”Tee sisältöjä, jotka tukevat omaa juttuasi”
YouTube-videolla tummahiuksinen nainen soittaa viulukappaletta kallion päällä hymyillen. Hänellä on yllään käärijänvihreä paita ja päässään niittipanta. Välillä viulu saa maata kivellä, kun viulisti innostuu ilmanyrkkeilemään ja tanssimaan biisin jatkuessa taustalla. Biisi on mikäs muukaan kuin Käärijän Cha Cha Cha.
Videolla esiintyvä viulisti Lotta Virkkunen, 43, sovitti keväällä 2023 viisuhuumassa Suomen Euroviisu-kappaleesta oman instrumentaaliversionsa viululle. Videolla on YouTubessa 33 tuhatta katsojaa, ja TikTokissa siitä on nähnyt lyhyemmän version yli kymmenentuhatta seuraajaa.
Toisessa TikTok-videossa Virkkunen soittaa Yiruman River Flows In You -kappaletta Helsingin Tuomiokirkossa erään julkimoparin häissä. Videon on katsonut tähän mennessä lähes satatuhatta TikTok-käyttäjää. ”Häävideon tekemisessä ja lataamisessa TikTokkiin meni ehkä puolisen tuntia. Sen näkyvyys verrattuna siihen laittamaani työpanokseen on järjettömän suuri, ja se poiki todella paljon keikkatarjouksia”, Virkkunen kertoo.
Cha Cha Cha -sovitusta Virkkunen teki vähän kauemmin, ehkä pari päivää, mutta ei sekään mikään suuri videotuotanto ollut. Videon kuvasi Virkkusen puoliso kännykkäkameralla, ja Virkkunen itse editoi. Kesän aikana missä tahansa Virkkunen on ollut keikalla, häntä on pyydetty soittamaan kyseinen biisiversio.
Lotta Virkkunen on tehnyt pitkän uran viulistina Suomessa ja ulkomailla ja esiintyy sekä sooloartistina että isommissa orkestereissa ja produktioissa ja studiomuusikkona. Virkkunen sanoo markkinoinnin olleen aina hänelle luontevaa ja helppoa, ja hän suhtautuukin intohimoisesti oman työnsä markkinoimiseen myös somessa. Yli kymmenen vuoden kokemus kansainvälisiltä musiikkimarkkinoilta vaikuttaa selkeästi myös hänen tapaansa suhtautua somemarkkinointiin.
”Suomessa ajatellaan helposti niin, että itsestään ei saa tehdä numeroa eikä itseään saa kehua liikaa”, Virkkunen sanoo. ”Ulkomailla showbisnes on aivan erilaista – siellä tullaan esiin ja toistellaan sitä, että totta kai olen taitava. Siinä ei ole kyse mistään ylenpalttisesta omahyväisyydestä vaan puhtaasti markkinoinnista. Ja sitä helpottaa, jos pääsee tavallaan yli siitä liiallisesta itsensä ajattelusta ja analysoinnista.”
Virkkunen sanoo, että hän nauttii somevideoiden tekemisestä, ja se on suuri etu somemarkkinoinnissa. Oma aito innostus nimittäin myös edesauttaa sitä, että sisällöistä tulee aitoja ja niitä uskaltaa tehdä spontaanisti ja vähemmän tuotetusti. ”Esimerkiksi TikTok-videoiden tekeminen on tosi kivaa, kun en suhtaudu siihen liian vakavasti. Ei niiden videoiden pidäkään olla loppuun saakka mietittyjä ja tuotettuja – kotikutoisuus on vain plussaa.”
Somessa on myös hyvä muistaa, että kyseessä on todellakin sosiaalinen media. Siihen kuuluu olennaisesti myös vuorovaikutus. ”Se, että käy kiittämässä ja muuten huomioimassa kommentoijaa, on olennainen osa somea. Mutta totta kai siitäkin voi tulla iso stressi, jos tuntuu siltä, että keskellä yötäkin pitäisi olla aktiivinen keskustelija. Se voi tietysti myös uuvuttaa, jos kokee, että koko ajan pitää olla tavoitettavissa ja esillä.”
