On valoisa kevättalven tiistai-ilta, ja Kaisa Rönkkö on juuri lopettanut päivän työt. Tänään päivä on loppunut hänelle rakkaan pianonsoiton opettamisen merkeissä. Päätyönään Rönkkö on tehnyt jo parinkymmenen vuoden uran musiikkialan taustajoukoissa erilaisissa asiantuntija-, johto- ja vaikuttamistehtävissä.
Opettaminen on kuitenkin aina ollut Rönkölle tärkeää ja rakasta, ja sille hän on pyrkinyt raivaamaan hiukan aikaa siitä huolimatta, että kalenteri on usein täynnä aamusta iltaan varsinaisia töitä. ”Opettaminen on super-ihanaa. Koen, että sen kautta pysyn myös kartalla siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Lasten ja nuorten opettaminen antaa mahdollisuuden kuulla ruohonjuuritasolla heitä ja heidän vanhempiaan ja päästä kiinni heidän maailmankuvaansa”, Kaisa Rönkkö kuvailee.
Pienet musiikkiopistolaiset saattavat olla myös niitä tulevaisuuden musiikintekijöitä, joiden työn ja aseman edistämiseksi Kaisa Rönkkö on tehnyt pitkään töitä. Ja vaikka heistä ei musiikin ammattilaisia tulisikaan, he ovat kuitenkin todennäköisesti tulevaisuudessa taidetta ja kulttuuria kuluttavaa yleisöä. Yleisöä, jonka Rönkkö toivoisi tulevaisuudessa entistä vahvemmin mukaan myös keskustelemaan kulttuurista ja sen merkityksestä ja asemasta yhteiskunnassa.
”Jotta meillä olisi koko kansaa puhuttelevaa taidetta ja kulttuuria, niin kaikki, myös yleisö, tulisi saada mukaan keskusteluun. Ei kulttuurista voida puhua ylhäältä päin niin, että keskustelua käydään vain kulttuurin tekijöiden ja poliittisen eliitin välillä kuulematta yleisöä. Moniarvoisempi keskustelukulttuuri edistäisi myös alan houkuttelevuutta, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin upeita taiteilijoita ja muusikoita.”
Isoja oivalluksia Budapestissa
Taustaltaan Kaisa Rönkkö on pianisti. Opiskellessaan Franz Lisztin musiikkiakatemiassa Budapestissa hän oivalsi, miten eri tavoin taide ja kulttuuri koetaan eri yhteiskunnissa. Rönkkö asui kerrostalossa kämppiksen kanssa ja soitti välillä flyygeliä tuntikausia putkeen. Eräänä lauantaina, kun Rönkkö oli harjoitellut Prokofjevin toisen pianokonserton yhtä ja samaa kohtaa tauotta ties kuinka kauan, ovikello soi.
”Olin Suomessa tottunut siihen, että seiniin hakattiin ja postiluukusta laitettiin lappuja, että voisitko olla soittamatta. Mutta nyt oven takana olikin lopputenttiinsä pänttäävä naapuri, joka ystävällisesti kysyi, voisinko hetken aikaa soittaa vaikka jotain toista kohtaa. Siellä musiikki ja kaikki taide nähdään niin kiinteänä osana normaalia arkea, ettei toiselle tullut mieleenkään pyytää minua lopettamaan soittamista. Se oli aika silmiä avaavaa”, Rönkkö kertoo.
Rönkkö nautti opiskeluajastaan Budapestissa, harjoitteli ahkerasti, soitti kamarimusiikkia ja osallistui kilpailuihin. Mutta Budapest-vuosina hän oivalsi myös jotain muuta merkittävää: hän ei halunnut ryhtyä ammattipianistiksi.
”Ymmärsin, että se ei ollut minua varten – en vain kokenut luontevaksi heittäytyä puhtaasti ammattimuusikoksi. Minulta puuttui se sellainen kaiken kattava intohimo soittamiseen ja taiteen tekemiseen itse. Sen sijaan halusin tehdä työkseni jotain sellaista, jolla pystyisin luomaan parempia mahdollisuuksia niille, jotka oikeasti haluavat tehdä taidetta.”
Tavoitteet ja tiimityö tärkeitä pandemia-aikana
Intohimoisesti Kaisa Rönkkö on kuitenkin aina suhtautunut taiteen kuluttamiseen sekä sen rakenteiden ja merkitysten ymmärtämiseen. Intohimo ei ole kohdistunut ainoastaan musiikkiin vaan laajemmin koko taiteen kenttään. Hän on myös aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ollut mukana joskus myös nuorisopolitiikassa.
Kun Rönkkö palasi Budapestista Suomeen, hän alkoi opiskella taidehallintoa ja jatkoi yhteiskuntatieteiden opintoja. Opiskelut myös tukivat tulevaa työuraa. Rönkkö on työskennellyt muun muassa Puolustusvoimissa erikoissuunnittelijana sekä Suomen kansallisoopperan ja -baletin orkesteripäällikkönä. Työssä musiikkiviennin parissa Music Finlandin toiminnanjohtajana vierähti viitisen vuotta, ja sen jälkeen hän on toiminut Music x Median toimitusjohtajana.
