Piikki lihaan

Talvi jättää meidät yleensä vapun lumisateitten myötä tässä onnellisessa maassamme. Olisiko myös toivoa, että rakenteeltaan poikkeuksellinen influenssa-aalto olisi nyt ohitse?

Olen ottanut influenssarokotteen vuoden 2008 syksystä lähtien, kärsittyäni silloin kevättalvella melkoisen rajun kuumekimaran heti erään sävellys- ja konserttiputken jälkeen. Kuulun riskiryhmään lievän astman myötä, nyt myös ikäni puolesta, joten olen saanut piikin lihaani ilmaiseksi. Viime vuonna otin myös kerran annettavan pneumokokkirokotteen, omaan piikkiin.

Vaikka menneen talven rokote ei ollutkaan täysin tehokas kaikkia meillä riehuneita influenssaversioita vastaan, tauti tuli kuitenkin useimmille rokotetuille lievempänä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kykenee kokkaamaan muun perheen sairastaessa sekä hoitamaan koiran jokaisen ulkoilutusvuoron.

Olin 80-luvun alkupuolelta töissä Suomen Kansallisteatterissa kahteen eri otteeseen vakituisena teatterimuusikkona. Työpaikat taidelaitoksissa ovat panneet ajattelemaan tarkasti niihin liittyviä yhteisökokemuksia ja -kysymyksiä. Yksi niistä on ollut tavallinen kipeäksi tuleminen.

Missä kulkee raja vaikkapa teatterin pääosan esittäjän urheuden ja potentiaalisen toisten tartuttamisen välillä? Urheus saattaa kostautua lisäsairastamisena, vaikka pelastaakin näytöksen. Tauti leviää, ja teatteri voi joutua isompiin vaikeuksiin tämän myötä.

Meille opetetaan, ettei kukaan ole korvaamaton, mutta täytyyhän näihin ikäviin yllätyksiin olla varautunut. Orkesteripuolella jopa tilalle hyppäävän solistin ja kapellimestarin pystyy hankkimaan lyhyemmällä varoitusajalla, mutta teatterissa ja oopperassa olisi isoissa tehtävissä hyvä olla varahenkilö saatavilla. Silloin tällöin joudutaan päätymään näytösten peruuttamisiin, niin suuren tappion kuin se talolle tuottaakin.

Täysin markkinaperiaatteella toimiva lontoolainen tuotantotalo – joka näyttää yhtä musikaaliteosta yhdeksän kertaa viikossa niin kauan kuin se myy – sitoo sopimuksissaan esiintyjät elintapoja myöten. Mitä saa syödä, kuinka on lenkkeiltävä. Kaikki määritellään.

Vaatimustaso on musiikkimaailmassa kova, ja siksi muusikot pitävät ihan itsekin entistä tarkempaa huolta terveydestä. Influenssapiikeistä on kahta ilmaa, myös epäilyksiä riskeistä kuulee. Monen kokemukset, kuten omani, ovat hyviä. Ehkäpä työnantaja voisi tarjota sen halukkaille?