Virkkusen mukaan on myös tärkeää itse määritellä, missä menevät omat rajat somessa: kuinka paljon sitä jaksaa tehdä ja mitä kaikkea haluaa itsestään jakaa. ”En itse tuo yksityiselämääni esille artistiprofiileissani. Tuskin ketään kiinnostaa, kun käyn Prismassa tai kyläilemässä sukulaisten luona. Mutta toisaalta artisteista, joiden oma taiteellinen tuotanto kumpuaa vahvasti henkilökohtaisista ajatuksista, kokemuksista ja tunteista, voi tuntua tärkeältä avata prosessia seuraajille henkilökohtaisemmin.”
Virkkunen muistuttaa, että suurin osa artisteista on yrittäjiä, jotka haluavat myydä osaamistaan ja tuotantoaan siinä missä kuka tahansa yrittäjä. Siihen tarvitaan markkinointia, ja some on kaikkien saatavissa oleva markkinointikanava – ja ilmainen, jos niin haluaa.
”Kannustan kaikkia kokeilemaan somesisältöjen tekemistä ja markkinointia, mutta tärkeää on löytää omalle persoonalle sopiva kanava ja tapa tehdä. Mieti, mikä palvelee ja tukee sitä sinun omaa juttuasi parhaiten, ei kannata alkaa kikkailla liikaa. Ikinä ei kuitenkaan voi etukäteen tietää, mikä siellä lähtee lentoon. Se voi olla spontaanisti tehty treeni- tai keikkavideo, jossa on sattumalta jotain koukuttavaa ja kiinnostavaa, tai se voi olla huolella mietitty, kuvattu, äänitetty ja editoitu kokonaisuus. Mutta on hyvä muistaa, ettei se myöskään ole niin vakavaa!”
”Jos mahdollista, ulkoista sometyöt”
Useiden erilaisten ammattilaistilien aktiivinen ylläpito sosiaalisessa mediassa käy kokopäivätyöstä. Tämän on huomannut myös jazzmuusikko, pianisti ja tuottaja Jussi Fredriksson, 43, jonka nimissä on noin parikymmentä artisti- ja tapahtumaprofiilia useissa eri somekanavissa ja lisäksi oma poliitikkoprofiilikin. Siksi moniin Fredrikssonin vetämiin tuotantoihin onkin palkattu ihmisiä, joiden työtehtäviin kuuluu myös somemarkkinointi. Itse hän huolehtii vain omista henkilökohtaisista someprofiileistaan.
”Myönnän, että jos olisi mahdollisuus, en tekisi somea edes tämän vertaa”, Fredriksson sanoo. ”Someen panostaminen ja etenkin siellä roikkuminen syövät valtavasti keskittymistä ja aikaa, mikä on tietysti pois muulta työtä, ellei halua tehdä täysin ympäripyöreitä päiviä. Samalla tiedostan, miten tehokkaita markkinointialustoja somekanavat parhaimmillaan ovat.”
Jussi Fredriksson toimii Jazz City Turun toiminnanjohtajana ja on organisoimassa vuosittain keskimäärin noin sataa keikkaa eri tapahtumissa. Lisäksi hänellä on omien bändien keikkoja useita kymmeniä vuosittain. Kaikkia niitä täytyy myös markkinoida tavalla tai toisella, jotta kuulijat löytävät tiensä keikoille.
Pari vuotta sitten Jazz City Turku päätti kokeilla, millaisia tuloksia tulee, kun markkinointibudjetti käytetään pääasiassa vain someen. Markkinoinnin tueksi he ostivat konsultointiapua PR- ja viestintätoimistolta. ”Somekanavien, -algoritmien ja -käyttäjien ymmärtämisessä tarvitaan oikeita someammattilaisia. Somen toiminnasta ja jatkuvista muutoksista on lähes mahdoton pysyä kärryillä, ellei ole itse intohimoisen kiinnostunut aiheesta ja jatkuvasti päivitä tietojaan ja taitojaan. Siksi somemarkkinointia kannattaa ulkoistaa, jos mahdollista”, Fredriksson kertoo.
