Vuosi lähestyy loppuaan, samoin Social Return on Investment (SROI) -tutkimuksen pilotti – viimeinkin. Tätä kirjoittaessani Tapiola Sinfoniettan SROI-laskelma on eräänlaisessa vertaisarviointiprosessissa SROI-menetelmään perehtyneellä Kuntoutussäätiön arviointipalvelujen tutkijalla. SROIn uskottavuutta tutkimusmenetelmänä sekä sen käyttöä orkesterien yhteydessä voidaan kritisoida monesta näkökulmasta, mutta menetelmän asiantuntijan arvio tarvitaan, että pilottia voidaan pitää uskottavana vähintään sen omassa kontekstissa.
Prosessi on siis edelleen kesken, ja tuloksista viestiminen täytyy aikanaan pohtia tarkkaan. Uskaltaudun kuitenkin tässä kirjoituksessa avaamaan yleisellä tasolla sitä, miten Tapiola Sinfoniettan konserttiyleisön ja yleisötyötapahtumien yleisöjen vastaukset vaikuttavat SROI-lukuun erityisesti koettua hyvinvointia mitattaessa. SROI-luku on perusteltu tulkinta siitä, kuinka paljon tutkittuun prosessiin sijoitettu euro ”tuottaa”. Lainausmerkeissä siksi, että kyse ei ole rahallisesta tuotosta, vaan siitä, minkä arvoisiksi tutkitut vaikutukset – esimerkiksi kokemus kohentuneesta hyvinvoinnista – voidaan perustellusti tulkita.
Keräsin SROI-analyysiin tarvittavaa tietoa suoraan konserttiyleisöltä ja yleisötyötapahtumien kuulijoilta kyselyillä, joissa useamman väitemuotoisen kysymyksen kautta seulottiin vastaajien kokemuksia. Pelkistettynä ja tiivistettynä yleisötyötapahtumien osallistujilta kysyttiin sitä, miten orkesterin tai sen muusikkojen vierailu vaikutti heidän kokemaansa hyvinvointiin. Konserttiyleisöltä kysyttiin samaa, mutta lisäksi myös heidän näkemyksiään konserttikäynnin merkityksellisyydestä sekä orkesterin vaikutuksesta oman kotikunnan houkuttelevuuteen asuinpaikkana.
Menemättä vielä sen tarkemmin laskelmien yksityiskohtiin voin todeta, että kysytyistä asioista suurin vaikutus varsinaiseen SROI-lukuun näyttää olevan koetulla hyvinvoinnilla. Kun testailin valintojani ja niiden vaikutuksia, muutokset koetun hyvinvoinnin lukuihin vaikuttivat muita huomattavasti enemmän SROI-lukuun. Toisin sanoen yleisön näkemykset orkesterin vaikutuksesta kotikunnan houkuttelevuuteen (veto-, pito- ja lumovoimaan) tai konserttikäynnin merkityksellisyydestä eivät vaikuttaneet SROI-lukuun kovinkaan paljon – itse asiassa kotikunnan houkuttelevuus -luvun nollaaminen kokonaan ei heilauttanut SROI-lukua lainkaan. Espoon kohdalla tämä ei liene kummallista: sinne muutetaan varmasti enimmäkseen muista kuin Tapiola Sinfoniettaan liittyvistä syistä. Konserttikäynnin merkityksellisyyden kokemus sen sijaan vaikutti olevan hitusen herkempi muutoksille.
Koettu hyvinvointi -osion muutokset vaikuttivat kaikkein herkimmin SROI-lukuun. Käsittelin yleisötyötapahtumien yleisön ja konserttiyleisön kokemuksia hyvinvoinnin kohenemisesta erikseen. Yllättävää oli, että vaikka yleisötyötapahtumien kuulijoiden hyvinvointi koheni hiukan enemmän kuin konserttiyleisön, silti konserttiyleisön kokemukset vaikuttivat yleisötyötä enemmän SROI-lukuun.
Konsertteja on totuttu pitämään ”tappiollisina” – siis euroja laskettaessa – mutta ainakin Tapiola Sinfoniettan kyselyaineistojen perusteella yleisö kokee niiden lisäävän heidän hyvinvointiaan huomattavasti – tämän tutkimuksen perusteella jopa niin paljon, että vaikka kaikki muut osiot nollattaisiin, Tapiola Sinfoniettan toimintaa voisi sen perusteella pitää ”tuottavana”. Tämä on tietysti huomattavan riippuvainen yleisömääristä: mitä enemmän yleisöä orkesterilla on, sen ”tuottavampina” konsertteja – tai yleisötyötapahtumia – voidaan pitää. Tapiola Sinfoniettan kohdalla konserttiyleisön kokemuksen suurempi painoarvo yleisötyöhön verrattuna liittyi nimenomaan yleisön määrään.
Tuntuu hassulta tehdä hyvinvoinnin kokemuksesta teoreettisia laskelmia excelissä, kun kyseessä on taiteesta nauttiminen, äärimmäisen yksilöllinen elämys. Toisaalta taas vaikuttavuuslukuja – etenkin euroissa – toivotaan jatkuvasti päätöksenteon tueksi julkisia varoja jaettaessa. On varmasti parempi, että tuotamme näitä lukuja itse, sillä jos me emme määrittele mitattavia asioita ja mittareita, joku muu todennäköisesti määrittelee ne puolestamme.