Adele Sauros: Rohkeasti kohti tavoitteita

Oman äänensä vaalija.

Adele Sauros on 30-vuotiaana tehnyt jo lähes kymmenen vuoden uran jazzsaksofonistina ja opiskellut kolme jazzmusiikin tutkintoa. Oman musiikin tekeminen, oman äänen kehittäminen ja tavoitteiden asettaminen ovat Saurokselle muusikkona ykkösasioita, jotka ruokkivat hänen paloaan ja haluaan treenata ja tulla entistä paremmaksi saksofonistiksi.

Jos aloittaa saksofonin soittamisen vasta miltei parikymppisenä, ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen, että instrumentista tulisi vielä oma leipätyö. Mahdotonta se ei silti missään nimessä ole. Siitä elävä todiste on Adele Sauros, joka aloitti saksofonin soittamisen alkeista vasta lukion toisella luokalla. Nyt vastikään 30 vuotta täyttäneenä hän on tehnyt jo lähes kymmenen vuotta nousujohteista uraa jazzsaksofonistina.

Nopealle kehittymiselle aloittelijasta ykkösrivin muusikoksi on monia hyviä syitä. Yksi tärkeimpiä on se, että Sauroksella on pohjaton halu kehittyä aina vain paremmaksi. Sen vuoksi hän myös treenaa paljon, useimmiten neljä tuntia päivässä. ”Minulle se on lahja, että paloni treenaamiseen ja kehittymiseen on niin suuri. Yritän ajatella niin, että ei minun tarvitse aina olla vain parempi ja parempi, mutta minä haluan. Siinä on ero.”

Vaikka saksofoni onkin kuulunut Adele Sauroksen elämään vasta lukioikäisestä, musiikki on ollut luontainen osa elämää jo varhain lapsuudenkodissa. Hänen isänsä on muusikko ja monitaiteilija Yrjänä Sauros. Isä treenasi omaa musiikkiaan kotona, ja musiikkia kuunneltiin paljon. Isänsä kanssa Sauros on päätynyt myös kuuntelemaan monenlaisia keikkoja lapsesta lähtien.

 

Sauroksen oma musiikkiharrastus sai alkunsa ala-asteella, kun hän ilmoitti vanhemmilleen haluavansa aloittaa pianotunnit. Yläaste valikoitui musiikkipainotteiseksi, ja peruskoulun jälkeen Sauros päätyi Sibelius-lukioon. Päätös muusikon urasta kypsyi jo silloin, ja Sauros ajatteli, että isona hänestä tulee joko pianisti tai laulaja. Lukion jälkeen hän ei edes hakenut mihinkään muualle kuin musiikkioppilaitoksiin eri puolille maata. Paikka aukesi Saurokselle saman tien Helsingin Pop & Jazz Konservatorion toisen asteen koulutuksessa, pääaineena pianonsoitto.

Opiskelu ei kuitenkaan ollut sellaista, mitä Sauros olisi toivonut. Kolmivuotisella muusikkolinjalla ei ollut kovinkaan paljon vapauksia päättää itse, mitä haluaisi opiskella, vaan opiskelijat noudattivat aika tarkasti ennalta määrättyä rakennetta. Se söi Sauroksen opiskelumotivaatiota. ”Kun pääsoitin on piano, jouduin osallistumaan ihan kaikenlaisiin bändi-, tanssimusiikki- ja syntetisaattoripajoihin, joista osa ei kiinnostanut minua alkuunkaan. Olin aika huono lukemaan nuotteja, ja tuntui musertavalta, että piti soittaa niin paljon musiikkia, joka ei inspiroinut yhtään. Tuli olo, että olen vaan tosi huono.”

Kun motivaatio pianoon kärsi kolauksen, Sauros alkoi treenata tosissaan saksofonia. Pian hän alkoi saada siitä hyvää palautetta. Lopulta konservatorion opettaja ehdotti, että Sauros vaihtaisi pääinstrumenttinsa saksofoniin. Se sopi hänelle paremmin kuin hyvin. ”Oli helpottavaa jättää piano ja alkaa panostaa saksofoniin täysillä. Olin kuitenkin soittanut sitä vasta muutaman vuoden. Tiesin, että minun pitää treenata tosi paljon.”

