Kesällä 2008 viisivuotias tyttäreni opetti minulle, kuinka tärkeää on juosta aaltoja päin. Olimme tulleet Italiaan viettämään lomapäiviä. Minä makasin lopen uupuneena rantatuolissa raskaan vuoden jäljiltä. Tyttäreni otti minua itsepintaisesti kädestä kiinni. Hän talutti minut meren rantaan kertoen samalla, että aaltoja päin juokseminen on hauskinta mitä voi olla.
Minun oli totta puhuen vaikea tavoittaa tuota ajatusta, ja vähän harmittikin, kun olisin vain halunnut nukkua väsymystäni pois. Mutta tytär oli varma asiastaan, enkä hennonnut aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Aloimme juosta aaltoja päin. Kun näin tyttäreni pitelemättömän riemun pärskeistä, ilo alkoi tulvia minunkin sydämeeni. Juoksimme aaltoja päin yhä uudelleen, loputtomiin.
Tuosta hetkestä tuli minulle tärkeä sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Yhdessä hetkessä opin paljon leikin merkityksestä, joka on isompi kuin osasin ajatellakaan – se on elinehto.
Olin ajatellut itseäni aiemmin vakavan musiikin säveltäjänä. Nyt aloin yhä enemmän ujuttaa työhöni leikin aineksia, ja vaikkapa Oopperaa arjessa -trilogian (2010–2014) konseptissa ja musiikissa leikillä on iso merkitys. Leikki nousi myös opetustyössäni keskeiseen asemaan muutamaa vuotta myöhemmin, kun olin yhtenä kouluttajana ja kehittäjänä Kuule, minä sävellän -hankkeessa. Siinä koululaiset sävelsivät omia teoksia ohjaajien kirjatessa heidän musiikilliset ajatuksensa sellaisenaan. Lopuksi ammattimuusikot kantaesittivät uudet sävellykset Musiikkitalossa. Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen oli kehittänyt sävellysmetodia edelleen yhdysvaltalaisesta mallista. Tämä pedagoginen prosessi pohjautui suuresti leikin eetokselle.
Leikki on nykyään yksi tärkeimmistä työkaluistani säveltäjänä ja sävellysopettajana. Oikeastaan minun olisi mahdoton enää ajatella säveltämistä ilman leikin läpivalaisevaa läsnäoloa. Kun mieleeni tulee mikä tahansa musiikillinen ajatus, tehtäväni säveltäjänä on kuljettaa se leikin lävitse kohti valmista ilmaisua. Samoin tärkein tehtäväni opettajana on saada opiskelija leikkimään materiaalillaan.
Musiikillista ideaa voisi verrata leluun. Se on usein sellaisenaankin kaunis katsella, mutta todellisen luonteensa lelu paljastaa vasta leikkijälle.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 1/2024.