Kakofoniaa hiidenkiven katveessa – Muusikko sarjakuvissa III

Vuosi 50 eKr. Roomalaiset ovat valloittaneet koko Gallian. Tai ei sentään, pieni kylä Armorican rannalla pitää puoliaan valloittajia vastaan. Kylän ovelin soturi Asterix ja hänen uskollisin ystävänsä, hiidenkivien toimitusmies Obelix syntyivät kirjoittaja René Goscinnyn (1926–1977) ja kuvittaja Albert Uderzon (1927–2020) yhteistyön hedelmänä 1959. Siitä saakka Asterix on ystävineen tehnyt pilkkaa roomalaisista ja siinä sivussa myös nykyajan ihmisestä mainitsemisen arvoisella tavalla: yli 370 miljoonaa maailmanlaajuisesti myytyä albumia, vajaat 20 elokuvaa, lukemattomia pelejä ja oheistuotteita sekä yksi huvipuisto, Park Astérix Pariisin pohjoispuolella.

Asterix-seikkailuissa muusikon roolin täyttää luontevasti – ja luonnottomasti – kylän bardi Trubadurix, jonka laulu on muiden mielestä niin sietämätöntä, että he katsovat parhaaksi sitoa ja suukapuloida muusikon tärkeiden juhlien ajaksi. Omasta mielestään Trubadurix on nero, jonka taidetta muut eivät vain ymmärrä. Vaikka tietäjä Akvavitixin taikajuoma antaa heimolle yli-inhimilliset voimat roomalaisia vastaan, usein vasta bardin taiteellinen panos päästää sankarit pälkähästä.

Albumissa Normannien maihinnousu (1966) kylään saapuu päällikön veljenpoika, ”Parisiumissa veltostuva” Poppix. Tämän kunniaksi järjestetty tanssiesitys ei miellytä nuorukaista, joka tempaa lyyran Trubadurixin kädestä. Poppixin soolo saa kylän väen lantiot heilumaan bardin perinteisemmän taiteen kustannuksella. Poppix kuitenkin vakuuttaa Trubadurixille, että tämän laulu aiheuttaisi skandaalin Parisiumin Olympix-areenalla, jossa ”hakataan tuoleja eikä laulajia”. Pian normannijoukko suorittaa maihinnousun kylän lähellä. Tavoitteenaan oppia tuntemaan pelko, normannit kaappaavat Poppixin peloittelemaan heitä. Vasta Trubadurix osoittautuu tehokkaaksi pelotteeksi – ”pelko antaa siivet”, uskovat normannit ja pakenevat laulua käsiään räpytellen rantakallioilta mereen syöksyen.

Asterix ja normannien maihinnousu, s. 46:
Opittuaan pelkäämään normannit pakenevat Trubadurixin esitystä linnuntietä.
© Egmont Kustannus Oy art copyright © 1966 by Goscinny & Uderzo

Asterix ja normannien maihinnousu, s. 8:
Poppix näyttää hölmistyneelle Trubadurixille mallia, miten nykyisin tanssitaan Parisiumin katakombeissa. Kyläläisillä on luontaista rytmiä veressään!
© Egmont Kustannus Oy art copyright © 1966 by Goscinny & Uderzo

Jumaltenrannan nousussa ja tuhossa (1971) Julius Caesar juonii tekevänsä Asterixin kylästä näivettyvän slummin kunnianhimoisen rakennusprojektin avulla; alkajaisiksi kylän liepeille nousee monikerroksinen insula, johon asutetaan paljasjalkaisia, viattomia roomalaisia. Heidän läsnäolonsa saa kylän elämän sekaisin, kunnes Asterix ja Obelix pelottelevat yhden pariskunnan tiehensä. Tyhjilleen jääneeseen asuntoon muuttaa Trubadurix, jotta tämä voisi ”harjoittaa taidettaan sivistyneiden ihmisten parissa”. Bardin yöllisen inspiraation tuottama laulu tietenkin karkottaa loputkin asukkaat – ja kirjaimellisesti raunioittaa Caesarin suunnitelman.

Trubadurixin rooli korostuu entisestään albumissa Asterix Intiassa (1987). Majansa akustiikkaa testatessaan muusikko luo äkillisen ukkosmyrskyn, joka suistaa kylän yllä lentävän fakiiri Kakkulahin matoltaan. Gallialaisten urotöistä kuulleena tämä pyytää bardia mukaansa kuivuudesta kärsivään Gangesin laaksoon, jossa laulun synnyttämä monsuuni estäisi maharadzan tyttären uhraamisen jumalien lepyttämiseksi. Kun Trubadurix, Asterix ja Obelix sitten saapuvat taikamaton kyydissä Intiaan, ei matkalla vilustunut bardi saa pihaustakaan kurkustaan. Onneksi taikajuoma parantaa käheyden, ja ”vanha kelttiläinen sateesta kertova laulu” aukaisee taivaan hanat.

