VALTAKUNNALLISET JAZZPÄIVÄT JYVÄSKYLÄSSÄ

Juki Välipakka

Muusikko 1/98

Jazzliitto järjesti jo kolmannetkymmenennetensimmäiset jazzpäivänsä. Jyväskylässä päiville päästiin jo toista kertaa. Suomen Ateenaksi kutsuttu Jyväskylä on kulttuurikaupunki. Musiikkielämä monine yhdistyksineen on vireätä, monia merkittäviä kuvataiteilijoita on noussut Jyväskylästä, ja asuu paikkakunnalla edelleen. On kirjailijoita ja Kirjailija-talo, Jyväskylän Kesä ja Talvi, yliopisto.

Musiikin koulutusta on yliopiston musiikkitieteen laitoksella, konservatoriossa, ja Jyväskylän Musiikkiopistolla. Ns. kevyt musiikki on kukoistanut Jyväskylässä; on noussut merkittäviä bändejä (Se, Miljoonasade), on vireitä yhdistyksiä (Blues Live) ja toimivat kesä-jazz-festivaalit.

Salsa on vahvoilla Salsamania-yhtyeen ja sen jäsenten myötä, ja löytyy henkilöitä, jotka ovat kouluttaneet itsensä asiantuntijoiksi latin-musiikin alueella, kuten Timo Hietala ja Markku Rinta-Pollari. Taannoinen läänintaiteilija Rinta-Pollari vastasi tämänvuotisten jazzpäivien taiteellisesta linjasta.

Laaja skaala

Tyylisidonnaisuudesta näitä jazzpäiviä ei ainakaan voida syyttää, sillä esiintyjiä oli moneen lähtöön. Suuren taiteen seassa ei ollut unohdettu juurevaa perusmeininkiä, eikä leikkimielisyyttäkään.

Varsinaisten konserttien lisäksi tarjolla oli Yrjö-gaala, jota seurasi jazz-tanssiaiset, sekä valokuvanäyttely Landscape -97, jonka näyttelytilassa esiintyi näyttelyn avajaisissa ja gaalan väliajalla norjalainen trumpetisti Arve Henriksen ja Avanto-yhtye. Jazzbar-kapakka järjesti parit jamit, ja hotelli Cumuluksessa oli järjestetty Sponsorointikoulutus, jota veti yhden päivän kursseina kolmena päivänä peräkkäin Gavin Buckley. Lisäksi vielä Äänekoskella esitelmöivät FT:t Petri Toiviainen ja Topi Järvinen tutkimuksestaan jazzia ymmärtävästä säestyskoneesta, ja sen toteutuksesta.

Toiminnanjohtaja Kirsi Lajusen mielestä artistivalinnat olivat onnistuneita, ja tavoiteltu laajakatseisuus toteutui. Jyzz ry toimi päivillä koordinaattorina, ja Jyväskylä Sinfonia, Jyväskylän Musiikkiopisto, Jyväskylän Messut, Luovan Valokuvauksen Keskus ja Jazzbar lähtivät mukaan omina yksikköinään vastaamaan kuluista ja tiloista.

Perko vedossa

Torstaina 27. marraskuuta Jyväskylän Kaupunginteatterilla esiintyivät Jyväskylä Sinfonia, johtajanaan Michael Gibbs, ja solistina Jukka Perko.

Gibbs on tunnettu säveltäjä/sovittaja, jonka keskeisin alue on jazz-musiikki. Moderni konserttimusiikki kuuluu myös Gibbsin sarkaan, ja konsertti sisälsikin osittain synteesiä näistä alueista. Esikuvikseen hän mainitsee Gil Evansin, Charles Ivesin ja Olivier Messiaenin. Myös studiomuusikkona toiminut ja oman yhtyeensä kanssa laajalti kiertänyt pasunisti luettiin jo -60-luvulla yhdeksi jazz- musiikin merkittävimmäksi säveltäjä-sovittajaksi.

Gibbsin sävellykset ja sovitukset muodostuivat nautittavaksi kokonaisuudeksi Jyväskylä Sinfonian ja ennen kaikkea Jukka Perkon ansiosta.

