Ramy Essam uskoo muutokseen

Ramy Essam on egyptiläinen kantaaottava artisti, joka nousi kotimaassaan suureen suosioon kansannousun yhteydessä vuonna 2011. Tällä hetkellä Essam on Helsingissä Safe Haven -taiteilijaresidenssissä paitsi tekemässä musiikkia myös valmistautumassa kotiinpaluuseen, joka tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppo.

Ramy Essam oli vielä tuntematon nimi suurelle yleisölle, kun hän odottamattoman tapahtumaketjun myötä astui esiintymään Tahririn aukion lavalle tammikuussa 2011. Tuohon saakka hän oli esittänyt kantaaottavia laulujaan pienemmille yleisöille kotikaupungissaan Al-Mansurassa, ja yhtäkkiä hän seisoi mikrofonin ääressä satojentuhansien ihmisten edessä.

Esiintyminen johti seuraaviin, ja Essamista tuli nopeasti vallankumouksen ääni. Hänen johdollaan Tahririn aukiolla laulettiin yhteen ääneen vapauden puolesta. ”Yleisö otti minut niin hyvin vastaan siksi, että lauloin niistä asioista, joiden vuoksi ihmiset olivat saapuneet aukiolle”, Essam kertoo.

Machokulttuurissa kasvanut kehonrakentaja ja kaduilta tuttu tappelija Essam löysi musiikin 17-vuotiaana. ”Egyptissä ei ole musiikkikouluja, joten muusikot ovat itseoppineita. Koulussa oli musiikkiluokka-niminen huone, mutta se oli tyhjä, eikä siellä tehty mitään. Olin onnekas, sillä ystäväni soitti kitaraa ja opetti minua.”

Essam pelasi ammatikseen jalkapalloa, kun taas musiikki oli harrastus. Hän esitti rakkauslauluja, kunnes isoveli ja uusi runoilijatuttavuus kannustivat häntä ottamaan kantaa yhteiskunnan epäkohtiin musiikkinsa kautta. ”En siis kuulunut puolueeseen tai muuhunkaan liikkeeseen, enkä ollut aktivisti. Olin vain tyytymätön kotimaani tilanteeseen ja aloin käsitellä tällaisia teemoja musiikissani.”

Pelätty katujen kasvatti olikin nyt rauhasta ja tasa-arvosta laulava muusikko, ja uudenlaisen sisällön myötä löytyi myös uudenlainen motivaatio tehdä musiikkia. ”Se alkoi tuntua eri tavalla merkitykselliseltä ja päätin panostaa siihen jalkapallon sijaan. Oivalsin, että musiikin avulla voin yrittää vaikuttaa asioihin.”

Se, miten vahva vaikutus musiikilla onkaan, konkretisoitui Kairon tapahtumien myötä. Tahririn aukiolla se johti valtavaan suosioon, joka jatkui kahden ja puolen vuoden sekä kolmen eri hallintokauden ajan. Musiikin voima oli ihmeellinen. ”En ikinä unohda sitä, millaista on laulaa satojen tuhansien ihmisten kanssa yhteisen päämäärän puolesta.”

Tämän hinta oli se, että Essam pidätettiin ja häntä kidutettiin. Vuonna 2013 sotilasvallankaappauksen jälkeen suosio laski, sillä Essam joutui yli vuoden mittaiseen esiintymiskieltoon. ”Ja koska viestini pysyi vallan vaihduttua samana kuin ennen, lauloinkin enää vähemmistölle, joka yhä uskoi vallankumoukseen.”

Muusikkojen ilmaisunvapautta valvova Freemuse sekä turvaresidenssejä taiteilijoille organisoiva ICORN tarjosivat Essamille residenssiä Ruotsissa. Sinne hän matkusti Kairosta Helsingin kautta syksyllä 2014.

Nyt takana on kaksi vuotta Malmössä. Niiden aikana on syntynyt uutta musiikkia ja musiikkivideoita, ja Essam on myös kiertänyt esiintymässä Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa. Samalla hän on päässyt tekemään laadukkaampaa jälkeä kuin mihin Egyptissä ja erityisesti vallankumouksen aikana oli mahdollisuus.

”Aiemmin saatoin tehdä biisin lyhyessä ajassa, äänittää sen heti yhdellä otolla kotistudiossa ja julkaista saman tien. Ne olivat sellaisia kappaleita, jotka piti julkaista tietyllä hetkellä, jolloin niitä tarvittiin. Nyt taas olen päässyt tekemään töitä ajan kanssa ja ammattimaisemmin.”

Essamin musiikki on hard rockia yhdistettynä egyptiläisiin elementteihin. Rock ei ole ollut Egyptissä tuttua suurelle yleisölle, ja aluksi erityisesti Essamin laulutapa aiheutti ihmetystä. ”Minulle sanottiin esimerkiksi, että vaikka tuo kuulostaa hyvältä, eihän sitä voi kutsua laulamiseksi”, hän hymyilee. ”Rock sopii hyvin ilmaisemaan sitä vihaa, joka egyptiläisillä on yhteiskunnan epäkohtien vuoksi.”

Kiistanalaista musiikista tekee se, että kappaleissa käsitellään suorin sanoin ihmisoikeuksia ja politiikkaa sekä tabuna pidettyjä aiheita. ”Jopa fanit järkyttyvät välillä lyriikoistani, sillä sanon asioita, joita ei ole totuttu kuulemaan.”

Egyptiin Essam aikoo palata, mutta ei ennen kuin on täyttänyt 30 vuotta ja sen myötä vapautunut asevelvollisuudesta. Syynä ovat paitsi arvot myös se, että se olisi hänelle aivan liian vaarallista. Joka tapauksessa palatessaan Essamia odottaa musiikkinsa vuoksi todennäköisesti vangitseminen tai esiintymiskielto.

”Hallitus ei pidä myöskään siitä, että olen parin vuoden ajan työskennellyt Euroopassa vapaasti ja julkaissut paljon uutta musiikkia, joka on tavoittanut egyptiläisen yleisön. On selvää, että kun palaan maahan, minut yritetään jälleen hiljentää.”

Essamilla on kuitenkin tarkat suunnitelmat, miten toimia taistellakseen vaientamista vastaan. Kansainvälisillä verkostoilla ja järjestöillä on tässä kamppailussa osansa, mutta suurimmassa roolissa tulee tietysti olemaan musiikki.

Vähintään yhtä suuri merkitys on yleisöllä. Faniensa kanssa Essam on jatkuvasti yhteydessä sosiaalisen median kautta – se on olennaista, sillä heistä suurin osa on lapsia ja nuoria. ”He ovat uusi sukupolvi, ja vain heidän myötään muutos on mahdollinen. Heidän ansiostaan olen varma, että toivoa on, ja se saa minut jatkamaan tätä työtä.”