WAYNE KRANTZ - AMERIIKAN TIME

Tapaamme helsinkiläisessä merenrantakahvilassa, aurinko lämmittää ja vesi kimaltelee. Wayne Krantz huomauttaa paikan muistuttavan Bergeniä ja miettii millainen Helsingin ulkosaaristo on. Siitä pääsemme asiaan, eli seuraavassa Muusikko-lehti haastattelee kitaristi Wayne Krantzia, jonka meriiteistä mainittakoon soololevyjen ja lukuisten feature-vierailujen lisäksi kitaraurakointi Steely Danin riveissä.

SUOMI TIME

RT: Olet juuri pitänyt master classin, soittanut kaksi konserttia ja antanut kitaratunteja Sibelius-Akatemiassa. Miltä tuntuu?
WK: Hienolta. On mukava tulla Suomeen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja jazzosaston opiskelijat erittäin hyviä. Koulu on parhaita, missä olen opettanut. Taso on hämmästyttävän yhtenäinen.
RT: Miten, miksi ja milloin tulit ensimmäistä kertaa Suomeen?
WK: Taisi olla vuosi 1991 kun vierailin täällä ensimmäistä kertaa. Jukkis Uotila oli kuullut kai Signals-levyäni, ja halusi minut opettamaan Sibiksen kesäleirille. Se olikin erittäin hauska kokemus, tunnelmaltaan hieno leiri! Tämänkertainen visiitti taitaa olla jo neljäs.

OPETUSREISSUJA RIITTÄÄ

WK: Esimerkiksi hiljattain pidin Berklee Collegessa workshoppeja ja konsertin, johon muuten tuli kuuntelemaan vuosien takainen opettajani Mick Goodrick. Merkityksellinen juttu minulle, vaikka kävin hänellä vain yhdellä kitaratunnilla. Olen opettanut myös New York Universityssä sekä pitänyt klinikoita muun muassa Saksassa ja Ruotsissa.
RT: Kumpaa teet enemmän: soittokeikkoja vai opetusta?
WK: Soitan enemmän. Minulla on viikottainen keikka 55 Bar -klubilla New Yorkissa. Lisäksi on ollut joitakin muitakin juttuja, tosin alkuvuosi on ollut hiukan hiljainen. Ensi marraskuussa olen toivottavasti tulossa Suomeen uuden trioni kanssa.

ISOSSA OMENASSA

RT: Mitä arkeesi kuuluu Nykissä?
WK: Kirjoitan uutta musiikkia triolleni ja suunnittelen tulevaa levyäni, jonka muuten haluaisin julkaista itse.
- Yritän nykyisin säveltää päivittäin, päinvastoin kuin ennen, jolloin minulla oli tietty kirjoitusperiodi levytystä varten. Nyt biisejä tulee useammin kuin joka toinen vuosi, ja se on hyvä koska kyllästyn aika nopeasti vanhojen kappaleitteni soittamiseen.

OMA TYYLI

RT: Ehditkö vielä harjoitella kitaransoittoa ja onko sinulla jotain tiettyä systeemiä siinä?
WK: Ehdin kyllä. Tosin biisinteolle nipistän aikaa juuri omasta treenaamisestani. Minulla on edelleen käytössä vanha harjoittelurutiinini jossa käyn tiettyjä asioita läpi. Yritän jatkuvasti parantaa soittimen hallintaani että voisin soittaa niinkuin olen joskus kuvitellut sen olevan mahdollista.
RT: Minusta merkittävä asia tyylissäsi on tapa jolla soitat sointuja, ja yhdistät niitä tavalliseen yksiääniseen soololinjaan. Olet pystynyt luomaan oman soundin, miten löysit sen?
WK: Se on tullut päätösten kautta treenata omalla tavallani ja olla harjoittelematta tyypillisiä asioita kitaralla, kuten esimerkiksi sointukäännöksiä ja niiden modaalista liikuttelua otelaudalla.
- En ajattele sointuja ja asteikkoja erillisinä asioina, vaan pyrin näkemään kaiken isompina kokonaisuuksina. Sointusoittamiseni ei siis perustu valmiisiin otteisiin tai muotoihin joita harjoittelisin, vaan pelkästään melodioihin jotka kulkevat toistensa lomassa tonaliteetista riippuen. Kuulen musiikkini näin.

RT: On mielenkiintoista tiedostaa että vielä on olemassa uusia tapoja soittaa kitaraa. Ne pitää vain löytää.
WK: Kyllä! Kaikkea ei todellakaan ole vielä tehty. Koska musiikki heijastaa aina esittäjäänsä - yksilöä, ja me kaikki olemme erilaisia, on selvää että tuoreita asioita voi löytää jos menee vain tarpeeksi syvälle itseensä.