Kokeilu tuotti tulosta, ja useiden kuukausien somekampanjat menestyivät paremmin kuin he osasivat odottaa. Fredriksson sanoo, että siitä lähtien heidän tapahtumatuotantojensa markkinointi on keskitetty pääasiassa someen.
Koska Fredrikssonin työstä noin puolet on puhtaasti tapahtumatuotantoa ja puolet muusikkona työskentelyä, hänelle on myös huojentavaa, että suurimman osan tapahtumatyöhön liittyvästä markkinoinnista voi ulkoistaa. ”Uskon, että pelkästään artisteina työskentelevillä muusikoilla on vielä suuremmat paineet itsensä markkinoimiseen, somessa ja muualla. Se voi luoda tosi kovia paineita olla esillä ja näkyvillä jatkuvasti somessa ja viedä hirveän paljon aikaa taiteelliselta työltä.”
”Somessa ei aina voi olla markkinoinnin ammattilainen”
Reilut kymmenisen vuotta sitten cembalisti, taiteilijaprofessori Elina Mustonen, 62, alkoi toteuttaa pitkäaikaista haavettaan ja opiskella näyttelemistä. Siihen saakka Mustonen oli tehnyt pitkän uran cembalistina ja pedagogina ja esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona ympäri maailmaa. Kun Mustonen alkoi jakaa somekanavissaan teatteriopinnoistaan Lontoon Royal Academy of Dramatic Artissa, intohimoinen harrastus alkoi poikia myös työkeikkoja. Tästä hän kiittää eritoten somea. ”En tiedä, miten olisin ilman somekanavia saanut nopeasti laajalle joukolle ihmisiä kerrottua, että olen vielä viisikymppisenäkin aloittanut uuden uran teatteritaiteen parissa!”, Mustonen sanoo.
Tänä päivänä näytteleminen on olennainen ja kiinteä osa Mustosen työtä, ja hän keskittyykin paljon erilaisiin musiikkiteatteriproduktioihin. Esiintyjänä Mustonen käyttää somekanaviaan markkinoinnissa kuitenkin varsin hillitysti. Hänellä ei ole Facebookissa erikseen työprofiilia, ja hänen Instagram-tilinsä on yksityinen, ei siis kaikkien vapaasti selailtavissa oleva. Mutta silloin kun hän on mukana jossakin ajankohtaisessa produktiossa, hän tiedottaa siitä aktiivisesti somekanavissaan. Ja luonnollisesti myös isommissa tuotannoissa on omat somevastaavat työntekijät. ”En minä ole viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen, enkä osaa tehdä mitään hienoja videoita, mutta ei tarvitsekaan. Somessa voi toimia monella eri tavalla”, hän sanoo.
Muiden esiintyvien taiteilijoiden lailla myös Mustoselle YouTube on ollut alusta alkaen luonteva kanava jakaa omia taiteellisia sisältöjään. Koronapandemian aikana hän kuvasi kanavalle muun muassa englanninkielisiä Shakespeare-monologeja.
Tänä vuonna Mustonen on myös alkanut tuottaa omaa podcastia Lintusen omena, joka samalla markkinoi hänen uutta musiikkiteatteriesitystään SINETTI – Olga Knipper, Anton Tšehov ja 857 rakkauskirjettä, jonka kantaesitys on lokakuussa Turun Kaupunginteatterissa. Hän kiittelee suorittamaansa Helsingin aikuisopiston kurssia, jossa opetettiin perusasiat podcast-tuotannoista. ”Haluan tehdä podcastit niin kuin ne olisivat suoria lähetyksiä – eli en editoi niitä, vaan purkitan kerralla. Vaikka nyt teenkin niitä markkinointitarkoituksessa, haluan todennäköisesti jatkaa niiden tekemistä myöhemminkin. Ja tokihan niitäkin pitää markkinoida somessa.”
Mustonen arvioi, että some on klassisen musiikin ammattilaisten parissa ehkä vähemmän suosittu markkinointityökalu kuin muissa musiikin genreissä. Esimerkiksi monet orkesterimuusikot kertovat, ettei markkinoinnilla tai omilla nettisivuilla ole niin suurta merkitystä henkilökohtaiselle uralle, sillä orkesteriuralla etenemisessä muun muassa koesoitot ja sopeutuminen yhteissoittoon painottuvat markkinointia enemmän.