Adele Sauroksen ensimmäinen ja pitkäikäisin, edelleen olemassa oleva yhtye Adele Sauros Quartet sai alkunsa, kun hänen piti kasata kokoonpano Pop & Jazz Konservatorion päättökonserttiin keväällä 2012. Samana kesänä bändillä oli ensimmäinen oikea keikka helsinkiläisen Mbarin terassilla. Seuraavana kesänä he esiintyivät Pori Jazzissa ilmaislavalla ja pari vuotta myöhemmin 2015 saman festivaalin Café Jazzissa. Yhtyeen ensimmäinen levyllinen Sauroksen itse säveltämää musiikkia oli silloin juuri ilmestynyt.

”Helposti sitä alkaa itse ajatella, että menestyäkseen pitää olla virtuoosi omassa instrumentissaan. Mutta eihän se ole mikään sääntö, paljon tärkeämpää on oma ääni, josta ihmiset pitävät.

Keikkojen ja levyhommien ohessa Sauros jatkoi opiskelutaivalta Metropolia Ammattikorkeakoulun muusikkolinjalla, jonne hän oli saanut paikan jo edellisten opintojen ollessa vielä kesken. ”En halunnut vaihtaa koulua kesken kaiken. Ajattelin, että käyn konservatorion loppuun, jotta olen vielä vähän kehittyneempi saksofonistina, kun aloitan seuraavassa opiskelupaikassa.”

Metropolian opintojen aikana sai alkunsa jazztrio Katu Kaiku yhdessä Mikael Saastamoisen ja Erik Fräkin kanssa. Ideana oli soittaa jazzstandardeja kadulla. Ensimmäinen katukeikka oli Maailma kylässä -festivaalilla 2013, ja sitä seuraavan kesän trio keikkaili ahkerasti Helsingin kaduilla. Vähitellen kokoonpano alkoi tehdä omaa musiikkia. Tähän mennessä se on julkaissut kaksi albumia.

Oman musiikin tekeminen ja oman äänen kehittäminen ovat Adele Saurokselle ensisijaisen tärkeitä muusikkona. Siksi häntä harmitti jo Pop & Jazz Konservatorion aikana, että opintojen alkupuolella siellä ei annettu kauheasti tilaa kehittää omaa linjaa. ”Nyt jälkeenpäinkin ajateltuna olisin toivonut, että opiskelijoiden omaa meininkiä olisi tuettu enemmän. Itse olen aloittanut omien biisien tekemisen jo ala-asteella. Olen ymmärtänyt, että nykyään siellä on kyllä vapaampi meininki, mikä on hyvä juttu.”

Innostus ja itsevarmuus oman musiikin tekemiseen ovat lähtöisin jo lapsuudenkodista. Sauroksen isän oma taiteellinen ja kokeellinen tuotanto inspiroi, ja isä rohkaisi tytärtä tekemään omia biisejä. ”Isä on ollut tosi kannustava aina. Kun soittelin kotona joitain omia juttujani, isä tuli innostamaan, että hei nyt kyllä pyydät joitain kavereita soittelemaan yhdessä. Siitä jäi sellainen pohja, että ikinä ei ole hävettänyt soittaa omaa musiikkia. Tiedän, että monilla kanssaopiskelijoilla on ollut siihen paljon suurempi kynnys, ja heillä on saattanut mennä vuosikausia ennen kuin he ovat olleet valmiita esittämään omia biisejään.”

Sauros sanoo, että haluaisi itse omalla esimerkillään inspiroida muitakin nuoria muusikoita saamaan rohkeutta tehdä mitä haluaa, rohkeutta oman äänen löytämiseen ja oman musiikin esittämiseen. Siihen, että panostaa oman tyylin löytymiseen ja sen esittämiseen, liittyy myös valintojen tekeminen. Hän itse pohtii tarkkaan, mihin lähtee mukaan ja mihin ei – ja miksi. ”Yritän olla avoin ja ottaa erilaisia haasteita vastaan. Jos jokin tuntuu vaikealta ja siltä, etten osaa, niin mietin, mitä voisin siitä oppia. Ja jos en ole varma haluanko, voin käydä kokeilemassa. Sittenhän sen tietää.”

Sauroksen mielestä on tärkeää osata sanoa myös ei. Sillä jos sanoo kaikkeen kyllä, on vaarana että ajautuu sille tielle ja oma ääni katoaa.

