paikalle kutsutaan luennoitsija taikka esiintyjä, tulee tilaan sallia ainoastaan 10 henkeä tai varmistaa kahden metrin turvavälit.

Näiden kahden päätöksen luoma oikeustila on ristiriitainen, eikä ristiriitaa ole onnistuttu perustelemaan epidemiologisin perustein. Avoimeksi jää siten, miksi lähikontaktin välttäminen on välttämätöntä, kun kyseessä on yleisötilaisuus ja miksi taas välttämättömyys kumoutuu, kun kyseessä on oleskelu yleisölle avoimissa tai rajatuissa asiakastiloissa. Tällainen syy olisi osoitettava, jotta päätösten sisältämä ero olisi perusteltavissa. Kun syytä ei ole osoitettu, syntyy olettama, että todellisuudessa yleisötilaisuuksien rajoittaminen ei voi olla lakiin perustuen välttämätöntä.

Syy yleisötilaisuuksien ja asiakastilojen erilaiseen rajoittamiseen on osoitettava

Oikeusvaltiossa viranomaispäätösten tulee perustua suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden mukaiseen arviointiin. Tartuntatautilain (1227/2016) 58 §:n 3 momentin mukaan rajoitusten edellytyksenä on, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Lain hallituksen esityksessä HE 13/2016 todetaan, että ”myös suhteellisuusvaatimusta on pidetty yhtenä perusoikeuksien rajoittamisen edellytyksenä. Rajoitusten on oltava välttämättömiä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi ja laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon. Rajoitusedellytyksiä punnittaessa on varmistettava, että tavoiteltava hyöty on aiheutuvia haittoja merkittävämpää eikä tavoiteltua lopputulosta pystytä saavuttamaan vähemmällä puuttumisella yksilön perusoikeuksiin. Suhteellisuuden arviointi perustuu perusoikeuden suojaamien intressien ja perusoikeuksien rajoittamisen taustalla olevien intressien painoarvojen punnintaan. Perustuslain säännöksillä on punninnassa korostunut asema. Jos perusoikeutta rajoittavia toimia lievemmät toimet ovat riittäviä, ei perusoikeutta saa rajoittaa. Ehdotetun lain perusteella rajoitustoimenpiteiden käyttö olisi sallittua vain sellaisissa lakiehdotuksessa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa rajoitustoimenpiteen käyttäminen on välttämätöntä ja lievemmät keinot eivät ole rajoitustoimenpiteen käytön tarkoitus huomioon ottaen soveltuvia tai riittäviä.”

Aluehallintoviraston päätöksistä ei käy ilmi, minkälaiseen välttämättömyys- ja suhteellisuusarvioon perustuu se, että asiakastiloissa lähikontaktien välttäminen ei ole välttämätöntä, mutta yleisötilaisuuksissa taas on tai että millä perusteella joukkoaltistumisen katsotaan olevan riskialttiimpaa esim. teatteriesityksen katsomossa kuin kuntosalilla. Tällainen lakiin perustuva syy olisi osoitettava.

Päätöksenteossa noudatettava lakia

Aluehallintoviraston on tullut noudattaa päätöksenteossaan lakia. Perustuslain (731/1999) (PL) 2 §:n mukaan ”julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”. Päätösten osalta aluehallintovirastojen lain tulkinta on ollut lain sanamuotoa laveampaa ja ylimalkaisempaa. Edelleenkään ei ole tehty selväksi, mikä on kokoontumislaissa määritellyn yleisötilaisuuden ja yleisen kokouksen suhde tartuntatautilain vastaaviin määritelmiin. Tartuntatautilain 58 §:n mukaan aluehallintovirasto voi päättää yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä, mutta lain sanamuodossa ei mainita, että kokoontumisia voitaisiin rajoittaa tiettyyn henkilömäärään. Aluehallintovirasto on kumonnut 58 d §:n mukaan antamansa päätöksen sisältämän lähikontaktirajoituksen, koska se ei enää ole ollut välttämätön eikä siten perustu enää lakiin.

On oikeustajun vastaista, että saman lain toisen pykälän perusteella lähikontaktien rajoittaminen kuitenkin olisi välttämätöntä. Toisin sanoen lähikontaktien rajoittaminen ei enää 58 d §:n perustuneen päätöksen kumoamisen jälkeen ole voinut perustua lakiin. Välttämättömyysarvioinnin sijasta aluehallintovirasto on perustellut 58 §:n mukaista rajoitusta THL:n ja OKM:n laatimilla ohjeilla ja STM:n ohjauksella.

Elinkeinonharjoittajia ei kohdella yhdenvertaisesti

Edellä mainittu päätösten luoma ristiriita johtaa siihen, että elinkeinonharjoittajia kohdellaan epäyhdenvertaisesti riippuen toiminnan muodosta. Päätöksellä on rajoitettu perustuslain mukaista oikeutta kokoontua (PL 13 §). Kokoontumisrajoituksella on välitön vaikutus myös muihin perusoikeuksiin kuten sananvapauteen (PL 12 §), taiteen vapauteen (PL 16 §) sekä elinkeinonvapauteen (PL 18 §). Päätöksen sisältämää kokoontumisrajoitusta on tulkittu yleisesti siten, että mm. esittävän taiteen tapahtumia ei ole voitu järjestää. Kokoontumiskielto- ja rajoitukset käytännössä estävät tapahtumien ja esittävän taiteen sekä muiden yleisötilaisuuksien järjestämiseen liittyvän elinkeinonharjoittamisen. Ihmisten lähikontakteja sisältävän elinkeinotoiminnan osalta vain yleisötilaisuuksien järjestäjien elinkeinotoimintaa rajoitetaan.

Viranomaistoiminta on siksi epäyhdenvertaista esim. ravintolatoimintaan tai kulttuuritapahtumien järjestämiseen verrattuna. Hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaan ”viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia”. Näihin edellä mainittuihin pykäliin verrattuna päätösten asettama ristiriitainen nykytila ei vastaa hallinto- ja perustuslain tarkoitusta.

Päätöksessä ei ole esitetty perusteluja

Päätöksessä ei ole esitetty aluehallintoviraston perusteluja tai punnintaa siitä, miten ja miksi ko. viranomainen on päätynyt siihen lopputulokseen, että päätöksissä annetut määräykset ja valitut toimet olisivat välttämättömiä ja oikeassa suhteessa perusoikeuden suojaamien intressien ja perusoikeuksien rajoittamisen taustalla olevien intressien välillä. Tartuntatautilain sanamuotoon tai välttämättömyysarviointiin perustuen ei ole osoitettu, mistä syystä epäyhdenvertainen kohtelu olisi perusteltua. Aluehallintoviraston päätöksistä ei löydy lakiin perustuvaa punnintaa, jolla voitaisiin perustella ja oikeuttaa epäyhdenvertainen kohtelu ja siitä aiheutuva perusoikeuksien kuten elinkeinonvapauden loukkaus.

Eduskunnan oikeusasiamiestä pyydetään lausumaan, ovatko Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset tehty julkisen vallankäytön rajojen ja periaatteiden mukaisesti sekä lakiin perustuen.