”Ja onhan someosaamisessa kyse myös ikäpolvesta. Sekä minä itse että lähipiirini ja varmasti myös suuri osa yleisöstäni ovat natiivisomesukupolvea paljon iäkkäämpää. Some on aikuisen tyttäreni ikäisille varmasti paljon luontevampi osa elämää – ja myös oman osaamisen markkinointia.”
”Oma aito innostus somesisältöjen tekemiseen on tärkeää”
Onko artistin kannattavaa tavoitella näkyvyyttä ja markkinoida itseään somessa silloinkin, kun se ei tunnu luontevalta ja aidolta? Tätä muusikko–säveltäjä, saksofonisti Joakim Berghäll, 43, on pohtinut useasti. Hän uskoo, että keinotekoisuus ja epäaitous välittyvät herkästi myös vastaanottajille, ja silloin markkinointi voi kääntyä itseään vastaan. ”Itse uskon siihen, että somessa menestyy parhaiten aitoudella”, Berghäll sanoo. ”Liian laskelmoitu sisältö harvoin pärjää tosi hyvin. Olen huomannut, että monilla ihmisillä on aika matalalla se raja, missä vaiheessa somepostaukset alkavat tuntua keinotekoiselta tuputtamiselta. Etenkin maksettu somemainonta voi herkästi muuttua epäedulliseksi, jos se liian räikeästi vain tyrkyttää jotain keikkaa, levyä artistia tai tapahtumaa jatkuvalla syötöllä ilman mitään uutta kiinnostavaa ja koukuttavaa sisältöä.”
Facebookissa, Instagramissa ja YouTubessa moni artisti ja bändi toimii nykyään kuitenkin melko automaattisesti, kanavat kun ovat jo olleet osa valtaväestön media-arkea jo reippaasti toistakymmentä vuotta. Sen sijaan TikTokiin menemiseen tuntuu olevan monilla isompi kynnys. Berghäll sanoo käyneensä useampiakin artistien somekoulutuksia, joissa on suositeltu TikTokia – mutta toistaiseksi se ei häntä innostanut. ”Uskon, että oma aito innostus somesisältöjensä tekemiseen on tärkeää. Siten niistä voi tulla sellaisia, että joku muukin jaksaa niitä katsoa ja seurata.”
Berghäll on itse ottanut linjan, että päivittää somekanaviaan vain silloin, kun tuntuu, että on aidosti jotain jaettavaa − toisin sanoen hyvin spontaanisti fiiliksen mukaan. Poikkeuksen tekevät tilanteet, kun hänellä on ollut käynnissä jokin Mesenaatti-joukkorahoituskampanja. Silloin hän tekee myös somemarkkinointia aktiivisemmin ja säännöllisemmin. ”Se on oikeastaan pakko tehdä, sillä eivät kampanjat muuten tuota mitään. Sen huomaa nopeasti, että jos et yhtenä päivänä postaa asiasta mitään, ei kampanja myöskään tuota sentin senttiä. Ja niinä päivinä, kun sitä jaksaa pitää aktiivisesti näkyvillä, se myös tuottaa. Tässä mielessä some on kyllä erittäin hyvä markkinointikanava.”
Berghäll sanoo, että someen on hyvä suhtautua myös siten, että joskus sitä vaan on tehtävä, vaikka ei huvittaisi – ihan niin kuin muusikon pitää treenata, vaikka ei aina nappaisi. Ja toisaalta, joskus huvikseen soittaminen ja sen videoiminen YouTubeen saattaakin poikia jotain positiivista, kuten hyviä työkeikkoja. ”Muutama vuosi sitten pääsin levyttämään yhdysvaltalaisen trumpetistin Tom Harrellin kanssa”, Berghäll kertoo. ”Manageri oli käynyt tutustumassa YouTube-videoihini miettiessään, että kannattaako kanssani lähteä tekemään yhteistyötä. Niiden perusteella hän oli sitten kuulemma vakuuttunut, että ai tuollainen tyyppi, kyllähän tähän voisi lähteä.”
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 4/2023.