Elokuussa 2023 Kaisa Rönkkö aloittaa uudessa tehtävässä Taiteen edistämiskeskus Taiken johtajana. ”On valtava kunnia päästä johtamaan virastoa, jolla on aito mahdollisuus koota taiteen kenttää yhteisen sanoman äärelle ja pyrkiä paitsi vahvistamaan taiteen tekijöiden asemaa ja koko suomalaista taidekenttää, myös lujittamaan taiteen kentän roolia yhteiskunnallisessa aikalaiskeskustelussa.”
Rönkkö kokee, että uudessa tehtävässään hänellä on suuri etuoikeus saada tehdä työtä niiden asioiden eteen, jotka hän itse kokee merkityksellisiksi. Ja saada toki oppia myös uutta. ”Toivoisin voivani vaikuttaa myös siihen, että taiteen kentällä perinteisesti katveeseen jääneet tahot tulisivat kuulluksi oikeissa yhteyksissä.”
Musiikkialan sisäisissä kyselyissä Kaisa Rönkköä on kutsuttu merkittäväksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, Häntä on kiitelty muun muassa siitä, että hän on onnistunut luomaan suorat keskusteluyhteydet merkittävimpiin poliittisiin vaikuttajiin.
Muusikkojen liitto myönsi Rönkölle vuoden 2022 tunnustuspalkinnon hänen tekemästään merkittävästä työstä musiikkialan hyväksi. Palkintoperusteissa korostettiin erityisesti Rönkön tekemää työtä musiikkialaa rankasti koetelleen koronapandemian aikana. Perusteissa todetaan, että Rönkkö rakensi sekä alan sisäistä että yhteiskunnallista vuoropuhelua ja vahvisti musiikin ammattilaisten ääntä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Rönkkö itse haluaa korostaa, että hän ei suinkaan tehnyt työtä yksin.
”Kaikki se pandemian aikana tehty työ oli ehdottomasti ison tiimin hyvää yhteistyötä, ei mikään yksilösuoritus keneltäkään. Se oli itselleni tärkeä asia, ja koska tavoitteet olivat selkeät ja siinä oltiin hyvällä asialla, se ei edes tuntunut niin kovin raskaalta roolilta”, hän sanoo.
Raskailta sen sijaan tuntuivat ne kaikki tarinat, joita Rönkkö kuuli musiikkialan ammattilaisilta – niin muusikoilta, tuottajilta kuin tekniikan ihmisiltäkin. Ei ollut helppoa seurata alalla vallitsevaa pettymystä ja merkityksettömyyden tunnetta tai todistaa sitä, kuinka moni lopulta päätyi vaihtamaan alaa kokonaan.
Rönkkö sanoo olevansa työssään kuitenkin hyvin asiakeskeinen ihminen, joka toimii lähtökohtaisesti hyvän juridiikan ja hallintotapojen, tasa-arvon sekä perusoikeuksien näkökulmasta. ”Substanssi, tehtäväni sekä vahva oikeuskäsitys ovat aina ajaneet minua eteenpäin työssäni.”
Taide ja kulttuuri hyvinvoivan yhteiskunnan voimavaroja
Rönkkö on myös sitä mieltä, että osa pandemian aiheuttamista muutoksista on todennäköisesti kytenyt pinnan alla, ja ne olisivat tulleet esiin jossain vaiheessa joka tapauksessa. Pandemia vain vauhditti niitä. Esimerkiksi musiikin jakelu ja esitystavat sekä musiikkivienti muuttuivat entistä digitaalisemmiksi, ja yleisön ja artistien yhteys muuttui suoremmaksi ja synnytti uudenlaisia yhteisöjä. Rönkkö sanoo, että pandemia teki myös tietyllä tavalla näkyväksi suomalaisen kulttuuripolitiikan haasteet ja valuviat.
”Korona-aikana oli kulttuuriala, joka pärjäsi paremmin ja oli kulttuuriala, joka pärjäsi huonommin. Silloin kärjistyi tietynlainen taiteilijuuden vastakkainasettelu. Mediassa toistui vastakkain asetteleva narratiivi boheemista taiteilijasta, jolla ei ole enää jääkaapissa kuin valo ja joka on joutunut myymään soittimensa ja vaihtamaan alaa, ja sitten ovat ne valittavat rikkaat popparit. Kuitenkin kulttuurin tekemisen rakenteet ovat hyvin monenlaisia, jokainen tekee uraa omista lähtökohdista ja tekee omanlaisiaan uhrauksia ja valintoja ja ottaa riskejä.”
