Sata lasissa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä kun Suomi itsenäistyi ja suomalaiset muusikot perustivat oman liiton. Aluksi nimi oli Suomen Musiikkeriliitto. Emme voi tietää mitä kaikkea perustajien mielessä liikkui, mutta huvikseen ei keisarillisen senaatin lupaa edellyttäneeseen hankkeeseen ryhdytty. Kyse oli siitä, miten yhteistyöllä voitaisiin pärjätä paremmin.

Muusikkojen toimintaympäristö on sadan vuoden aikana muuttunut moneen kertaan ja perustavanlaatuisin tavoin. Muutoksia on liiton toimesta usein vastustettu ja siten loivennettu, vähennetty tai ainakin viivytetty muutosten vaikutuksia. Joskus muutostilanteissa on päästy mukaan punomaan lainsäädännön turvaverkkoa. Vuosikymmeniä liitossa huolella rakennettu työehtosopimusten turvaverkko on kansainvälisesti vertaillen ainutlaatuinen.

Yhteiskunnallisia ja teknologisia muutoksia ei useinkaan voi lopulta estää, vaan ne vyöryvät ylitsemme yhtä vääjäämättä kuin talvi yllättää VR:n. Muutoksista huolimatta – ja juuri niiden vuoksi – liiton tehtävä on edelleenkin varustaa jäsenensä parhailla mahdollisilla pelimerkeillä, oli kyse sitten ammatillisesta kilpailukyvystä, sosiaaliturvasta, tekijänoikeuksista tai jäseneduista.

Moderni ammattiliitto joutuu jatkuvasti huolehtimaan myös omasta kilpailukyvystään, vaikuttavuudestaan, uskottavuudestaan ja siitä, että jäsenistö saa jäsenmaksuilleen vastinetta ja kokee että liitto on yhteisö johon kannattaa kuulua. Se edellyttää jatkuvaa uusiutumista, dynaamisuutta ja uskallusta ulos mukavuusalueelta. Pidetään sata lasissa tästä eteenpäinkin.