Orkesterin kokonaissointi oli hyvin balanssissa, ja tavoitti vaaditun monivivahteisuuden. Jukka Perkon teema- ja improvisaatio-osuudet nostivat vielä kuitenkin esityksen aivan muihin sfääreihin.

Perkon äärimmäisen emotionaalinen ja vapautunut soitto vangitsi yleisönsä. Hänen soittonsa on teknisesti äärimmäisen hiottua ja tarkkaa, mutta hän on onnistunut tekemään korkeasta teknisestä osaamisestaan ilmaisulle alisteisen työvälineen. Mitään turhaa liruttelua ei päässyt karkuun hänen instrumentistaan, vaan suorastaan kouriintuntuvat emootiot hiipivät tai vyöryivät kuuntelijoiden vastaanotettaviksi.

Tyylitietoinen Perko oli kuin kotonaan Gibbsin sinfonisissa maisemissa. Gibbsin sovittama ja yhteen hitsaama Eurooppalaisten kansanlaulujen kooste otettiin erityisen innostuneesti vastaan. Jukka Perko tavoitti eri kansanlaulujen hienojen melodia-ainesten ytimeen. Pääasiallisesti Perko soitti sopraanoa, mutta lopussa kuultiin myös alttofonia.

Yrjö-gaala

Tämän vuoden Yrjö-palkinnon kävi pokkaamassa pitkän linjan perinnejazzin taitoniekka Antti Sarpila. Tämän vuoden palkinto oli jyväskyläläisen kuvanveistäjä Arja Jäppisen pronssiveistos "Juhlakalu". Palkinnon jakajat ylijohtaja Kalevi Kivistö opetusministeriöstä ja Jazzliiton istuva puheenjohtaja rehtori Klaus Järvinen muistivat perusteluissaan myös Sarpilan kouluttajan panosta. Lisäksi pikanttina välipalana patsaan pokkaamisen jälkeen herrat soittivat kolmella klarinetilla pienet swingit.

Gaala oli järjestetty Jyväskylän Messukeskuksen uudessa Kuunsilta-salissa. Tämä teki pienen karhunpalveluksen ennen palkinnonjakoa esiintyneelle The Stroman/Jönsson Projectille, sekä jaon jälkeen vuorossa olleelle Jarmo Savolainen Quintetille, jonka vierailevana solistina oli trumpetisti Tim Hagans.

Parketti oli jätetty vapaaksi myöhemmin alkavia jazz-tanssiaisia varten, ja pöydät oli sijoitettu parinkymmenen metrin päähän lavasta. Lisäksi keskeltä näköalan pimensi suuri miksauspöytä. Tämä johti tilanteeseen, jossa yhtyeiden hieno soitanto valui ikään kuin hiekkaan lavan ja yleisön välissä, ja varsinainen kontakti jäi syntymättä. Muusikot pitivät lavalla omaa hauskaansa, ja vieraat pöydissä omaansa. Näin pitkän matkan päästä toisaalta yleisön juttelu ei toisaalta myöskään häirinnyt soittajia, mutta tämä tuskin oli aivan tarkoitus.

Kirsi Lajusen mukaan alkuperäinen suunnitelma olikin ollut laittaa tuolit gaalan ajaksi parketille, mutta huonon ennakkomyynnin vuoksi ajatuksesta oli luovuttu; pari henkilöä istumassa tyhjillä tuoliriveillä olisi ollut vielä nolomman oloista kuin tyhjä parketti ja etäisyys.

Tila onkin Lajusen mielestä hyvä, mutta ei konserttitilaksi, vaan pikemminkin jazz-tanssiaisten tapaisiin tilaisuuksiin. Myös Jyväskylän Messut ovat kiinnostuneita yhteistyön jatkamisesta, ja neuvottelut ovat käynnissä.

Seuraavaksi Jyväskylässä panostetaan Summer-jazzeihin, ja gaala olikin myös tilan kokeilua.

