Vuoden 2020 maaliskuussa sosiaalinen media täyttyi ähkyyn asti ex tempore -keikoista artistien studioissa ja olohuoneissa. Yhteisöllisyyttä ja samassa veneessä olemista korostivat mosaiikkivideotuotannot. Maalis-huhtikuussa tuntui, että vartin välein joku artisti heitti fb-livekeikan. Koska rajoitukset koskivat myös samassa tilassa olevien lukumäärää, tyypillisiä olivat kevyet trubaduurityyppiset esitykset. Kevään aikana kukaan ei tuntunut näkevän ”koronavideoissa” sen isompaa ansaintamahdollisuutta. Videoita tehtiin muusikoiden oman henkisen hyvinvoinnin, toisaalta ammattitaidon ylläpidon takia.
Harvalla oli lockdownien koittaessa striimausvalmiudet, vaan improvisointia ja hyppyjä tuntemattomaan täytyi ottaa nopein päätöksin. Miinamedia Oy:n toinen osakas Saku Lappi oli ollut videoimassa Andy McCoyn juhlavuoden kiertueenavajaiskeikkaa Tavastialla tammikuun alussa 2020. ”Huhtikuun alussa heräsin klassisesti kaverin lattialta Andyn managerin soittoon: ’Nyt kun Andyn Japanin-kiertue on peruttu, pitäisi tehdä livestriimikeikka. Että onnistuuko?’” Kameroita lukuun ottamatta Miinamedialla ei ollut striimauskalustoa. Aikaa oli kolme viikkoa, ja joka paikasta oli koronan vuoksi kaikki striimitekniikka myyty loppuun. ”Saatiin onneksi muutama demolaite ostettua. Keikkapäivänä osteltiin vielä pitkiä HDMI-johtoja, ja kenraaliharjoituksessa oli mustaa ruutua, mutta itse keikka menikin sitten tosi hyvin”, Lappi kertaa. Keikka toteutettiin maksullisena livestriiminä monikameratuotantona Krapin pajasta. ”Panostimme kuvan ja äänen laatuun, miksaajana oli maailmanluokan Tero Arnberg. Lippuja ei myyty hirveästi, mutta saimme tosi hyvää palautetta keikasta, että ihan kuin olisi ollut itse eturivissä keikkaa katsomassa”, yhtiön toinen osakas, kosketinsoittaja Jouni Kari kertoo.
Miinamedia jatkaa striimauksia yhä, yhteistyötä on tehty muun muassa Pelle Miljoonan ja Palefacen kanssa, ja striimattavat yritystilaisuudet ovat yleistyneet. Tuotannot ovat olleet suoraan asiakkaan tilaamia, ja Miinamedia on vastannut AV-sisällön tuottamisesta. Pitkän linjan muusikko Kari myöntää bändien striimaustoiminnan haasteet: ”Joka tapauksessa bändin pitää treenata ja valmistautua, vaikka kyseessä olisi vain striimikeikka. Tuotanto- ja kalustokustannuksia kuitenkin kertyy. Eikä niistä striimeistä oikein kukaan halua maksaa.”
Ainutlaatuinen elämys kotisohvalle tarjoiltuna?
Kulttuuritilojen sulkeuduttua suurelta maksavalta yleisöltä loppuivat reaalimaailman kulttuurielämykset, joten kodeissa ahmittiin Netflixiä ja Spotifyä. Striimattu konsertti mielletään usein keikan korvikkeeksi. Verrattuna vaikka sinfoniaorkesterin konserttielämykseen puuttuu toki tila-akustiikka, plyysipenkit, elävien artistien ja muun yleisön kohtaaminen sekä saman maagisen elämyksen kokeminen samassa tilassa esiintyjien kanssa. Toisaalta nopeat nettiyhteydet ja hybridi-tv:t ovat tuoneet netin mahdollisuudet kotisohville, ja nettisisältöjen katseluelämys on jotain muuta kuin kymmenen euron multimediakaiuttimilla omalta pöytäkoneelta. Myös vieruskavereihin ja väliaikatarjoiluihin voi itse vaikuttaa. ”Tulee itsellekin oikein hyvä mieli, kun näkee striimatun konsertin yleisön kotisohvalta samppanjalasin ääreltä postaamia kuvia”, oopperalaulaja Jyrki Anttila kertoo.
