Vastuullisen musiikin puolestapuhuja

Voiko keikkakiertueen toteuttaa Lapissa sähköautolla? Entä saako vibrafonin
kuljetettua ongelmitta junalla kaupungista toiseen? Miten vähentää pistokeikkoja ilman, että keikkojen määrä vähenee?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohti Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja Maria Silvennoinen tiiminsä kanssa muutama vuosi sitten. Jazzliitto oli suunnittelemassa ilmastopilottihanketta, jossa kartoitettiin erilaisia ratkaisuja ympäristöystävällisen ja vastuullisen kiertuetoiminnan kehittämiseksi.

”Mietimme, kuinka voisimme toteuttaa yhtä ydintehtäväämme eli jazzmusiikin kiertuetoiminnan vahvistamista ilmastokestävämmin”, Silvennoinen sanoo. ”Tavoitteenamme oli kehittää uudenlaista hiilineutraalia kiertuerakennetta – sellaista, jonka muutkin taiteenalat voisivat ottaa käyttöönsä tulevaisuudessa. Vastuullisuuden kun tulisi kuulua tänä päivänä jokaisen kulttuurialan organisaation strategiaan.”

Yksi piloteista toteutettiin yhdessä Konserttikeskuksen kanssa. Siinä samoilla matkustuksen päästöillä toteutettiin päivällä koulukonsertteja ja illalla konsertoitiin klubeilla. Yksi kiertue tehtiin pelkästään junalla liikkuen, toinen kiertue sähköautolla Lapissa, jossa on pitkät välimatkat ja latauspisteet harvassa. Ideana oli selvittää esimerkiksi sitä, millaisia haasteita junamatkailu kiertueelle tuo ja kuinka isot soittimet kulkevat mukana. Entä miten järjestyisi Lapin kiertue, jonka aikana yhtye asuisi koko kiertueen ajan residenssissä, jonne keikkapäivinä palattiin? Kokemuksia kerättiin suoraan muusikoilta.

”Kävi ilmi, että esimerkiksi tällainen yhdestä tukikohdasta satelliittimaisesti kiertäminen paransi muusikoiden hyvinvointia. Majoittuminen joka yö samassa paikassa helpotti heidän palautumistaan ja mahdollisti esimerkiksi sävellystyön ja treenaamisen yhdistämisen kiertue-elämään tavallista paremmin”, Silvennoinen kertoo.

Toinen kestävämpää kansainvälistä toimintaa edistävä hanke, jonka käyntiin polkaisemisessa Suomen Jazzliitto on Silvennoisen johdolla ollut mukana, on kansainvälinen jazzresidenssitoiminta. Suomen Jazzliitto, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian jazzmusiikin aineryhmä, UMO Helsinki Jazz Orchestra ja Muusikkojen liitto aloittivat vuonna 2020 kansainvälisen jazz-alan residenssitoiminnan muusikoille, säveltäjille ja kapellimestareille.

Kaikki lähti siitä, kun toimijat alkoivat yhdessä pohtia, miten saataisiin kansainvälisiä alan huippuja tänne pidemmäksi aikaa: opettamaan tulevia jazzmuusikoita, konsertoimaan paikallisten konserttijärjestäjien tiloissa ja tekemään yhteistyötä jazzmuusikoiden kanssa.

”Ajatus oli, että olisi kestävämpää tuoda tänne kansainvälisiä artisteja pidemmäksi aikaa”, Silvennoinen selventää. ”Näin vierailu hyödyttäisi paikallista jazzyhteisöä monipuolisemmin ja olisi ympäristöystävällisempää kuin muutaman pistokeikan ja opetuskeikan tekeminen erikseen.”

Muutos lähtee yhteistyöstä

Maria Silvennoinen on toiminut Jazzliiton toiminnanjohtajana vuodesta 2018 alkaen. Uusien vastuullisempien toimintatapojen kehittäminen musiikkialan edunvalvontatyössä on hänelle suuri inspiraation aihe.

