Ensimmäisellä huilutunnilla meinasin pyörtyä. Olin viisitoistavuotias ja aloittanut juuri opinnot sotilasmusiikkikoulussa. Harjoittelimme äänen muodostamista. Ääntä ei ollut vielä huilustani lähtenyt, kun opettajani Rainer Risberg huomasi, että muutuin puhkuessani kalpeaksi. Hän pyysi minua istumaan. Huimaaminen hellitti. Jätimme huilun lopputunniksi lepäämään, ja Rainer alkoi opettaa minulle kunnollista hengitystekniikkaa. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun kiinnitin tietoisesti asiaan huomiota. En tuolloin arvannut, kuinka suuri rooli hengittämisen pohtimisella olisi työurallani.
Ammattihuilistia minusta ei koskaan tullut, sillä ryhdyin sittemmin opiskelemaan sävellystä. Mutta hengittämistä olen sen jälkeen silti pohtinut työssäni joka päivä. Joudun pääsääntöisesti ihan tietoisesti ratkaisemaan, missä välissä puhallinsoittaja tai laulaja pystyy hengittämään. Vaikka minulla on puhaltajan tausta, jouduin silti tavallaan opettelemaan tämän asian säveltäjänä uudelleen. Olen aiheesta maksanut hieman kiusallisia oppirahojakin, kun eräs puhallinmuusikko parahti minulle soolo-osuudestaan: ”Pasi, missä ihmeen välissä mä saan vedettyä kaasua sisään?”
Lauluäänelle ja puhaltimille säveltäminen opettaa paljon fraasien rakentamisesta myös muille soittimille. Jousisoittajille kirjoitetun musiikin fraseeraus pohjaa historiallisista syistä pääsääntöisesti vokaalimusiikin hengittävyyteen.
Viulistitaustainen sopraano Meeri Pulakka kirjoitti kymmenisen vuotta sitten opinnäytetyön viulistin hengittämisestä erityisesti pedagogisesta näkökulmasta. Siinä Pulakka sanallistaa hienosti hengityksen ja hengittävyyden merkitystä jousisoittajille. Ero jousisoittajan ja laulajan kehollisuuden kohdalla on oikeastaan aika pieni. Vaikka jousisoittajalla ei tarvitse välttämättä olla laulajan hengitystekniikkaa, hyvä ja tarkoituksenmukainen hengittäminen on silloinkin monesta syystä tärkeää.
Musiikin hengittävyyden syvällinen ymmärtäminen luonnehtii mielestäni hyvin myös parhaita kapellimestareita. Musiikin luontevan etenemisen kannalta ehkä tärkein seikka on, että musiikki hengittää luontevasti – tai paremminkin, niin kuin sen pitää.
Sillä on hetkiä, jolloin musiikin tulee kuulostaa hengästyttävältä.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 6/2023.