Anttilan yritys Operart Oy haki ja sai keväällä 2020 Business Finlandin kehittämisrahoitusta oman striimauspalvelutoiminnan ja -alustan kehittämiseen. Toistaiseksi konsertit ovat onnistuneet eri palveluntarjoajien yhdistelmillä, mutta asiakkaan kannalta kätevintä on saada kaikki lippujen ostosta itse esitykseen saman sivuston alla hoidettua.
Usein toistellaan striimaustoiminnan kannattamattomuutta ja korkeita tuotantokuluja. Toiminnan skaalautuvuus ja olemassa olevien sovellusten käyttö mahdollistavat erilaiset, luovemmatkin toteutustavat, joissa ilman erillisiä tuotantoryhmiä pystytään tuomaan yllättävä ja intiimi elämys maksavalle katsojalle. Striimattujen livekonserttien lisäksi Anttila on tehnyt viime aikoina paljon erilaisia ”tenorin tervehdyksiä”, esimerkiksi yllätysnumeroksi firman etäpalaveriin sekä serenadeja videopuhelun muodossa.
Anttila myöntää, että täysimittaisen konsertin striimaus on kallista. Suurimmat kulut muodostuvat teknisestä tuotannosta. ”Lisäksi toki muusikoille maksetaan korvaukset ja tekijänoikeuskorvauksista huolehditaan. Me laulajat on lähdetty nyt itse vähän riskillä kokeilemaan, mitä tästä tulee. Mutta aina kun jotakin uutta tekee, ei se yleisö heti alussa niihin konsertteihin löydä. Se vaatii sitkeää markkinointia ja työtä.”
Case Tampere G Livelab
Tampereen G Livelab avattiin yleisölle heinäkuussa 2019. Toiminnanjohtaja Annamaija Saarela muistelee käynnistämisvaiheen tunnelmia ja miten pandemiaan reagoitiin: ”Olimme uusi toimija, ja siinä mielessä jo valmiiksi ’poikkeustilassa’. Ehkä moneen verrattuna pystyimme reagoimaan muutokseen nopeasti. Tekniikan puolesta meillä oli valmiina kaksi robokameraa ja videomikseri, jotka alun perin hankittiin livekuvan välittämiseksi talon screeneille. Konserttien striimaustuotannoista meillä ei ollut mitään kokemusta, joten polkaisimme maaliskuussa käyntiin Business Finlandin hankehakemuksen, johon saimme pian myönteisen päätöksen. Tuki käytettiin pääosin henkilöstön koulutuksiin, painopisteinä digitaalinen liiketoiminta, tuotteistaminen ja myynti.”
G Livelab Tampereen tekninen tuottaja Jaakko Luoma kertoo, että kamalan pandemiatilanteen hopeareuna oli se, että pystyi rauhassa ja huolella keskittymään järjestelmän käyttöönottoon. ”Iso etu oli valmiina oleva kalusto. Nyt piti vain katsoa, mitä sillä tehdään. Meillä oli hyvät valmiudet, kun ensimmäinen striimi tehtiin.”
Saarelan tv-toimittajan koulutus ja Yle Perjantain kuvaukset ovat tuoneet televisiotuotantotavan tutuksi. ”Totesimme heti alkuun, että emme halua tehdä huonoja tv-tuotantoja, vaan hyviä striimejä. Laadullisista seikoista ääni on meille ensisijainen. Ja kun on verrannut muita striimejä, ulosmenevään ääneen kiinnitetään mielestäni valitettavan vähän huomiota. G Livelab tunnetaan juuri hyvästä äänenlaadusta, joten meillä elämyksen on oltava mahdollisimman lähellä live-elämystä näin pandemia-aikana, kun se striimi on nyt se live”, Saarela summaa.
