Konserttilippujen hinnat puhuttavat – muutenkin kuin huippusuositun brittiyhtyeen keikkalippujen dynaamisen hinnoittelun kohdalla. Kun kysyin Lohjan ja Tapiolan orkestereiden konserttiyleisöiltä heidän mielestään kohtuullisia lipunhintoja, kyselyn vapaaehtoiseen ”perustele halutessasi” -vastauskenttään tuli huomattavan paljon tekstiä. Kohtuuhintaisen lipun perustelu tuntui olevan suosituin oman mielipiteen ilmaisuun kannustava kohta kyselyissä yleisen ”terveisiä orkesterille” -avovastausmahdollisuuden jälkeen.
”Hinta on oltava kohtuullinen, mutta ei liian pieni tai liian suuri.”
Kuten viime lehdessä kirjoitin, Lohjan ja Tapiolan kyselyjen perusteella yleisön mielestä kohtuullinen lipunhinta orkesterikonserttiin asettuisi keskimäärin 20 ja 25 euron välille, joskin monessa perustelussa mainittiin, että konsertin ohjelma ja solisti vaikuttavat suuresti siihen, mitä vastaaja olisi valmis maksamaan lipusta. Kamarimusiikista, lastenkonserteista ja lyhyistä konserteista maksettaisiin vähemmän, suurten kokoonpanojen konserteista, itseä kiinnostavista ohjelmista ja konserteista, joissa on nimekäs solisti, vastaavasti enemmän. Kohtuullinen hinta on siis suhteellinen myös vastaajille itselleen.
”Jos olisi mahdollista maksaisin vaikka mitä, mutta näillä eläkkeillä se ei ole usein mahdollista.”
Lisää suhteellisuutta kohtuulliseen lipunhintaan tulee siitä, että maksuhalukkuus riippuu tutkimusten mukaan vahvasti vastaajan taloudellisesta tilanteesta. Esimerkiksi Tapiola Sinfoniettan konserttikyselyyn vastanneista yleisön jäsenistä peräti 68,6 % oli yli 60-vuotiaita, ja Lohjallakin luku oli 60,0 %. Eläkeläisiä vastaajista oli Tapiolassa lähes 60 % ja Lohjalla reilut 50 %. Monissa avoimissa vastauksissa mainittiin eläkkeen pienuus: vastausten perusteella monille osallistumisen ehto oli tarpeeksi matala hinta tai mahdollinen eläkeläisalennus. Perusteluissa toistui usein myös anteeksipyytelevä sävy ja harmittelu siitä, että vastaaja ei pystyisi maksamaan enempää lipuista, vaikka haluaisi.
”Tällainen julkinen palvelu tulee olla saatavilla pienilläkin tuloilla.”
Sen lisäksi, että oma taloudellinen tilanne ei salli kovin kalliita lippuostoja, moni vastaaja kantoi huolta muiden, erityisesti lasten ja nuorten, mahdollisuudesta käydä konsertissa. Useassa perustelussa mainittiin, että vastaaja itse kyllä voisi maksaa enemmänkin, mutta lippuhinnat haluttiin pitää kohtuullisina, jotta mahdollisimman moni pienituloisempi pääsisi kokemaan konserttielämyksen. Vastauksista kävi myös ilmi, että yleisö on varsin tietoinen orkesterin saamasta julkisesta tuesta. Taiteen tukeminen nähtiin perusteluissa yhteiskunnan tehtävänä. Julkisen tue tarpeellisuutta perusteltiin erilaisilla tavoilla: toisissa mainittiin taiteen yleissivistävä vaikutus, toisissa taas tulkittiin kaupunginorkesteri palveluksi, joka edistää kuntalaisten hyvinvointia ja rakentaa positiivista vaikutelmaa kunnasta.
”Ilmaisia lounaitakaan ei ole.”
Yllättävän monessa perustelussa mainittiin erikseen, että liput eivät saisi myöskään olla liian halpoja. Ilmaisia lippuja konserttiyleisö ei todellakaan odota: Tapiolassa ei kukaan ja Lohjalla lähes neljästäsadasta vastaajasta vain kolme valitsi ”En maksaisi konserttilipusta” -vaihtoehdon kyselyssä, ja perusteluistakin muutamissa painotettiin, että vaikka rahaa ei olisi paljon, konsertista silti halutaan maksaa jotain.
Kursivoidut sitaatit ovat anonyymeja katkelmia ”Mikä olisi mielestäsi kohtuullinen hinta konserttilipusta?” -kysymykseen annetuista vapaamuotoisista perusteluista. Tekstikatkelmia tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että vastaajat ovat suurimmaksi osaksi orkesterikonserttien vakiokävijöitä.