Tapahtuma-ala on ollut nyt 17 kuukautta eriasteisten rajoitustoimien kohteena. Kesällä tunnelma oli jo toiveikas, mutta sitten pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle. Elokuun kynnyksellä maakunta yksi toisensa jälkeen siirtyi kiihtymisvaiheesta leviämisvaiheeseen ja rajoitukset kiristyivät. Samaan aikaan hallitus lupaili helpotuksia rajoitustoimiin, ja että yhteiskunta saataisiin auki syksyn mittaan. Toisin on kuitenkin käynyt.
Yhteiskunnan avaamiseen vaadittavan rokotekattavuuden prosenttiosuus siirtyy koko ajan yhä ylemmäs – ensin 70 % katsottiin olevan riittävä, nyt puhutaan 80-90% rokotekattavuudesta. Koska hallitus ei ollut keväällä valmistellut vielä uutta hybridistrategiaa, ohjauskirjeitä aluehallintovirastoille ja koronapassiakin heitettiin keväällä ajatuksena romukoppaan, ei hallituksella ollutkaan työvälineitä avata kulttuurikenttää.
Aluehallintovirastot tekivät päätöksensä päivittämättömän tartuntatautilain ja hybridistrategian perusteella. Tapahtumiin määrättiin kahden metrin turvavälit, ja kirsikkana kakun päälle Helsingin, Espoon ja Vantaan kulttuurikenttä sai ryhtyä toteuttaamaan yleisön lohkoamista 25 hengen rykelmiin sisätiloissa ja ulkona 50 hengen.
Nyt hallitus alkoi valmistella strategian päivitystä, koronapassia ja tartuntatautilain päivitystä. Samalla on nostettu esiin ajatus riskipotentiaalimallista, jonka avulla pyritään saamaan auki ainakin vähäriskisiksi luokitellut tapahtumat, kuten teatteriesitykset. Tartuntatautilain päivitystä sekä koronapassia pyritään kiirehtimään, mutta muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi on auttamattomasti näiden asioiden kanssa myöhässä.
Hallituksen ja aluehallintovirastojen köydenveto on rapauttanut kulttuurialan uskoa hallituksen ja viranomaisten kriisinhoitokykyyn. Ohjelmatoimistoissa, kuten muissakin kulttuurialan instansseissa tätä sekoilua on seurattu kasvavan hämmennyksen ja epäuskon vallassa.
Ohjelmatoimistojen toiminta ei kiinnity vain yhteen kaupunkiin, ja artistit voivat kiertää esiintymässä paikkakunnilla, joissa rajoitukset ovat lievempiä. Koneistot pyörivät nitisten ja tappiota syntyy, mutta toiminta ei ole täysin pysähtynyt tämän syksyn tuoman myllerryksen myötä. Edunvalvontakoneiston on oltava valppaana. Voimassaolevat rajoitukset, hybridistrategian päivitys, koronapassin suunnittelu, tapahtumatakuun korvauksien haun alkaminen ja budjettiriihi vaativat kaikki paljon toimenpiteitä ja viestintää päättäjien suuntaan.
Edellä mainittujen asioiden ohella huolta herättää myös kulttuurialalle kohdistuvat leikkaukset valtion budjetissa. Samoin pitkään kestäneen koronakriisin myötä muusikoiden, teknikoiden ja oikeastaan lähes kaikkien kulttuurialan ammattilaisten mielenterveys ja jaksaminen huolestuttaa. Kun yhteiskuntaa jälleenrakennetaan koronakriisin jälkeen, on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota mielenterveysasioihin. Ongelmat eivät pyyhkiydy pois vain yhteiskunnan avaamisella. Haavat ovat syviä ja niiden hoitamiseen tarvitaan resursseja.
Yritysten ja muusikoiden rahallisen tuen tarve ei myöskään lopu siihen, kun yhteiskunta saadaan auki. Toki puhdas työnteko auttaa paljon, mutta menetykset voivat olla niin suuria, että oman tai yrityksen talouden jälleenrakentamiseen voi mennä monta vuotta. Tarvitaan vielä ainakin yksi kustannustukikierros ja lupaus tapahtumatakuusta myös ensi vuodelle, sekä freelancereille, muusikoille ja pienyrittäjille tarkoitettu apurahakierros Taiteen edistämiskeskuksen kautta – tai paremminkin suoraa tukea kaikille, jotka ovat joutuneet koronasulun vuoksi leivättömän pöydän ääreen.
SOA ja Muusikkojen liitto hakevat ratkaisuja yhdessä
Suomen ohjelmatoimistot ja Agentit ry ja Muusikkojen liitto haluavat etsiä ratkaisuja ja vaikuttaa asioihin yhdessä tuumin. Esimerkiksi ohjelmatoimistojen ja esiintyjien väliseen työntekijä-työnantaja-asetelmaan liittyvä problematiikka on asia, johon aletaan etsiä yhdessä vastauksia SKAALA-hankkeen uudessa työryhmässä. Työryhmässä etsitään kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua välittäjäportaan eli ohjelmatoimistojen roolista ja vastuista suhteessa esiintyjiin, ja mietitään miten tämä kuvio voitaisiin järjestää siten, että se mahtuisi yhteiskunnan rakenteisiin. Myös yhteiskunnan rakenteet vaativat päivitystä työttömyysturvan osalta. Siihen olisi hyvä löytää ratkaisuehdotus, jota voisi viedä eteenpäin. Korona-aikana on mitä karuimmalla tavalla käynyt selväksi, miten monet muusikot on katsottu yksinyrittäjiksi, ja tätä kautta he ovat pudonneet työttömyysturvaverkoston ulkopuolelle.
Suomen ohjelmatoimistot ja Agentit ry:n sekä Muusikkojen liiton yhteistyössä on hyvä myös seurata tapahtumatakuun alihankintaketjun korvausten hakua ja puuttua sen epäkohtiin. Yhdistyksen ja liiton intressit yhtenevät tässä kohtaa. Samoin ratkaisujen löytäminen muusikoiden mielenterveysasioihin on kummallekin organisaatiolle ensiarvoisen tärkeää, joten asiaa on syytä pohtia yhteistuumin tulevaisuudessa.
Edunvalvontaorganisaatioita odottaa työteliäs syksy!
Laura Haarala
Toiminnanjohtaja
SOA – Suomen ohjelmatoimistot ja Agentit ry
Laura Haarala (FM, Kulttuurituottaja AMK) on SOA – Suomen ohjelmatoimistot ja agentit ry:n uusi toiminnanjohtaja, joka työskentelee myös tuotantovastaavana ja assistenttina Piikkikasvi Agencyllä. Hän on aktiivijäsen Oranssi ry:ssä ja Särö – Tyttöjen rokkileiriyhdistyksessä. Aiemmin Haarala on työskennellyt muun muassa Työväen musiikkitapahtumassa ja Into Kustannuksella.