G Livelabin koronakeikat ovat olleet pääosin hybridejä, eli striimikeikkojenkin katsomossa on ollut sallittu maksimimäärä ihmisiä. Esityksiä on ollut illan aikana jopa neljä ja yleisö on vaihtunut välissä. ”Me ollaan laboratorio, on tiimipalaveriemmekin kantava lause.” Pienikin paikan päällä oleva yleisö auttaa keikan aidossa vuorovaikutteisuuden tunteessa sekä artistia että etäyleisöä.
G Livelab Helsingin toimesta on toteutettu oma G Livelab -sovellus, jossa lipun voi ostaa ja striimin katsoa joko sovelluksesta tai nettisivuilta. Toukokuussa 2020 lisätyn striimausominaisuuden lisäksi sovelluksella voi ostaa konserttiliput ja hoitaa juomatilaukset paikan päällä.
Tampereella kesän striimaustuotannot ostettiin aluksi kokonaan ulkopuoliselta firmalta, joka toi mukanaan kaiken oman tekniikan. Talon omat resurssit haluttiin saada tehokkaammin hyödynnettyä, joten striimaustuotantoihin koulutettiin Luoman vetämänä vakiintunut freelancereista koostuva luottotekniikkaryhmä, ja nyt tuotanto-osaaminen ja tekniikka ovat kokonaan talon omissa käsissä. Luoma kuvailee striimauksen äänimiksauksen olevan kuin studio- tai levytystuotanto. Striimituotannot tehdään tapahtumakohtaisesti. ”Kuvapuoli skaalautuu esimerkiksi sen mukaan, tuleeko liikkuvia kameroita.”
Ansaintalogiikka aiheutti päänvaivaa etenkin ensimmäisten striimikeikkojen osalta. ”Toisaalta lipun hinta ei voi olla kovin korkea, siihen tulee 24 % alv, tuotannoissa noudatetaan Muusikkojen liiton, Teoston ja Gramexin tariffeja, ja teknisen tiimin kustannukset ovat suurin menoerä. Nyt viimeisten helmi-maaliskuun striimien osalta ollaan vihdoin tilanteessa, että kulut saadaan suurin piirtein katettua”, Saarela kuvailee.
Striimien katsojissa pätee Saarelan mukaan ajatus, että artistin normikeikkaakin katsomaan tulevat ihmiset siirtyvät katsomaan sitä netistä. ”Ja tämä saattaa näkyä joidenkin kohdalla vaikka lisääntyneessä käyttäjätuen tarpeessa.”
Saarela kertoo, kuinka keikkasopimuksia on pandemia-aikana jouduttu osittain neuvottelemaan uusiksi, kun yleisöä ei olekaan voinut ottaa sisään suunnitellusti. ”Striimituotannoissa ollaan pidetty takuuna Muusikkojen liiton minimiä. Kaikille tämä ei ole riittänyt, jolloin on tarjottu splittiä lipputuloista, mikä ei yleensä kovin paljon lisätuloa tuonut, mutta on lisännyt avoimuutta myös artistin suuntaan.”
Uhkia vai mahdollisuuksia?
Striimauksen ansaintalogiikka muodostaa helposti noidankehän. Yleisöpohjaa ei rakenneta hetkessä, ja jotta yleisöpohjaa saisi kasvatettua, se oletettavasti tarvitsisi laadukkaan sisällön, jota ei saavuteta ilman kalusto- ja ohjelmistoinvestointeja ja tuotantotiimiä. Bisneksen kannattavuus edellyttää pitkäjänteisyyttä. Oletusarvona on, että aluksi tehdään väistämättä tappiolla. Toisaalta jos tähtäimessä on pandemian jälkeisen ajan yleisöjen kasvattaminen hybridimallisesti – eli keikkapaikan lipputulojen lisäksi yleisö voi ostaa striimiliput – kokonaisuus vaikuttaa jo kannattavammalta. Jokaisen striimin tekijän kannattaa kuitenkin miettiä, mistä potentiaalinen asiakas maksaa.
