Eläkeikää nostetaan kaikilla aloilla keskimääräisen eliniänodotteen noustessa. Eläketurvakeskuksen mukaan yli 65-vuotiaiden työllisyys on noussut kymmenessä vuodessa puolitoistakertaiseksi. Nouseva eläkeikä tuo paljon uusia haasteita työelämään. Pelkkä nouseva eliniänennuste ei kuitenkaan automaattisesti tuota työkykyisiä ihmisiä työuran loppupäähän. Niin, miten ihmeessä saamme ihmiset pysymään fyysisesti ja henkisesti kunnossa yhä paineistuvammassa työelämässä? Ja erityisesti, miten saamme ihmiset oikeasti motivoitua jäämään työelämään entistä pidemmäksi aikaa?
Muusikoita tämä koskee erityisesti, sillä monilla fysiikka ei kestä soittamista vanhuuseläkkeeseen saakka. Muusikkojen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja tutkimuksen saralla erinomaista työtä on tehnyt muun muassa Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys. Monet hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovatkin ammattikohtaisia, ja myös yhteiskunnan tulisi tästä syystä tarkentaa hyvinvoinnin tukitoimia alakohtaisesti, sillä työurien pidentyessä ennakoiva työhyvinvoinnin parantaminen on ehdottoman tärkeää.
Mutta pelkkä näennäisesti työkuntoinen ihminen ei ratkaise motivaatio-ongelmaa. Työeläkeyhtiö Elon kyselyssä kaikkein tärkeimmäksi työuria pidentäväksi seikaksi todettiin kokemuksen arvostaminen. Peräti 64 prosenttia hiljattain eläköityneistä suomalaisista kertoi, että jo nykyään työelämässä jatkettaisiin pitempään, jos kokemusta arvostettaisiin työmarkkinoilla enemmän. Loppuvuodesta 2021 tehtyyn kyselyyn vastasi noin 4 800 henkilöä, jotka olivat eläköityneet vuoden 2016 jälkeen. Näitä äänenpainoja meidän nuorempien pitäisi kuunnella erityisen herkällä korvalla.
Meillä ei ole varaa heittää periaatteessa motivoitunutta, suurta ja yhä hyväkuntoisempaa väestönosaa työmarkkinoiden ulkopuolelle pelkästään ongelmallisten työelämäasenteiden vuoksi. Tässä suhteessa tilanne lienee taidealoilla keskimääräistä parempi. Meillä on historiallisestikin katsottuna paljon muun muassa kuvataiteilijoita, kirjailijoita, säveltäjiä, kapellimestareita ja pedagogeja, jotka jatkavat arvostettuina työuraansa suurehkolla työpanoksella virallisesti eläköidyttyäänkin.
Haluan mainita yhden esimerkin: Minua edelsi kolumnistina Muusikko-lehdessä vuosikymmenten ajan säveltäjä ja kapellimestari Atso Almila. Hän täyttää kesäkuussa 70 vuotta. Kun soittelimme äskettäin ja kysyin, että missäs juhlit syntymäpäiviä, hän vastasi: ”Ei kun mä oon sillon pitämässä Espanjassa mestarikurssia, sitten syksymmällä juhlitaan.”
Minä taisin tuolloin jäädä sanattomaksi, mutta tässä haluan todeta: Paljon onnea, Atso! Kiitos sinulle ja kaikille konkareille, että jaatte edelleen osaamistanne.
Hattu päästä kokemuksen edessä!
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2023.