Pääministeri Petteri Orpon hallituksen Vahva ja välittävä Suomi -ohjelmassa (20.6.2023) visioidaan, että vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa. Yhteiskunnassa, jossa perusasiat ovat kunnossa, ihmisillä on oikeus ja vapaus tavoitella oman näköistään hyvää elämää. Ihmiset tuntevat osallisuutta ja luottamusta toisiinsa. Heikoimmista pidetään huolta. Valtiovallan tehtävä on tarjota puitteet vapaudelle ja mahdollisuuksille.

Tätä visiota vasten hallitus on ohjelmansa mukaan suunnitellut kestävää hyvinvointia lisääviä toimia. Niillä on kuitenkin kääntöpuolensa, jotka on syytä nostaa esiin.

Perustavanlaatuisia heikennyksiä työehtoihin

Työelämää koskevilla muutoskirjauksilla hallitusohjelmassa tavoitellaan joustoa ja työllisyyden lisäämistä, talouskasvua ja kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehittymistä. Toimilla on kuitenkin yhtä suuri kääntöpuoli kuin edellä mainittu tavoitteiden luettelo. Tavoitellut muutokset ovat perustavanlaatuisia työehtoja koskevia heikennyksiä ja työntekijöiden toimeentulon epävarmuutta lisääviä tekijöitä.

Muutokset perustuvat ajatusmaailmaan, jossa työelämässä vallitsee hyvä työnantajaosaaminen ja luottamus sopimusosapuolten välillä, ja näin sopimusosapuolet voisivat vapaasti neuvotella työn tekemisen ehdoista. Tämä ei kuitenkaan ole realismia varsinkaan aloilla, joissa kilpailu on kovaa eikä työmahdollisuuksia ja rahaa riitä kaikille.

Työsopimuslaki on aikanaan rakennettu heikomman suojan periaatteelle, ja työntekijää suojellaan suhteessa työnantajaan poikkeuksena niin sanotusta normisopimusoikeudesta, jossa sopijaosapuolia kohdellaan tasapuolisina toimijoina. Nyt haettu jousto ja sitä kautta työehtojen minimimääräysten tason aleneminen heikentää erityisesti heikoimmassa neuvotteluasemassa olevien asemaa.

Erityisesti freelancerin neuvotteluasema äärimmäisen heikko

Lainsäädäntöön esitettävillä muutoksilla työehtosopimusten yleissitovuuden merkitys heikkenee, sillä muutosten myötä yleissitovassa kentässä myös järjestäytymättömät työnantajat voisivat neuvotella paikallisesti ja suoraan työntekijöiden kanssa poikkeuksia työehtosopimusten kirjauksista ja lainsäädännöstä ilman vaatimusta luottamushenkilön kanssa pidettävistä neuvotteluista.

Jatkossa muutosten jälkeen paikallisesti sovittavista ehdoista voitaisiin sopia riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt eli kuuluuko työnantajayritys työnantajaliittoon tai siitä, millainen työntekijöiden edustusjärjestelmä yrityksessä on eli löytyykö työpaikalta luottamushenkilöä. Tällaisessa tilanteessa, jossa neuvottelut voitaisiin viedä suoraan työnantajan ja työntekijöiden välille, olisi yksittäisen työtilaisuuksia tarvitsevan freelancerin neuvotteluasema äärimmäisen heikko.

Hallitusohjelmassa kuvataan neuvotteluita: Paikallinen sopiminen on väline yrityksen toiminnan kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Onnistunut paikallinen sopiminen perustuu luottamukseen, tietoon yrityksen tilanteesta ja molemminpuoliseen kykyyn hyödyntää lainsäädännön ja työehto­sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. On ilmiselvää, ettei kuvauksen mukainen asetelma toteutuisi tilanteessa, jossa yksittäisen keikan tekevä sopii työehdoistaan työnantajan kanssa.