Muusikkojen liiton freeasiamies Jaakko Kämäräisen mukaan käynnissä on yleinen ruutuähky. ”Nyt kun ollaan oltu vuoden verran etänä, on ihmisiltä kadonnut halu katsella vapaa-ajallaan keikkastriimejä, jotka ovat vielä teknisesti vajavaisia.”
Myös Muusikkojen liiton freelancereiden luottamushenkilö Juho Viljanen kuvailee striimien tulonmuodostusyhtälöä haastavaksi. ”Maailmanlaajuiset nimet miljoonayleisöineen ovat tietysti eri juttu. Suomessa volyymit ovat pienet, ja täällä tunnen joitakin yksittäisiä tapauksia, joissa striimikeikka olisi saatu taloudellisesti kirkkaasti plussan puolelle. Kannattavuutta arvioidessa voi miettiä, paljonko bändin keskimääräisellä keikalla on väkeä. Suomessa säännöllisesti kiertävä keskivertoartisti tienaa kyllä leipänsä kiertäen pienillä klubeilla, mutta kiinnostavuus ei ole vielä sillä tasolla, että striimille riittäisi tarpeeksi katsojia. Mutta tässä ajassa on toki tärkeää, että tehdään ja tuotetaan sisältöjä. Eri asia on, tuottaako sisällön tekeminen tulosta.”
Suomen Musiikintekijöiden varapuheenjohtaja Markus Nordenstreng on tutkinut musiikin livestriimausta Business Finlandille Musiikin livestriimausselvitys 2020 -raportissaan. ”Lähtökohtaisesti jokainen striimi on globaali. Vaikka kv-artisti tekisi menestyksekkään livestriimin, ei yleisöä kiinnosta tsekata useampaa striimiä samalta artistilta. Sikäli livestriimauksen elinkaari on lyhyt, merkittävästi äänitettä lyhyempi”, Nordenstreng kommentoi.
Alustatalous ja tekijänoikeudet
Korona-ajan erikoisuutena on ollut Teoston livestriimauslupa, joka kattaa seitsemän päivän ajan netissä olevan tallenteen musiikintekijöille maksettavat tekijänoikeusmaksut. Teoston aiemmin käytössä ollut mediapienlupa on kattanut maksuttomat striimitapahtumat, joilla on alle 2 000 katsojaa, ja jotka ovat muilla kuin Teoston lisensoimilla alustoilla. Medianpienluvan käyttäjät ohjataan jatkossa livestriimausluvan pariin. Juho Viljanen kertoo joutuneensa useaan otteeseen muistuttamaan, että livestriimauslupa ei kata esiintyville muusikoille maksettavia esityskorvauksia. ”Esitys- ja käyttöoikeuksista tulisi aina sopia esiintyjien kanssa. Muusikkojen liitolla on tähän liiton sivuilta löytyvä suositus, ja Gramexin kanssa korvausmalli on olemassa.”
Markus Nordenstrengin mukaan Teoston livestriimausluvassa on eräs valuvika: ”Tekijänoikeusjärjestöillä ei ole toistaiseksi mekanismia, jolla maksullisista livestriimeistä voisi raportoida teoskohtaisesti. Tästä johtuen livestriimatun musiikin tekijänoikeuskorvaukset eivät kohdennu automaattisesti teosten tosiasiallisille tekijöille ja kustantajille. Sama haaste liittyy useimpien ylikansallisten alustojen ilmaisiin livestriimeihin. Valuvika on ymmärrettävä, kun koko lisenssimalli jouduttiin luomaan tyhjästä hirveällä kiireellä koronapandemian alkumetreillä”, Nordenstreng toteaa.
Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen kertoo nykytilanteesta: ”Livestriimausluvalla järjestetyt maksulliset tai yli 2 000 katsojan striimikeikat tilitetään omana tilitysalueenaan yhdellä minuuttihinnalla, eli korvaukset jakautuvat kaikkien tämän alueen Teostolle ilmoitettujen ohjelmien kesken. Korvaukset ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, joten prosessi on mahdollisimman kustannustehokas Teoston näkökulmasta.”
Toivosen mukaan livestriimauslupaa ollaan Teostolla kehittämässä tämän vuoden aikana suuntaan, jossa kaikkia striimikeikkoja voitaisiin käsitellä samalla prosessilla kuin fyysisiä tapahtumia. ”Näin esimerkiksi isot tapahtumat voidaan tilittää tapahtumakohtaisesti.”
Toivonen kertoo, että jatkossa myös somealustoilla (esimerkiksi YouTube, Facebook, Instagram) striimattavat ilmaiskeikat tullaan Teostolla tilittämään esitysilmoitusten perusteella osana kyseisten palveluiden korvauksia, yhdellä minuuttihinnalla.
On olemassa eri tarpeisiin tehtyjä toimivia ja käyttäjälähtöisiä alustoja eri palveluille. ”Olisi mielenkiintoista nähdä striimauksien Netflix, jossa olisi kiinteällä kuukausimaksulla katsottavissa rajaton määrä keikkoja”, Jaakko Kämäräinen hahmottelee. Kämäräinen ja Viljanen toteavat tekijänoikeuskysymysten olevat hankala kokonaisuus tällaista palvelua mietittäessä.
Toisaalta Spotifykin palveluna on vakiinnuttanut asemansa, ja kuluttajat ovat tottuneet maksamaan kuukausimaksuja eri tarpeisiin, esimerkiksi elokuvien ja sarjojen suoratoistoon, urheilukanaviin, viihdepalveluihin ja äänikirjoihin. Juho Viljanen olisi toivonut, että juuri suuret suoratoistopalvelujen tarjoajat ottaisivat enemmän koppia striimikeikkojen tarjoamisen eteen alustoillaan.
Kämäräinen toteaa, että suoratoistopalveluilla on koronan myötä ollut pullea vuosi, joten rahoitusmahdollisuuksia myös keikkojen striimauksiin varmasti olisi. Yksi tapa olisi tehdä striimauskonserteista oma kokonaisuus valmiin suoratoistopalvelun alle. On demand -konsertit voisivat sisältyä kuukausimaksuun tai olla katsottavissa pienellä summalla. ”Näiden striimikeikkojen etsiminen ja katsominen pitäisi tehdä katsojalle helpommaksi. Nyt kuluttaja ei välttämättä edes tiedä, mistä niitä pitäisi etsiä”, Kämäräinen toteaa.
Suomen toistaiseksi suurin musiikin livestriimauskeikkojen alusta on Rockwayn maaliskuussa 2020 lanseeraama Keikalle.fi, jonka tarjonnassa on ollut vuoden 2020 aikana 120 maksullista striimauskeikkaa, eli noin puolet Suomen korona-ajan striimikeikoista.
Kaikilla ei ymmärrettävästi ole mahdollisuuksia tai kiinnostusta oman julkaisualustan kehittämiseen. Viljasen mukaan tilausta olisi nyt varmasti palveluille, jonka alustalle oman keikkamateriaalin voi vaivatta viedä, ja palvelu hoitaisi lipunmyynnin ja trafiikin loppuun asti. Tällaisia virtuaalisia ohjelmatoimisto-keikkapaikkoja on Suomessa Keikalla.fi:n lisäksi Gigsaver, jonka sivustolla oli huhtikuun alussa 40 striimejä tarjoavaa artistia.