Trubadurixin ohella Asterix-tarinoissa kuullaan Rooman legioonien buccina- ja tuubafanfaareja, kaledonialaisten säkkipillejä tai goottien tiukkoja marssilauluja. Monet hahmoista kirvoittaa laulamaan aikakauden vahva viini. Sillä ja musiikilla on erityinen vaikutus Obelixiin – Asterix Hispaniassa (1969) -albumissa nomadien esitys iltanuotiolla liikuttaa miehen rytmijalkaa aidoin ”¡Olé!”- ja ”Ay ay ay” -huudahduksin höystettynä.

Asterix Hispaniassa, s. 48:
Perinteinen juhla-ateria kylässä seikkailun päätteeksi. Edes paistetun villisian tuoksu ei saa Obelixia aivan heti luopumaan Hispanian viekoittelevista rytmeistä.
© Egmont Kustannus Oy

Asterix ja gootit, s. 27:
Asterix ja Obelix liittyvät vaivihkaa hilpeästi marssivien goottien seuraan.
© Egmont Kustannus Oy art copyright © 1963 by Goscinny & Uderzo

Asterix ja alppikukka (1970) vie sankariparin Helvetiaan, jonka asukkaat tunnetaan tarkasti käyvistä tiimalaseista, tallelokeroista ja fondue-välipaloista. Helveettien omintakeisen alppitorviensemblen tai jodlauskuoron intensiiviset esitykset muistuttavat Asterixia kotikylänsä laulajasta, ”jolla on samantapainen ääni”. Lisäksi torven kajahtaessa eräs legioonalainen muistelee kuulleensa Galliassa bardia, ”joka lauloi vähän tuohon tyyliin”.

Asterix ja alppikukka, s. 38:
Iloisenleppoisten helveettimiesten perinteinen tervehdys.
© Egmont Kustannus Oy art copyright © 1970 by Goscinny & Uderzo

Tarinoista parhaimpana Uderzo itse piti seikkailua Asterix Britanniassa (1966). Suvereenilla tekniikalla piirretty virtuoosinen käsikirjoitus sisältää valtavasti yksityiskohtia. Niistä yhdessä kuvataan tekijöiden usein karrikoimia julkisuuden hahmoja: kun Asterix uskoo näkevänsä mellakan pääkaupunki Londiniumissa, kertoo brittiserkku Fritax kyseessä olevan ryhmä ”erinomaisen suosittuja bardeja”. Lukijan on helppo tunnistaa lyyralla ja pitkäkaulaisella luutulla varustautunut The Beatles jakamassa nimikirjoituksia hysteerisesti kirkuvalle teinityttölaumalle.

Asterix Britanniassa, s. 19: Mellakka Londiniumissa? Tätä bardinelikkoa ei liene vaikea tunnistaa. © Egmont Kustannus Oy art copyright © 1966 by Goscinny & Uderzo

Asterixia on julkaistu yli 110 kielellä, vaikka sitä on tavallista vaikeampi kääntää. Teksti vilisee viittauksia ja sanaleikkejä lyriikoita myöten. Suurimman osan tarinoista suomentaneet Outi Walli ja Jorma Kapari ovat hemmotelleet lukijoita oivalluksillaan: ”Sä kasvoit neito kaunoinen, isäsi domuksessa” tai ”Jo Karthagon kunnailla lehtii puu…” Sanoituksissa vilahtelevat kullekin kansalle ja heimolle ominaiset piirteet ja tavat; gallialaisilla ne kertovat muun muassa herkullisista villisioista, rakkaista metsistä ja ”Helgax-neidistä kylvyssä”. Mainosmielessä 60-luvulla laaditussa pienoistarinassa Vuonna 50 eKr. Trubadurix kertaa kotimaansa tilannetta laulaen ”Konsa vaino Galliaamme kovin kourin koettelee” – mihin kylän seppä Caravellix, ”kaikkien musiikkiarvostelijoiden kantaisä”, vastaa nuijimalla bardin syvälle santaan.

Goscinnyn kuoleman ja 24 tarinan jälkeen värisokea [sic!] Uderzo käsikirjoitti ja piirsi yksin vielä 10 albumia, kunnes 84-vuotiaana ”hieman väsyneenä” vetäytyi eläkkeelle 2011. Mestarin valvovan silmän alla sarjan uudet tekijät Jean-Yves Ferrin ja Didier Conrad ovat sittemmin luoneet jo neljä tarinaa lisää. Uderzon kuolema viime maaliskuussa päätti eurooppalaisen sarjakuvan erään aikakauden, jonka tunnusmerkiksi kohosi älykkäällä huumorilla höystetty, syvempää sanomaa kuljettava kerronta loisteliain piirroksin. Sen jatkamisen ohella Asterixin uusien tekijöiden vastuulla on myös Trubadurixin uran ja musiikin voiman edistäminen sarjakuvassa.