”Kulttuuriin sijoitettu euro tulee kunnalle niin-ja-niin moninkertaisena takaisin.” Väite on sekä totta että epämääräisyydessään ärsyttävä. Se on myös heittona vaarallinen, jos sen esittäjällä ei ole antaa tarpeeksi vakuuttavia todisteita väitteen tueksi. Todisteiden puutteessa väite jää ”kulttuuriväen” lempilauseeksi, jota ei oteta tosissaan. Jotakin tiettyä kulttuurin tai taidealan toimintaa perusteltaessa pitäisi olla tietoa juuri sen taloudellisesta vaikutuksesta, ei yleisemmin kulttuurin tai taiteen.
Jos väite kuuluisi ”orkesteriin sijoitettu euro tulee kunnalle n-kertaisena takaisin”, sen taustalla pitäisi olla oikeiksi todistettavissa olevia lukuja esimerkiksi siitä, kuinka paljon konserttikävijät (myös konserteissa työskentelevät) kuluttavat rahaa muihin palveluihin tai tuotteisiin konserttikäynnin yhteydessä, ja mikä osuus siitä palautuu rahallisena hyötynä kunnalle. Kokonaiskuvan muodostamiseksi tarvitaan lisäksi monia muitakin lukuja, kuten esimerkiksi kuinka paljon orkesterin tekemä yleisötyö vaikkapa hoivalaitoksessa lisää hyvinvointia ja sitä kautta vähentää esimerkiksi lääkityksen tarpeesta syntyviä kuluja.
Orkesterin taloudellisesta merkityksestä sitä ylläpitävälle kunnalle ei ole Suomessa tehty kattavaa tutkimusta. Yleisön kulutusta konserttikäynnin yhteydessä on kyllä tutkittu esimerkiksi osana Cuporen tekemää laajempaa Jyväskylän taide- ja kulttuurilaitosten aluetalousvaikutusten selvitystä (2019). Musiikin kokemisen ja tekemisen hyötyjä analysoivia tutkimuksia on myös tehty paljon erilaisista lääketieteen, sosiologian ja psykologian näkökulmista. Kuntien säästötalkoissa tutkimustulosten pitäisi kuitenkin olla käännettävissä potentiaalisiksi tuloiksi ja menoiksi.
Tämä ei ole yksinkertaista, mutta ei toisaalta täysin mahdotontakaan. Hyvinvointivaikutusten ”rahallistamista” varten on kehitetty ainakin yksi työkalu: SROI, eli Social Return on Investment. Menetelmää on vakuuttavasti käyttänyt Suomessa muun muassa Palloliitto:
”UEFA SROIn mukaan jalkapallo tuo vuosittain suomalaiseen terveydenhuoltoon 349 miljoonan euron säästöt muun muassa alentamalla riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen, syöpään ja mielenterveysongelmiin. Lajin sosiaaliset hyödyt ovat yli 456 miljoonaa huomioiden vapaaehtoistyön arvo, koulutustulokset, syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja rikollisuuden lasku. Lisäksi jalkapallon suorat vaikutukset Suomen taloudelle ovat yli 447 miljoonaa euroa jalkapalloperheen harrastustoimintaan liittyvänä kulutuksena ja olosuhteisiin liittyvinä rakentamisen tuottoina ja työpaikkoina.”
SROI voisi olla myös orkestereille kätevä ja yhteismitallinen väline osoittaa siihen sijoitetun euron tuottoja. Monessa talousvaikeuksien kanssa painivassa kunnassa orkesteria saatetaan ehdottaa helppona ”könttäsäästökohteena” lakkautettavaksi, koska sen kokonaisvaikutus kunnan talouteen ei ole näkyvissä. Orkesterin tuoman hyvinvoinnin esittäminen rahallisessa muodossa antaisi konkretiaa ja uskottavuutta tämän kirjoituksen alussa mainitulle usein toistetulle lauseelle eurojen takaisinvirtauksesta.
Koska tällaista tutkimusta orkesterin taloudellisesta merkityksestä ylläpitäjäkunnalleen ei ole valmiina, Kaikkien orkesteri -hankkeessa on päätetty toteuttaa sellainen. Hankalaksi on osoittautunut vain aiheesta innostuvan taloustutkijan löytäminen. Tätä kirjoitettaessa läpi syksyn jatkunut etsintä on tuottanut muutamia varovaisen myönteisiä keskusteluja, mutta vielä ei ole mitään varmaa sovittuna. Etsintä jatkuu, sillä tutkimuksen tarve tuskin häviää lähiaikoina.
***
Artikkeli julkaistiin Muusikko-lehdessä 6/2021.