Vienti ja showcase
Yhdessä osa-alueessa striimauksen suhteellinen kustannustehokkuus ja potentiaali on ylivoimainen. Jaakko Kämäräinen nostaa esiin onnistuneet showcase-kokemukset viennin sektorilla – tuoreimpana esimerkkinä paljon kiitosta ja huomiota saaneet suomalaisesitykset Austinin South by Southwest (SXSW) -tapahtumassa, joka järjestettiin poikkeuksellisesti online-muodossa maaliskuussa 2021. Etenkin mannertenvälinen matkustaminen todennäköisesti yleisemminkin vähenee sähköisten huolella tehtyjen showcase-esitysten vallatessa alaa. ”Nyt uusien artistien ei välttämättä tarvitse lähteä Austiniin pubinnurkkaan katsomaan, kiinnostaako ketään”, Viljanen toteaa.
On hyvä huomata, että vaikka maailmanlaajuisesti melkein kaikki on ollut vuoden kiinni, kansainvälisen uran edistäminen striimauksen keinoin on ollut ainakin periaatteessa mahdollista koko tämän ajan.
Vaikka itse striimeistä ei välttämättä suoraan rahallisesti kannattavia saisikaan, ne voivat avata artistin urakehitykselle ihan erilaisia näkyvyysmahdollisuuksia kuin kotikylän pikkuklubi. Investoinnin hyödyt saattavat realisoitua jälkijunassa ja ehkä ihan eri tavoin kuin itse kuvitteli. Jonkun onnekkaan kansainvälisen klikkauksen seurauksena kiinnostus voi herätä vaikka vieraalla mantereella.
Ei kai nyt ilmaiseksi?
Pitäisikö striimaus tarjota ilmaiseksi vai periä pääsymaksu? Maksuttomuudessa on monta näkökulmaa. Muun muassa striimattuja operettiesityksiä tarjoava Jyrki Anttila ihmettelee orkesterien ja esiintyjien vimmaa tarjota striimejään ilmaiseksi kaikille. Se syö samalla kaikkien esiintyjien ja muusikoiden mahdollisuuksia saada konsertteihinsa maksavia katsojia. ”Eihän ruokakaupastakaan kanneta ilmaiseksi ruokaa kotiin”, Anttila vertaa. Juho Viljasen mukaan ilmaisesta striimaustoiminnasta on keskusteltu paljon viime aikoina. Esimerkiksi kaupunginorkesterit ovat usein osa kaupunkien kulttuuritoimintaa, jolla on yksityisiä toimijoita voimakkaampi yleistä kulttuurista hyvinvointia edistävä päämäärä. Ilmainen striimaustoiminta edistää kulttuurin laajempaa saavutettavuutta. Yhtenä tämän ajan onnistuneena VOS-orkesterin ja kaupallisen toiminnan yhdistäjänä Viljanen nostaa esiin UMOn, joka tuottaa aktiivisesti striimejä. Niistä osa tarjotaan oman maksullisen kanavansa lisäksi maksuttomana Helsinki-kanavalla. Sisältönä on ollut konserttien lisäksi muun muassa suosittuja arrauskursseja.
Mitä striimatusta keikasta sitten ollaan valmiita maksamaan? Nordenstreng arvioi Musiikin livestriimausselvityksessään, että käyttäjä on valmis maksamaan striimauksesta keskimäärin kolmanneksen normaalin konserttilipun hinnasta. Ja jos kolmannes on maksimihinta, on myös mahdollista pyytää rahaa vielä vähemmän ja toivoa yleisöä enemmän. Esimerkiksi Paleface ja Ali Jahangiri ovat tehneet striimikeikkoja kahden euron pääsymaksulla. Yksi vertailukohta on demand -striimikeikan hinnoittelussa voisi olla suoratoistopalvelusta vuokrattu elokuva.
Muu rahoitus ja valoisampi tulevaisuus?