Jazzmuusikkona Adele Saurokselle kohokohtia ovat olleet muun muassa Jazzliiton järjestämä JAF Trion levynjulkaisukiertue syyskuussa 2020 ja Vapaat Äänet -levynjulkaisukiertue Superposition-yhtyeen kanssa syys-lokakuussa 2020. Isoin yksittäinen kohokohta oli kesällä 2019 Pori Jazzin Lokkila

valla esiintyminen Superposition-kokoonpanossa Olavi Louhivuoren, Linda Fredrikssonin ja Mikael Saastamoisen kanssa.  Koko keikka kuvattiin ja näytettiin myös Ylellä. Muihin keikkoihin liittyviin kohokohtiin lukeutuvat myös Katu Kaiku -yhtyeen levynjulkaisukiertue Pohjoismaissa 2019 sekä Adele Sauros Quartetin esiintymiset festivaaleilla, kuten Tampere Jazz Happeningissa 2017 ja Kerava Jazzissa 2017.

Uran huippuhetkiä ovat olleet myös kaikki julkaistut levyt. ”Minulle se on aina mieletön fiilis, kun saa uuden levyn tehtyä. Että on saanut oikeasti jotain aikaiseksi ja uskaltanut julkaista jotain – jopa sellaista, mihin itse ei ole aivan täysin tyytyväinen. Olen hyväksynyt sen, että vaikkapa vuosi levynteon jälkeen saatan ajatella, että olisinpa silloin osannut soittaa yhtä hyvin kuin tänään. Silloin voi myös nähdä oman kehityksensä.”

Adele Sauros ei halua vaivata päätään sillä, menestyykö joku levy vai ei, ja minkälaisia arvosteluja jokin keikka saa. Hän sanoo, että on uuvuttavaa jatkuvasti ajatella menestystä tai epäonnistumisia. Tai omaa esilläoloaan mediassa. ”Enkä sitä paitsi halua nostaa itseäni esiin, vaan haluan ottaa kaikki kanssamuusikot huomioon.”Tavoitteellisuus on myös tärkeässä roolissa Adele Sauroksen musiikin tekemisessä. Hänelle tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen ovat isoja juttuja. Kun hän lähti muutama vuosi sitten opiskelijavaihtoon Lontooseen, hänellä oli selkeät tavoitteet: perustaa siellä oma kvartetti ja järjestää kokoonpanolle keikkoja tietyille jazzklubeille. Tavoite tuli saavutettua, ja se tuntui hienolta. ”Suurin osa tavoitteistani liittyy oman musiikkini tekemiseen. Etsin koko ajan jotain uutta ja vaalin omaa ääntäni. Tavoitteeni ja toiveeni on saada jatkaa tätä hommaa, tehdä lisää levyjä ja päästä soittamaan isompia keikkoja myös kansainvälisesti.”

Haastavimmat hetket muusikkona Adele Sauroksella liittyvät usein epämukavuuteen olla yleisön edessä tai pelkoon siitä, että kanssamuusikot tai yleisössä olevat kriitikot eivät ole tyytyväisiä hänen soittoonsa. ”Kaikki liittyy siis omaan epävarmuuteeni, joka luo monesti hyvinkin virheellisiä mielikuvia. Esiintyminen yleisön edessä on kuitenkin hyvin tärkeää minulle, vaikka koen monesti olevani siinä epämukavuusalueellani. Kun onnistun olemaan hetkessä ja keskittymään olennaiseen eli musiikkiin, niin silloin yleisön edessä esiintyminen on tämän ammatin paras hetki. Huonoina päivinä esiintyminen voi taas tuntua tämän ammatin raskaimmalta hetkeltä.”

Haastavana muusikon ammatissa Sauros pitää myös taiteellisten erimielisyyksien ja virheiden käsittelemistä yhtyeissä. Niistä kun pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ilman, että kukaan loukkaantuu. ”Onneksi koen, että nykyisissä kokoonpanoissani jokainen voi sanoa suoraan mielipiteensä ja keskustella avoimesti erimielisyyksistä. Koen, että on kuitenkin helpottavaa, jos yhtyeessä on johtaja, joka tekee tarvittaessa päätöksen, kun yhteistä päätöstä ei löydy. Se säästää ennen kaikkea aikaa.”