Aloitteellisuus ja kyvykkyys kestävän kehityksen ja ilmastotyön edistämiseksi kotimaisella musiikkialalla onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, joiden vuoksi Silvennoiselle myönnettiin Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto marraskuussa 2023. Palkinnon perusteissa korostettiin muun muassa sitä, että Silvennoinen on työssään edistänyt musiikkialan sosiaalista ja ekologista vastuullisuutta ja toiminut aktiivisesti hanke- ja verkostoyhteistyössä.

Raati kiitteli Silvennoista siitä, että hänen tekemänsä työ ei ole vain puhetta paremmasta maailmasta, vaan ihan ruohonjuuritason työtä. Hän on onnistunut kokoamaan laajasti alan toimijoita työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen, paitsi Jazzliiton hiilineutraalin kiertuemallin parissa, myös monella muulla tapaa innovatiivisella ajattelulla.

Yhteistyön kehittäminen isomman ja vaikuttavamman tavoitteen saavuttamiseksi on Silvennoiselle merkityksellistä ja motivoivaa. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua ottaa yksin kunniaa kaikista saavutuksista. ”Kun aloitin reilu viisi vuotta sitten Jazzliitossa, jatkoin edeltäjieni ja muiden musiikkialan vaikuttajien ja järjestöjen ansiokkaasti alulle laittamien ideoiden ja toimintamallien edistämistä. Vuorovaikutus ja yhteistyö verkostojen ja kollegojen kanssa on erittäin tärkeää, jotta saamme asioita yhdessä eteenpäin.”

Työkaluja kestävään kehitykseen

Hyvä esimerkki yhteistyön voimasta vastuullisemman taide- ja musiikkialan edistämiseksi on digitaalinen Elma-alusta, jota Jazzliitto hallinnoi ja koordinoi. Elma on käyttäjille maksuton ja kaikille vapaa selainpohjainen suunnittelutyökalu, tietopankki ja yhteisöalusta, joka auttaa musiikkialan tekijöitä, niin taiteilijoita kuin organisaatioitakin, yhdistämään vastuullisuuden osaksi kaikkea toimintaansa.

Hanke sai alkunsa, kun kuusi musiikkialan organisaatiota – Suomen Jazzliitto, Music Finland, Suomen Muusikkojen Liitto, Suomen Sinfoniaorkesterit, Finland Festivals sekä LiveFin – perustivat vuonna 2020 verkoston pohtimaan, pitäisikö myös musiikkialan reagoida ja toimia vahvemmin kestävän kehityksen edistämiseksi.

Ihan ensimmäiseksi piti selvittää, mitä elävän musiikin toimijat ylipäätään tarvitsevat. ”Kävi ilmi, että nimenomaan työkaluja ja tietoa”, Silvennoinen sanoo. ”Harvalla musiikkialan toimijalla on resursseja ostaa ulkopuolista konsultointia vastuullisuusohjelman laatimiseksi, etenkään tilanteessa, jossa taide- ja kulttuurialojen julkinen rahoitus on radikaalisti laskemassa.”

Elma-alustalla voi tehdä oman vastuullisuusohjelman käytännössä klikkailemalla. Eikä kyse ole vain strategioista paperilla, vaan alusta antaa YK:n seitsemääntoista kestävän kehityksen tavoitteeseen perustuvia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka on räätälöity nimenomaan elävälle musiikille.

Silvennoinen kertoo seuraavansa ilahtuneena monien jazzalan toimijoiden askelia kohti kestävämpää toimintaa. ”Esimerkiksi Raahen Rantajatsit kannustavat ja tukevat esiintyjiä matkustamaan sinne pohjoiseen saakka junalla, ja muutenkin pienen yhdistyksen toimintafilosofiassa näkyy vastuullisuuteen pyrkiminen. Toisena esimerkkinä on isompi toimija Jazz City Turku, joka muun muassa edistää kestävää kulttuurimatkailua ja tapahtumatuotantoa saaristoalueella ja tekee yhteistyötä John Nurmisen Säätiön kanssa Itämeren suojelemiseksi.”