Määräaikaiset työsuhteet lisäävät epävarmuutta

Hallitusohjelmassa tavoitellaan määräaikaisten työsopimusten solmimisen helpottamista siten, että jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena myös ilman erityistä perustetta vuodeksi. Kirjauksen mukaan samalla lainsäädännössä varmistetaan, ettei muutos lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Se, millaisella järjestelyllä tämä varmistetaan, jää nähtäväksi.

Nykyinen lainsäädäntömme perustuu työsuhdeturvaan. Tällä hetkellä määräaikainen työsopimus on mahdollista solmia ainoastaan, jos määräaikaisuudella on peruste, toisin sanoen työ päättyy tiettynä ajankohtana tai tietyn työn valmistuttua tai määräaikaisuus on sidottu esimerkiksi sijaisuuteen. Vaikka maksimissaan vuoden mittaisten määräaikaisuuksien ”vapauttaminen” työnantajan perusteluvelvollisuudesta todennäköisesti lisää työnantajan halua palkata työntekijöitä lyhytkestoisiin työsuhteisiin, on toisessa vaakakupissa työntekijöiden entisestään lisääntyvä epävarmuus tulevaisuuden toimeentulosta.

Kansainväliset sopimukset suojelevat perusteettomilta irtisanomisilta

Myös työsopimusten henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä on tarkoitus muuttaa niin, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa asiallinen syy. Toisin sanoen työnantajan oikeutta päättää työsopimus yksipuolisesti halutaan helpottaa. Asiallisen syyn sisältöä ei tässä vaiheessa ole täsmennetty.

Tärkeää on kuitenkin huomioida se tosiseikka, että nykyisellä voimassa olevalla lainsäädännöllä Suomi on vahvistanut muun muassa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ESP) vähimmäistason. Asiaa koskeva perussäädös on ILO:n yleissopimuksen 158 artikla, jonka tarkoituksena on suojella työntekijöitä perusteettomilta irtisanomisilta, ja ESP:n 24 artikla perustuu tähän. Sen mukaan jokaisella työsopimuksen solmineella tai työsuhteessa tosiasiallisesti olevalla on oikeus työsuhdeturvaan. Kyseisen artiklan liitteen mukaan perusperiaatteesta voidaan poiketa, kun kysymyksessä on määräaikainen työsuhde, koeaika tai tilapäinen työ, mutta silloinkaan ei voida poiketa täysin ilman työsuhdeturvaa.

Työsuhdetta ei voida päättää ilman pätevää syytä. Pätevinä syinä pidetään ESP:n 24 artiklan mukaan yhtäältä työntekijän työkykyyn, työn suorittamiseen ja käyttäytymiseen liittyviä vakavia puutteita ja häiriöitä ja toisaalta työnantajan merkittäviä talousvaikeuksia. Pätemättömien syiden lista on pitkä, ja se liittyy vahvasti kaikenlaisen syrjinnän kieltoon. Nykyinen lainsäädäntömme siis vastaa tätä artiklaa, ja herää kysymys, onko nykyistä lainsäädäntöä mahdollista heikentää ilman, että rikotaan samalla kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita.

Itsensätyöllistäjien neuvotteluoikeuteen hallitusohjelma ei ota kantaa

Euroopan komission viime vuonna vahvistamaan itsensätyöllistäjien oikeuteen neuvotella työehtosopimuksia ei hallitusohjelma ota kantaa. Lainsäädäntöön tuskin tullaan tekemään selventäviä kirjauksia tämän osalta, joten tulevaisuuden oikeuskäytäntö tulee olemaan pääroolissa tulkintojen osalta.

Heikennyksillä kohti ”hyvää työelämää”

Hallitusohjelmassa todetaan, että hallituksen tavoitteena on hyvä työelämä. Hallitusohjelmassa tavoitellaan työllistymistä ja palkkatason riittävyyttä sekä samalla vapautta. Kun heikomman suojaa vahvistavia mekanismeja puretaan sieltä täältä, jää jatkossa asioiden edistäminen enemmän tahdon kuin velvollisuuden varaan. Työttömyysturva- ja työehtoheikennysten luoma paketti ei suoraan heijastele sitä hyvää työelämää, jota hallitus tavoittelee.