Sauros itse nauttii siitä, että etenkin hänen johtamassaan Adele Sauros Quartetissa hän saa olla johtaja ja kokeilla kaikkea, mitä itse haluaa. Toisaalta hän nauttii myös siitä, kun joku toinen on vastuussa ja tekee päätökset. ”Demokraattiset yhtyeet voivat toimia hyvin, kun kaikki kunnioittavat toisiaan, kuten yhtyeeni Katu Kaiku ja JAF Trio.”

Kuluneen syksyn aikana Adele Sauros on ollut tekemässä Adele Sauros Quartetin kolmatta albumia ja säveltänyt uutta musiikkia Katu Kaiku -yhtyeen kolmannelle albumille. Aikaa sävellys- ja studiotyölle on ollut aiempaa enemmän, osittain koronan vuoksi, mutta osittain myös siksi, että Sauros valmistui syksyn alussa musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzosastolta.

Nyt hänellä on kolme tutkintoa musiikista kolmella eri koulutusasteella: toisella asteella, ammattikorkeakoulussa sekä yliopistossa. Tämäkin kuvaa hyvin hänelle tärkeää tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Sauros itse on huojentunut, että opiskelu on viimein ohi. ”Tuntuu hyvältä sanoa ihmisille, että olen muusikko – ilman jälkimainintaa siitä, että olen myös vielä musiikin opiskelija. Tuntuu myös hyvältä, että opiskelu ei enää vie aikaani ja voimiani.”

Sauros sanoo, että toisinaan jatkuvan opiskelun, treenaamisen, säveltämisen, levyjen teon ja keikkatyön yhdistäminen on ollut uuvuttavaa. Hän myöntää, että hänellä on aina ollut taipumusta liikasuorittamiseen. Hälytysmerkkinä liiallisesta kuormasta hän pitää sitä, kun tajuaa, ettei enää nauti niistäkään asioista, joita on haaveillut tapahtuviksi. ”Kun samaan aikaan opiskelee ja keikkailee ja tekee kaikkea, voi hävitä se ilo, jota oman työn tekemisestä pitäisi saada. Joskus on ollut oman bändin kanssa keikkoja, joiden aikana olen huomannut, etten nauti yhtään ja odotan vain, että se on ohi. Silloin olen miettinyt, että mitä järkeä tässä on, jos en nauti siitä, mitä aina olen halunnut tehdä.”

”Yritän olla avoin ja ottaa erilaisia haasteita vastaan. Jos jokin tuntuu vaikealta ja siltä, etten osaa, niin mietin, mitä voisin siitä oppia. Ja jos en ole varma haluanko, voin käydä kokeilemassa. Sittenhän sen tietää.”

Hyvinvoinnistaan Sauros pyrkii pitämään huolta juoksemalla lenkkejä luonnossa, syömällä kasvisruokaa ja yrittämällä vaalia hyvää unta. Ja parhaansa mukaan pyrkimällä olemaan vastuullinen ihminen, joka ottaa huomioon ympäristö- ja ilmastoasiat. Toisinaan on vaikeaa sulkea työ pois ajatuksista, sillä se on niin iso osa elämää, vaikka tarvetta vapaa-ajallekin olisi.

Korona-aikana hänelle ei ole ollut vaikeinta keikkojen vähentyminen, vaan se, että ei voi olla jatkuvasti siinä sosiaalisessa ympäristössä, mihin on tottunut ja mikä on hänelle tärkeä. Läheiset ihmiset kun ovat myös niitä, jotka antavat Saurokselle suorinta palautetta, jos he huomaavat tämän kuormittavan itseään liikaa. ”Minulle ystävät ja kanssamuusikot ovat todella tärkeitä – he, jotka tuntevat minut ja tietävät tasan tarkkaan, mistä puhun. He uskaltavat sanoa suoraan ja rehellisesti, että pidä huolta itsestäsi, pidä vapaata, jos näkevät väsymykseni.”

Nämä ihmiset muistuttavat Adele Saurosta myös siitä, että aina ei tarvitse yrittää olla parempi. Että on riittävä juuri tuollaisena. ”Helposti sitä alkaa itse ajatella, että menestyäkseen pitää olla virtuoosi omassa instrumentissaan. Mutta eihän se ole mikään sääntö, paljon tärkeämpää on oma ääni, josta ihmiset pitävät. Sitä minä vaalin.”

Kuvat: Tero Ahonen

Artikkeli on julkaisu Muusikko-lehdessä 6/2020.