Silvennoisen mukaan kestävää kehitystä edistäviä toimia joskus hieman häiritsee yleinen täydellisyyden vaatimus, minkä vuoksi esimerkiksi artistit usein arkailevat vastuullisuusasioiden esiin nostamista omassa työssään ja toiminnassaan.

”Täydellisyyden vaatimus voidaan kokea etenkin somessa voimakkaaksi. Sen takia moni ajattelee, että jos ei toimi täydellisesti, jää kiinni jostain. Esimerkiksi jos teet keikkamatkan maateitse etkä lentäen, mutta paikan päällä ostat kertakäyttöisen muovipullon, et saisi sanoa olevasi vastuullinen. Työkalujen tarjoamisella ja tiedon jakamisella haluamme rohkaista siihen, että pienetkin teot ovat tärkeitä ja yhdessä tekemällä saamme aikaan myös muutosta”, Silvennoinen sanoo.

Taide kuuluu kaikille

Maria Silvennoisen rakkaus musiikkiin syntyi jo nelivuotiaana lapsi- ja nuorisokuorossa Savonlinnassa. Lapsuuden pianotunneilla hän opetteli pop- ja jazzkappaleita sekä vapaata säestystä ja Savonlinnan taidelukiossa klassista laulua ja pianonsoittoa. Lukion jälkeen Silvennoinen mietti, ettei hänestä ehkä konserttipianistia tulisi, mutta musiikin opiskelu ja työ musiikin parissa houkuttelivat. Hän päätyi opiskelemaan ensin musiikkitiedettä Helsingin yliopistoon, ja hänen valmistuttuaan sieltä maisteriksi opinnot jatkuivat taidehallinnon johtamisen koulutusohjelmassa Taideyliopistossa.

”Taidehallinnon koulutusohjelmasta ajattelin heti, että tätä puolta musiikista en tunne vielä yhtään, tästä haluan siis oppia lisää”, Silvennoinen sanoo. ”Silloin jo tuntui siltä, että työ taidelaitosten ja taidehallinnon vaativammissakin tehtävissä voisi olla minun juttuni.”

Silvennoista on aina kiinnostanut kaikenlainen musiikki klassisesta heviin, ja hän onkin päätynyt työskentelemään laaja-alaisesti niin klassisen musiikin, kansanmusiikin kuin jazzmusiikinkin parissa. Ennen päätymistään Jazzliiton toiminnanjohtajaksi Silvennoinen työskenteli muun muassa Etnosoi!-festivaalin tuottajana ja tiedottajana, FinnAgoran kulttuuri- ja viestintäpäällikkönä Budapestissa ja artistimanagerina Allegro Artist Managementissa Suomessa ja Berliinissä.

Kulttuurin ja taiteen saavutettavuus on hänen sydäntään lähellä. ”Kun Suomessa monen pienen paikkakunnan väestörakenne vanhenee ja pienenee, kulttuuritoiminta keskittyy yhä vahvemmin pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Jotta saisimme pidettyä kulttuurin saavutettavana kaikille, näen itse yhtenä ratkaisuna nimenomaan kiertuetoiminnan vahvistamisen.”

Kiertuetoiminnan tukeminen lisää muusikoiden työllistymistä omalle alalleen.
Silvennoinen mainitsee esimerkkinä Musiikin edistämissäätiön Musiikki Suomi LIVE -tukimallin, jota pilotoitiin ensimmäiseksi jazzkentällä yhdessä Jazzliiton kanssa. Musiikin vapaan kentän tukimalli on suunnattu kaikenlaiselle musiikille, ja sen ajatuksena on tukea paikallisia musiikkiklubeja niiden ympärivuotisen toiminnan rakentamisessa. Näin lisätään muusikoiden työllistymistä ja musiikin saavutettavuutta.