Rönkkö sanoo toivovansa kulttuurikeskustelua, joka ei keskittyisi vain valtiontukeen ja veikkausvoittovarojen jakamiseen tai surkutteluun arvostuksen puutteesta. ”Sekä taiteen kenttää että muuta yhteiskuntaa pitäisi rohkaista analyyttiseen keskusteluun taiteen sisällöistä ja myös tuoda taide osaksi laajempaa aikalaiskeskustelua. Se vaatisi rohkeutta ilmaista mielipiteensä ja kykyä tulkita taidetta myös erilaisista lähtökohdista. Uskon, että sillä lailla saavutetaan vakaampi asema yhteiskunnassa, ei ainoastaan loukkaantumalla kritiikeistä, pöyristymällä milloin mistäkin kohusta tai kritisoimalla poliitikkoja. Voimme myös olla yhdessä vahvempia, kun vain muistamme, että eri taiteenlajeilla on omat ansaintalogiikan erityispiirteensä ja vaikuttavuusmittarinsa, ja jos yritetään väkisin rakentaa vaikka vain yhdenmuotoinen tukijärjestelmä taiteilijakuva, muuttuu koko sitä taiteen ja taiteilijuuden yhteiskunnallinen funktio.”
”Taide ja musiikki ovat identiteettien rakentajia ja vastavoimia, jotka tarjoavat monenlaisia kanavia ottaa kantaa yhteiskunnallisesti tärkeisiin asioihin. Tarvitsemme monenlaisia, eri näköisiä, eri tavoin ajattelevia ja tuntevia ja eri motiiveilla työskenteleviä ihmisiä. Vain niin taide voi tarjota ihmisille myös samaistumispintaa, mikä on minusta ihan hirveän tärkeä taiteen elementti.”
Rönkkö nostaa esiin myös taiteen ja kulttuurin merkityksen informaatiovaikuttamisen välineenä esimerkiksi sodassa, johon Ukraina on joutunut. ”Ukrainan resilienssiä on selitetty muun muassa sillä, että siellä kulttuurilla on vahva ideologinen arvo, jota voidaan ja osataan hyödyntää myös turvallisuuspolitiikassa osana huoltovarmuutta.”
Oman tehtävänsä taidekentällä Rönkkö näkee tietynlaisena mahdollistajana – jotta taiteen tekijät voisivat keskittyä enemmän intohimoonsa, taiteen tekemiseen. Hän uskoo myös siihen, että rakentavassa keskustelussa on aina molempien osapuolten tultava toisiaan vastaan edes vähän.
”Minun tehtäväni on viedä ideologiani – eli taiteen ja kulttuurin voima ja vaikutus hyvinvoivaan yhteiskuntaan – poliittisille päättäjille, joilla on omat ideologiansa. Meidän kaikkien täytyisi oppia hyväksymään erilaisia näkökulmia kulttuurista. Sen sijaan, että vain haukumme poliitikkoja, pöyristymme jostain kirja-arvostelusta tai loukkaannumme ihan kaikesta, haluaisin kaivaa kulttuurialan ihmisistä esiin enemmän ylpeyttä, itsevarmuutta ja iloa omasta tekemisestä. Se toki vaatii sen, että saa kokea työnsä merkitykselliseksi.”
Pelimusiikkia ja Prokofjevia soittotunneilla
Palataan vielä hetkeksi Kaisa Rönkölle rakkaaseen soitonopetukseen. Rönkkö kertoo, että hiljattain eräs oppilas kysyi, osaako hän soittaa kaikki ne kappaleet, joita oppilaat tuovat tunnille. Nykyään oppilaat itse saavat vaikuttaa paljonkin siihen, mitä tunneilla harjoitellaan. Toisin oli ennen musiikin suoratoistopalveluita ja sosiaalista mediaa.
”Silloin kun aloitin opettamisen ja pitkään sen jälkeenkin opettaja valitsi kappaleet, joskus varmaan vähän mielikuvituksettomastikin. Nykyään oppilaiden tuomat kappaleet ovat usein esimerkiksi elokuvista, televisiosarjoista ja peleistä. Yhä useammin saa siis opettajakin tutustua johonkin aivan uuteen.”
Suuntaus on Rönkön mielestä hieno asia, sillä se auttaa lapsia ja nuoria rakentamaan omaehtoisemmin suhdettaan musiikkiin ja sen soittamiseen ja tekemiseen. Eivätkä he suinkaan aina halua peli- tai elokuvamusiikkia.
”Viime aikoina on ollut sellaisia tilanteita, että oppilas on tuonut esimerkiksi Prokofjevin Romeon ja Julian tai Beethovenin sonaatteja tai jopa Maamme-laulun. Maailma tarjoaa paljon hienoa taidetta, ja lapset kyllä osaavat löytää myös taidemusiikin, jos heille hiukan avaa ovia. Uskon, että kiitos siitä kuuluu paitsi myös uusille jakelukanaville, TikTokille sun muille.”
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2023.