Tekoälyn uhat ja mahdollisuudet kuohuttavat. Mitä jos tekoäly osaa tehdä asioita melkein yhtä hyvin kuin ihminen, tai yhtä hyvin, tai ainakin tarpeeksi hyvin? Tai paremmin?
Musiikkialallakin luovuuden ja omaperäisyyden tikapuiden ala-askelmilla operoitaessa toimeentulo on helpommin uhattuna. Samalla logiikalla kuin teollisuudessa automaatio tai musiikissa vaikkapa syntetisaattorit, sämplerit ja rumpukoneet ovat aiemmissa vaiheissa saattaneet nostaa sitä kynnystä, millaisesta ihmispanoksesta kannattaa maksaa. Tekoäly on omiaan nostamaan kynnystä edelleen.
Esittävät taiteilijat saattavat olla vielä jotakuinkin turvassa, koska elävää esitystä ihmiskontakteineen on toistaiseksi vaikea kokonaan syrjäyttää tietotekniikalla. Tallenteet, kuten äänitteet tai elokuvat, ovat sitten ihan toinen tarina, tekoälyn huikopalaa.
Paljon tai kaikki riippuu lopulta yleisöstä. Jotkut arvelevat, että ”suurta” yleisöä ei voisi vähempää kiinnostaa, miten jokin äänite tai elokuva on saatu aikaan. Toiset elättelevät toivoa siitä, että sisältöjen alkuperä tai tuotantotapa olisi valveutuneelle kuluttajalle merkityksellinen asia, kuten luomu. Sisällöstä, jota voi kuka tahansa tuottaa tekoälyn avulla, ei välttämättä olla pitemmän päälle valmiita maksamaan. On myös mahdollista, että aidon ihmisten tekemän taiteen arvo nousee verrattuna tekotaiteeseen.
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 3/2023.