STEELY DAN

RT: Kerro työskentelystäsi Walter Beckerin ja Donald Fagenin kanssa.
WK: Opettavainen kokemus! Nämä kaverit tietävät todella mitä haluavat ja myös muokkaavat musiikin sen mukaan. Kun moni muu artisti päästäisi biisin käsistään ajatellen että onhan se okei, Donald ja Walter näkevät suunnattomasti vaivaa vaikkapa vain muutaman soinnun voicingin hakemiseen. Ja kaiken lisäksi se tuottaa tulosta! Äänityssessiossa jonka teimme sattui juuri tällainen tapaus. Usean tunnin soittamisen jälkeen Donald ei ollut tyytyväinen tiettyyn sointuun, joten ei muuta kun tauko paikalla ja kaveri kotiin hakkaamaan pianoa ja hakemaan mieleistä ratkaisua. Studioaikaa kului, mutta lopputulos oli paljon parempi kuin itse olisin saattanut edes kuvitella!
RT: Miten muuten sait tämän keikan?
WK: Donald kuuli Long To Be Loose -levyäni, kun he etsivät kitaristia kiertuebändiinsä, ja lennätti minut Kaliforniaan jammailemaan kanssaan. Jonkinlainen epävirallinen koesoitto siis. Siitä se lähti.
RT: Tuollaista voi siis sattua...
WK: Ei voi! Se on äärimmäisen harvinaista. Minulle tuollainen edustaa äärimmäistä luonnonoikkua. Mutta kieltämättä oli hauskaa soittaa 10 000 - 20 000:lle ihmiselle per ilta, hyvää musiikkia loistavassa bändissä.
RT: Onko kiertue poikinut uusia töitä sinulle?
WK: No eipä oikeastaan. Rock-piirit ovat niin erillisiä jazzin ympyröistä, eri promoottorit, agentit ja levy-yhtiöt.

TULEVAISUUDESTA

RT: Mitä lähiaikojen suunnitelmia sinulla on?
WK: Yritän saada levyn ulos syksyksi. Haluaisin lisäksi vain soittaa enemmän. Haaveenani olisi saada niin paljon nimeä että voisin keikkailla joka ilta. Myös Internet kiinnostaa. Sen kautta ihmiset pystyisivät tilaamaan levyjäni suoraan minulta ilman levy-yhtiön yms. välikäsiä. Näin musiikkini olisi enemmän saatavilla, tosin kuin nyt, kun levyjäni joutuu todella etsimään.
- Nettikauppa ei toimi kunnolla vielä, mutta ehkäpä jo muutaman vuoden sisällä. Olen jo kauan unelmoinut nopeasta maailmanlaajuisesta kommunikaatiosta eri ihmisten ja kulttuurien välillä. Vuosi sitten tajusin että internet on jotain tähän suuntaan. Seuraan kiinnostuksella sen kehittymistä.

TUOTTAJAKSI

RT: Haluat tuottaa oman levysi?
WK: Kyllä, ja haluaisin tuottamisen lisäksi vastata myös muistakin asioista kuten esimerkiksi promootiosta. Yritän lisäksi hakea jotain uutta muotoa CD:lleni, ei tavanomaiset 10 biisiä peräkkäin, vaan ehkäpä jonkinlainen kollaasisysteemi ... täytyy miettiä.
- On hyvä muistaa ettei levynteossa, kuten ei missään muussakaan luovassa toiminnassa, ole sääntöjä jota pitäisi noudattaa. On tärkeintä tehdä asiat niinkuin tuntee ja hylätä kaavat, jos asiat niin vaativat.
RT: Olemme rupatellet jo kaksi tuntia, ja on aika päästää Wayne takaisin hotelliin katsomaan kolmatta kertaa Jodie Fosteria filmissä "LThe First Contact". Videokanava on hieno keksintö!
- Kiitos ja see you next time!

Näytteitä Waynen keikalta Rytmihäiriö-klubilta Helsingistä Ravintola Juttutuvasta 22. huhtikuuta voi katsella RealVideona ja JPEG-kuvina sekä kuunnella RealAudiona osoitteessa: www.musicfinland.com/rytmihairio

Maaliskuisen 55 Bar -keikan äänikuvia voi ihmetellä osoitteessa: www.monsta.com

Lisää Wayne Krantzin haastattelua tekstimuodossa osoitteesta: www.dreamscape.com/davy/wayne