Nyhtökulttuuria ankeuttamalla

Elämme aina aikaa vaalien alla. Kuntavaalit vaikuttavat suuresti taidelaitoksiin, koulutukseen ja vapaisiin toimijoihin, vaikka nyt on syntynytkin vaikutelma, että OKM jyrää digiloikkineen ja virtaviivaistamisineen. Valtionosuusjärjestelmä on remontissa. Ministerin pyhä lupaus allekirjoittaneelle oli keväällä, ettei kokoluokkaa olla pienentämässä. VOS on kuitenkin tuomassa laitoksille talent-show’n, sillä nyt vaaditaan aivan uudella tavalla näyttöjä ”laadusta” (tunnustatteko nyt tekevänne huonoa työtä?). Kuka tuomaroi?

Kun kunnat ovat samaan aikaan tehtailleet näitä kilpailuttamatta perustettuja tilakeskuksiaan sekä muita huolto- ja tekniikkayhtiöitä, kunnan kaiken seinätilan ja laitteiston käytön hinta on noussut. Ennen voitiin antaa tiloja vapaiden ryhmien käyttöön, kun tyhjää kalenterista löytyi. Silloin tekivät – vielä jäljellä olevat – musiikkiluokat joulu- ja kevätkonserttinsa kuntien konserttisaleissa.

Nyt vuokrat ovat niin kovat, että tähän ei ole enää kovin usein mahdollisuutta. Laitosten oma budjetti ankeutetaan vuosi vuodelta tiukemmaksi, eikä vapaita ryhmiä voi tukea yhteisprojektienkaan kautta, vaikka halua löytyisi.

Maakunnissa on vallalla käsitys, ettei niin sanottu klassinen myy. Miten se myisikään, jollei ohjelmistosuunnittelu ole reippaan raikasta, jollei siitä informoida ja jollei sitä striimata nettiin. Toimistoissa luullaan, ettei oman aikamme musiikki myy – mutta senhän parissa nykyään tapahtuvat kaikki hitti-ilmiöt!

Kulttuurista nyhdetään salaa. Vaalikeskusteluissa kulttuuripolitiikka olisi ehdokkaan poliittinen itsemurha. Kun siis ei ole puhuttu, ei kuntalainen tiedä, että kunnan kulttuurijohto ankeuttaa taiteellista toimintaa vuosittain tuhdein juustosiivuin. Siksi ei orkesteri voi esittää toivottua modernimpaa ohjelmistoa eikä teatteri tehdä riskinottoja draaman kanssa.

Orkesteri ei saa täyttää jäädytettyjä vakansseja, saati kasvattaa kokoaan. Ei saa ottaa sairastuneen tilalle sijaista. Alati puuttuvaa tuubaa tai harppua ei saada kiinnitetyksi edes yhteisvakanssina paikkakunnan musiikkioppilaitosten kanssa. Avustajien käytöstä nyhdetään. Yhteiskonsertteihin ei ole rahaa, kun matkat maksavat. Maakuntien kiertäminenkin on liian kallista, vaikka se olisi toivottua ja tärkeää.

Ohjelmistoa viedään konserttisaleissa säestysjukeboksituotantoa kohti, koska vain viihde kuulemma myy.

Totta kai rytmimusiikki kuuluu suomalaisen sinfoniaorkesterin kauteen! Entistä paremmat sovitukset ja orkestroinnit tuovat projekteihin laatua, ja vierailevat taiteilijat ovat korkeatasoisia. Samoin elokuva- ja pelimusiikki ansaitsevat tilaa lavalla.

Mutta jos klassinen perustyö rampautetaan säästöin, näivettyy orkesterin taito soittaa ensemblenä. Sali on Stradivarius, ja jos kieliä puuttuu, ei orkesteriviulu soi.

Kaupungit rakentavat kiihkeästi ja odottavat muuttovoittoa, kaupan kasvua ja uutta teollisuutta. Jotta huipputekijät ja uudet asukkaat viihtyisivät, kannattaa kulttuuriinkin investoida!