Kannattiko ääni?

Vieläkään ei nähty kulttuurivaaleja.

Syyksi kulttuuriteemojen poissaoloon vaaleissa on esitetty että kulttuuriin liittyvät asiat eivät ole riittävän korkealla tarvehierarkiassamme. Siksi niillä ei saa ääniä. Hengissä säilyminen ja siitä välillisesti johdettavat asiat kuten terveys ja toimeentulo jyräävät mennen tullen. Samoin elinympäristön ja ilmaston säilyttäminen elinkelpoisena ja jopa reviirin puolustaminen maahanmuuttajia vastaan.

Ei ole mikään uutinen, että uhkaskenaariot ja niillä pelottelu toimivat vaaleissa paremmin kuin uudet mahdollisuudet ja vaikkapa vain parempi elämänlaatu. Siitä, että elämme maailman onnellisimmassa yhteiskunnassa, pitäisi kategorisesti seurata että etäisyys uhkakuviin on Suomessa pitempi kuin monessa muussa maassa, ja niillä pelottelun pitäisi toimia vastaavasti huonommin. Näin se ei kuitenkaan taida mennä.

Kulttuurin puolustamisesta ja sen mahdollisuuksien korostamisesta onnellisuuden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä ei kovin luontevasti saa rakennelluksi uhkakuvia, eikä sellainen sovi asian luonteeseen. Kulttuuriset uhkakuvat eivät toki ole täysin tuntematon ilmiö, mutta jos saa toivoa, koetetaan edelleenkin vahvistaa kulttuurin asemaa myönteisillä keinoilla.