Monessa kunnassa eletään vaikeita aikoja. Talous ja palvelut ovat huonossa jamassa, asukkaat muuttavat pois, ja säästää pitäisi vaikka mistä. Kun mietitään sopivia leikkauskohteita, orkesteri tai jokin muu taidelaitos saattaa vaikuttaa helpolta ratkaisulta: sehän on vain harvojen harrastus, ylimääräistä luksustoimintaa. Oma orkesteri tai teatteri ei ole kunnalle elintärkeä, eihän? Esimerkiksi kirjastoja, uimahalleja ja jäähalleja käyttää huomattavasti isompi osa kuntalaisista.
Vilkaisu minkä tahansa kaupunginorkesterin yleisötyöhön osoittaa paikkansapitämättömäksi väitteen, että orkesteri olisi harvojen harrastus. Aktiivinen konserteissa käyminen ehkä onkin, mutta yleisötyön ja erilaisten taide- ja kulttuurilaitosten välisten yhteistyökuvioiden kautta orkesterin ”palveluista” pääsevät osallisiksi aika monet kuntalaiset iästä, sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta tai muista taustatekijöistä riippumatta.
Muutaman viime vuosina toteutetun kyselyn perusteella kulttuuri ja taide ovat kuntalaisten itsensä arvostamia palveluita, joiden järjestäminen on kunnan tehtävä, ja jotka ovat keskeinen tekijä kunnan elinvoimalle. Esimerkiksi Akavan Erityisalojen vuonna 2021 julkaiseman selvityksen mukaan ”[v]altaenemmistön (86 %) mielestä [hyvät kulttuuripalvelut ovat] omalle kotipaikkakunnalle ’tärkeä elinvoimatekijä’”, ja ”[e]nemmistö pitää lisäksi jokseenkin selviönä, että kunta huolehtii alueensa kulttuurista”. Samoin vuonna 2022 tehdyn Seutukaupunkien vetovoimatutkimuksen mukaan asukkaiden ”arvioissa kärkeen nousivat [turvallisuuden, asuinympäristön ja liikenteellisen saavutettavuuden] lisäksi kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut, matkailutarjonta sekä ilmapiiri ja fiilis”. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös esimerkiksi Suomen Kulttuurirahaston teettämästä Kulttuuribarometrista 2022 sekä Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen Kaupunkikehittäminen ja kulttuuripolitiikka -tutkimuksesta vuodelta 2020. Aiemmissa tutkimuksissa on lisäksi selvitetty, että erityisesti koulutetut henkilöt asuvat mieluiten paikassa, jossa on monipuoliset mahdollisuudet harrastaa ja kokea taidetta.
Kulttuuri ja taide -sanapari niputetaan usein edellä mainitun kaltaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä yhteen kuvaamaan laajempaa – monesti eri tavoin määriteltyä – kokonaisuutta. Tämä on ymmärtääkseni perustavanlaatuinen toimintatapa myös käytännössä: eri taiteen ja kulttuurin alojen tekijät toimivat ekosysteemissä, jonka elinvoima liittyy vahvasti sen monimuotoisuuteen. Yhden toimijan poistuminen vaikuttaa muihin, ja jos liian moni oleellinen osa häviää, koko ekosysteemi hiipuu.
Orkesteri on monella tavalla ja tasolla oleellinen osa sijaintipaikkansa kulttuuri- ja taide-ekosysteemiä. Esimerkiksi Kymi Sinfonietta, jonka rahoitusosuuden lakkauttamisesta tai pienentämisestä on keskusteltu toisen ylläpitäjäkunnan Kouvolan hallinnossa tänä syksynä, tekee yhteistyötä muun muassa seuraavien tahojen kanssa: Kotkan ja Kouvolan alueen perusopetus, lukiot ja varhaiskasvatus, KaksPy ry, MIELI Kotkan seudun mielenterveys ry, Kotkan ensi- ja turvakotiyhdistys, Kotkan ja Kouvolan hoivakodit, yksittäiset taiteen tekijät ja harrastajaryhmät, Kotkan Kaupunginteatteri, Kouvolan nuorisotoimi, Maretarium, Kotkan seudun musiikkiopisto, Pohjois-Kymen musiikkiopisto, Kymen Konservatorio, Kymenlaakson keskussairaala, XAMK, Kotkan ja Kouvolan musiikkiluokat, Kotka Dance Fest, Sotek-säätiö, Kymsote. Tämä kaikki siis konsertoinnin ja kansainvälisesti arvostetun Uuno Klami -sävellyskilpailun lisäksi. Tällaisen ekosysteemin osasen ylläpito maksoi Kotkan ja Kouvolan kaupungeille yhteensä 10,20 euroa per asukas vuonna 2022 (Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n vuosikertomus 2022, s. 42).
Edellä olevan yhteistyökumppanilistan perusteella orkesteria voisi Juha Kauppisen Korvaamattomat-kirjan käsitteistöä mukaillen kutsua kulttuuriekosysteemin avainlajiksi – siis lajiksi, joka on verkostoitunut oman ekosysteeminsä sisällä niin monipuolisesti, että sen häviämisellä voisi olla arvaamattomia seurauksia koko alueelle.