Vaikka striimaisi itse keikan ilmaiseksi, rahaa voi kerätä jostakin muusta. Rumpali Mikko Sirén kertoo Nordenstrengin striimausselvityksessä, kuinka Apocalyptican ilmainen striimikeikka keräsi YouTubeen 100 000 katsojaa, joista suuri osa ohjautui bändin merchandise-sivustolle, tuottaen kymmenien tuhansien eurojen myynnin yhden päivän aikana.
Katsojalle ilmaisilta striimausalustoilta on kanavan omistajan mahdollista tienata erilaisten kumppanuussopimusten avulla. YouTubessa voi hakea kanavalleen monetisointisopimusta, jos sillä on vähintään tuhat tilaajaa, ja kanavan sisältöä on katsottu vähintään 4 000 tunnin ajan viimeisen vuoden sisällä. Kanavan haltijalle maksettava rahaosuus riippuu muun muassa mainosten katselukerroista. Forbesin arvion mukaan miljoonasta videon katselukerrasta voi parhaimmillaan YouTubessa tienata 2 700–4 500 euroa.
Rahoitukseen on mahdollista saada myös kaupallisia yhteistyötoimijoita. Jaakko Kämäräinen kertoo suomalaisen teleoperaattorin viihdepalvelun vuokraamon tilanneen Olavi Uusivirralta kaksi keikkamuotoista musiikkielokuvaa, joissa oli myös käsikirjoitettuja osuuksia. ”Tätä käsikirjoituksellisuutta voisi yleisemminkin käyttää. Striimeihin voisi ottaa joitakin teatterin elementtejä erottamaan ne livekeikasta, ja kameran mukana päästä paikkoihin, joihin ihminen ei normaalisti pääse”, Kämäräinen ehdottaa.
Kaikkien epäonnistumisen mahdollisuuksien ja riskien jälkeenkin striimauksen voi nähdä edelleen musiikkialan alihyödynnettynä, äärettömänä mahdollisuutena. Internet mahdollistaa globaalin tapahtuman välittämisen reaaliajassa. Elämyksissä on mahdollista hyödyntää kolmiulotteisuutta äänessä ja kuvassa, XR- ja VR-teknologiaa käytetään muun muassa peliteollisuudessa jo onnistuneesti. Aito ja vaikuttava interaktiivisuus voi olla striimauselämysten todellinen mullistaja, joten sen suunnittelua ei kannata jättää chatin hymiöasteelle.
Striimauksen hyvä puoli on se, että teknisesti se ei ole sidottu oikeastaan muuhun kuin toimivaan internetyhteyteen. Kuinka monta katsojaa pääsee seuraamaan, ja millaista sisältöä kullekin katsojalle tai osallistujalle on tarjolla, on kiinni lähinnä mielikuvituksesta ja tuotekehityksestä. Todelliset haasteet liittyvät asiakastarpeiden kartoittamiseen, markkinointiin, ja yleisön sitouttamiseen, sekä kokonaisuuden voitolliseksi kääntämiseen. Korona-aika on joka tapauksessa tarjonnut pakonkin edessä kiinnostavan testilaboratorion, jota toivon mukaan osataan musiikkialalla jatkossakin hyödyntää.
Muusikkojen liiton suositukset striimauskorvauksille löytyvät liiton sivuilta:
muusikkojenliitto.fi > Sopimukset ja tariffit > Suoratoisto- ja taltiointitariffi (PDF)
Suomalaisia striimikeikkasivustoja:
Osta musiikkilupa livestriimeihin:
teosto.fi > Musiikin käyttöluvat > Musiikin käyttö netissä ja somessa
Mitä lupia tarvitaan eri käyttöihin:
teosto.fi > Musiikin käyttöluvat > Hanki lupa > Livestriimauslupa
Teksti: Kalle Ryökäs
Kuvat: Artikkelikuva / Vesa Holmala, Tomi Palsa, Operart, Miinamedia Oy, Riikka Vaahtera, Gaby Oliveros, Arttu Kokkonen
Artikkeli on julkaistu Muusikko-lehdessä 2/2021.