Kulttuuripolitiikka korona-ajan Suomessa. Kuinka jatkaa tästä eteenpäin? -tutkimuksen tavoitteena oli arvioida kulttuurialaan kohdistunutta poliittista päätöksentekoa oikeustieteen, yhteiskuntatieteen sekä hyvän hallinnon ja demokratian periaatteiden näkökulmista.

Hankkeessa hahmotettiin eri toimijoiden roolia alaa koskevan päätöksenteon eri vaiheissa sekä analysoitiin sitä, kenen ääntä kuultiin ja millä perustein. Laajojen haastattelujen lisäksi materiaalina on käytetty muun muassa päätösasiakirjoja, eduskunnan kyselytuntien kulttuurialaa koskevia keskusteluja ja mediakeskustelua.

Hankkeessa yhdistivät voimansa akateemiset tutkijat sekä kulttuurialan kentän asiantuntijat: Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori Jari Stenvall, Muusikkojen liiton sopimuspäällikkö Mirkka Kivilehto, kunta-alan kehittäjä ja Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Sanni Pöntinen, muusikko ja dramaturgi Paula Vesala sekä Kaisa Rönkkö toimiessaan Music x Median toimitusjohtajana. Hankkeen koordinaattorina toimi Music x Media.

Oikeusvaltioperiaate horjui kriisitilanteessa

 Kulttuurialaan radikaaleimmin vaikuttaneet korona-ajan toimenpiteet olivat pitkään jatkuneet toiminnan kokoontumisrajoitukset, jotka kohdistuivat yleisökokoontumisiin rajoittaen erityisesti esittävän taiteen toimintaa. Rajoituksilla oli kuitenkin laajoja vaikutuksia koko kulttuurin kentän ekosysteemiin ja kulttuurin tuotos sekä arvonlisäys pienenivät vuosina 2020–2021 merkittävästi muuta yhteiskuntaa enemmän.

Tutkimuksen mukaan kulttuurialaan osuneet rajoitustoimet osoittivat oikeusvaltion haavoittuvaisuuden kriisioloissa. Poikkeusolojen toteamisen myötä poliittisesta päätöksenteosta tuli hyvin nopeasti yksipuolisesti terveysturvallisuusnarratiiviin tukeutuvaa.

Vaikka hallinnossa oli pyrkimystä toimia kriisin edellyttämällä tavalla, valmistelussa ohitettiin usein hyvän hallinnon periaatteita. 

Perusoikeusrajoitukset toteutettiin lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä ainoastaan muotoseikat huomioiden, ilman asianmukaista suhteellisuuden ja välttämättömyyden punnintaa. Perusoikeuksien välillä syntyi hierarkia, jossa oikeus terveyteen dominoi yli muiden.

Haastatteluista ilmenee, että myös epäselvyys hallinnon sisällä toimivallan jaosta sekä ohjeiden ja suositusten velvoittavuudesta vallitsi läpi korona-ajan. Vaikka hallinnossa oli pyrkimystä toimia kriisin edellyttämällä tavalla, valmistelussa ohitettiin usein hyvän hallinnon periaatteita. Lisäksi tapahtui painostamista ohi tavanomaisten hallinnon käytäntöjen.

Rajanveto poikkeuslainsäädännön ja ns. normaaliolojen lainsäädännön välillä säilyi epäselvänä koko korona-ajan, eikä rajoitustoimenpiteiden kohteena olleiden oikeusturva toteutunut riittävällä tasolla.

Lue Hanna Isolammin artikkeli Muuttumaton kertomus – Tutkimus korona-ajan kulttuuripoliittisista päätöksistä ja niiden taustoista >