Kanta-asiakkuuksia ja uusia yleisöjä

Stereotypia sinfoniaorkesterin yleisön jäsenestä: eläkeikäinen tai lähes, hyvässä sosioekonomisessa asemassa, korkeakoulutettu, taiteesta yleisesti kiinnostunut, nainen.

Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n viime vuonna teettämän kävijätutkimuksen mukaan stereotypiassa on perää: 64 % kyselyn vastaajista oli yli 60-vuotiaita, 58 %:lla oli yliopistokoulutus, 73 % ilmoitti olevansa naisia. Vuositulotkin asettuivat tukevasti keskiluokkaisiin numeroihin. Luvut eivät ole suuresti vaihdelleet aiemmista vuosista (2018 ja 2015), jolloin SuoSiO on kyseisen kävijätutkimuksen toteuttanut. Omien SROI-kyselyideni taustatiedoissa tuli esiin samansuuntaisia prosentteja Tapiola Sinfoniettan ja Lohjan kaupunginorkesterin yleisöjen iästä ja sukupuolesta: Tapiolan yleisöstä 69 % ja Lohjalla 60 % oli yli 60-vuotiaita, ja naisia yleisöstä oli Lohjalla 75 % ja Tapiolassa 72 %. Omissa kyselyissäni ei kartoitettu koulutusta eikä sosioekonomista asemaa. Toki luvut saattavat kertoa myös siitä, millaiset henkilöt tykkäävät vastata kävijäkyselyihin, ja ehkä etenkin sukupuolia on yleisössä vähän tasaisemmin.

SuoSiOn tutkimuksessa kysyttiin myös, kokeeko vastaaja olevansa orkesterin vakioasiakas. Vastaajista 71 % koki, ja osuus on kasvanut tasaisesti aiemmista kyselyistä. Kokemus vakioasiakkuudesta vaikutti vahvistuvan iän myötä. Vakioasiakkuuden kokemus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että hankkisi orkesterin kausikortin: 35 %:lla SuoSiOn kyselyn vastaajista on ja 15 %:lla on joskus ollut kausikortti. Myös kausikorttien hankkiminen yleistyy yleisön iän karttuessa. Kausikorttilaisten osuus on myös hiljakseen kasvanut vuosina 2018 ja 2015 toteutetuista tutkimuksista, mutta pienemmin askelin kuin kokemus siitä, että kuuluu orkesterin vakioasiakkaisiin.

Vakioasiakkaiksi itsensä kokevissa yleisön jäsenissä olisi ainakin näiden lukujen perusteella potentiaalia uusiin kausikorttilaisiin. Käsittääkseni kausikorttien myynnin kasvuun on yleensä suhtauduttu vähän pessimistisesti: myynti vähentyy, ja konserttiliput ostetaan yhä useammin viime hetkellä. Toiveikkaitakin kausikorttien suhteen on: ainakin RSO:n entisen intendentin Magnus Stillin konsulttiyhtiö StillArt perustaa toimintansa enimmäkseen kausikorttimyynnin kasvattamisen tukemiseen. Yhtiöllä on useita orkestereita yhteistyökumppaneinaan, myös muutamia Suomesta.

Tanskan orkestereiden taustajärjestö DEOO (Danish Ensembles, Orchestras and Opera Institutions) puolestaan toteutti viime vuonna tutkimuksen, jossa profiloitiin potentiaalisia uusia konserttiyleisöjä kolmeen ryhmään, joilla on hiukan erilaisia toiveita ja osallistumisen rajoituksia. Tutkimuksen perusteella tehdyn oppaan mukaan orkestereiden tulisi huomioida mainittujen ryhmien toiveita ja rajoituksia sitouttaakseen ne orkesterin kuulijoiksi. Ryhmät ovat nuoret kaupunkilaiset, lapsiperheet ja keski-ikäiset, joiden lapset ovat jo ”lentäneet pesästä”, ja joilla näin ollen on enemmän aikaa omille harrastuksille. Tanskalaistutkimuksessa yli 60-vuotiaita ei koettu tarpeelliseksi profiloida omaksi potentiaaliseksi uudeksi yleisökategoriakseen – ehkä siksi, että sielläkin mainittu ikäryhmä on jo mukavasti tavoitettu.

Mistä tämä eläkeikäinen, orkesterille uskollinen ja tyytyväinen kuulijakunta sitten tulee? Voisin kuvitella, että iso osa heistä on sellaisia, jotka orkesteri on hetkellisesti tavoittanut jossakin aikaisemmassa elämänvaiheessa, mutta joilla ei välttämättä ennen eläkkeelle jäämistä ole ollut aikaa tai keskittymiskapasiteettia kanta-asiakkuuteen asti. Ehkä aikataulutetun työuran jälkeen ihmisen luontaisella uteliaisuudella, syventymisen tarpeella ja uusien kokemusten nälällä on vapaus suuntautua taiteen pariin.