”Nyt viidessä vuodessakin tässä pestissä olen nähnyt, että kun tukimallin jakopottia saadaan vähänkään kasvamaan, niin se generoi taas valtakunnallisesti uutta konserttitoimintaa”, Silvennoinen kertoo. ”Uskon, että kun tämän tyyppisesti rahoitusmekanismeja vahvistetaan ja kehitetään uusia, olisi myös musiikin vapaalla kentällä toimijoilla entistä parempia resursseja työllistymiseen, kiertuetoiminnan ylläpitämiseen ja konserttien järjestämiseen.”

Lisää kansainvälistymistä ja moninaisuutta

Jazzmusiikin kansainvälistyminen on niin ikään Maria Silvennoiselle tärkeä aihe. Koska Suomi on pieni markkina-alue, hän haluaa työssään panostaa ja edistää myös uusia toiminta- ja rahoitusmalleja vahvistamaan jazzmuusikoiden kansainvälistymistä.

”Olen ilolla seurannut joidenkin jazzmuusikoiden viimeaikaista kansainvälistymiskehitystä”, hän kertoo. ”Suomessa on todella korkeatasoinen jazzkenttä ja meidän jazzmuusikkomme ovat kansainvälisesti huipputasoa. Erityisesti nuorten muusikoiden jo lähtökohtaisesti hyvin kansainvälinen ajattelu, genrestä riippumatta, on suuntaus, jota tulee tukea ja vahvistaa.”

Toinen Silvennoiselle tärkeä aihe on taiteen ja kulttuurin kuvaston ja tekijöiden moninaistuminen. Esimerkiksi se, että jazzmuusikoissa nähtäisiin tulevaisuudessa yhä enemmän naisia. ”Jazzissa miesten ja naisten osuudet ovat vielä aika epätasapainossa. Siihen, että saamme tulevaisuudessa lisää naispuolisia jazzmuusikoita, tarvitaan jazzmaailmassa ekosysteemin ja ajattelun muutosta.”

Tällä Silvennoinen tarkoittaa muun muassa sitä, että olisi hienoa, jos jo pienestä lapsesta lähtien ja lähtökohdista riippumatta lapset eri puolilla Suomea altistuisivat ja tutustuisivat kulttuurin erilaisiin muotoihin. ”Sirkukseen, jazziin, tanssiin, mihin hyvänsä. Kun saa vapauden harrastaa ja tutustua ilman sukupuolittuneita tai muitakaan odotuksia, on jokaisen lapsenkin helpompi löytää se oma kulttuurin tai taiteen tekemisen muoto, jonka kokee merkitykselliseksi”, hän sanoo.

Lopulta palaudutaan Silvennoisen mukaan siihen, miten taide ja kulttuuri rakentavat yhteisöllisyyttä ja vahvempaa demokratiaa. ”Yhteiskunnan hyvinvoinnille on tärkeää, että jokainen löytäisi oman tapansa osallistua ja kokea arvostusta lähtökohdistaan riippumatta.

Intohimotyö vie helposti mukanaan totaalisesti. Silvennoinen sanoo, että vaikka hän tekee välillä töitä aamusta iltaan, paras hetki päivässä on usein oman rescue-koiran kanssa leikkiminen iltaisin. Siinä välissä ehtii onneksi välillä myös keikoille.

Toisinaan hinku tehdä asioita on kiivaampi kuin se, millä vauhdilla asiat lopulta etenevät. ”Haluaisin usein, että asiat tapahtuvat nopeasti, vaikka yleensä muutos vaati paljonkin aikaa. Edunvalvontatyössä aikajänne kulkee tavallisesti vuosissa, jopa vuosikymmenissä. Ajan nopeuden suhteellisuutta parhaiten on opettanut viime aikoina se, kun olen istuttanut mökille puun taimia. Että nyt kun tämän istutan, niin olen 90-vuotias, kun se on yhtä iso kuin puu sen vieressä.”

 

Kuvat: Patrik Stenström

Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2024.