- Kun tulee näitä kuusitoistamiehisiä salsa-kokoonpanoja, jotka joutuvat muuten puoliksi levittäytymään tanssilattian puolellekin, niin tämä tila on erittäin toimiva, toteaa Lajunen. Ja tanssihan on erittäin oleellinen osa salsa-kulttuuria. Lisäksi hallimaista akustiikkaa on kenties mahdollista korjailla suuntaamalla kaiuttimia hieman toisin.

The Stroman/Jönsson Projectin etno-vaikutteinen soitanta kyllä vakuutti valitut matkankin päästä. Erityisesti huomio kiinnittyi pianisti Jacob Karlzonin voimakkaaseen soittoon, sekä perkussionisti Lisbeth Diersin polveilevan rytmikudoksen latinkiin.

Jarmo Savolainen Quintetille tilaisuus oli samalla myös levynjulkistamiskeikka. Niinikään hienoa perinteestä nousevaa, mutta omia polkujaan kulkevaa musisointia ja voimakkaita soolo-osuuksia sisältänyt konsertti-osuus meni myös harvoille ja valituille, mutta valitettavasti myös harakoille. Taustamusiikiksi soveltumatonta, kerrassaan.

Jalalla koreasti

Yrjö-gaalan jälkeen tyhjä tila parketilla täyttyi jazz-tanssiaisten alkaessa. Niin vanhempien kuin nuorempien pyörähdellessä ikivihreiden tahtiin jazz-musiikki palasi yhteen osaan juuristaan tanssimusiikkina. Standardeja tulkitsivat Petri Toiviainen Quartet solisteinaan Anita Wardell Lontoosta ja Juki Välipakka, sekä Ladies First Big Band solisteinaan Antti Sarpila ja Rose Marie Backström.

Avanto

Oman lukunsa ansaitsee päivien piristävin poikkeama, norjalainen trumpetisti Arve Henriksen ja Avanto-ryhmä Landscape -97 valokuvanäyttelytilassa.

Muusikot olivat sijoittuneet eri puolille tilaa suurten katosta roikkuvien valokuvien taakse, ja vaeltelivat ympäriinsä yleisön seassa. Erilaisia symbaaleja ja perkussioita, muun muassa malleteilla soitettavia saviruukkuja, oli sijoiteltu sinne tänne. Tuohihuilu ja saksofonit vaeltelivat vapaasti, samoin kuin karjankutsuja Leena Silvast. Lisäksi äänimaisemaa olivat luomassa koskettimet ja hanuri, kitara ja basso, sekä loitsija Hannu Lehtoranta.

Leena Silvast kertoi olevansa karjakko kolmannessa polvessa. Hän on oppinut karjankutsunnan äidiltään ja isoäidiltään, ja on esityksessä aidosti sitä mitä hän on. Karjankutsuntaa ei ole erotettu muusta elämästä erillään olevaksi taiteeksi, vaan se on osa Silvastin arkielämää ja toimeentuloa. Tästä tulee olemukseen ja esitykseen toisen tasoinen luontevuus, syvyys ja uskottavuus; tämä on aitoa.

Ensimmäisen esityksen loppuun kuulunutta mootorisahaveistos-performanssi-tilanteessa Silvast koki voimakkaasti tilanteen, joka on syntynyt metsiemme raiskaamisen myötä: - Mie tulen siihen niitä kutsuja huutammaan, mutta kukkaan ei kuule minua siinä metelissä, hän totesi. - Siitä tulee ihan sellainen tuska.

Tilanne on hyvin kuvaava ja todellinen; kosketus luontoon on osittain kadonnut, ja metsästä on tehty kulutustavara ja hyödyke.

Toisaalta, kuten Markku Rinta-Pollari totesi, moottorisaha on vielä suhteellisen inhimillinen metsänhoitoväline moneen muuhun nykyään käytössä olevaan menetelmään verrattuna. - Jos olisi enemmän mootorisahaukkoja noiden muiden tilalla, niin metsänhoito voisi olla siistimpää, kommentoi Rinta-Pollari. Moottorisahaveistoksena syntyneestä nuottiavaimesta tehtiin Jazzbaarin vuosittain jakama kiertopalkinto paikalliselle ansioituneelle jazzmuusikolle.

Avanto-ryhmän muusikot olivat kokeilleet jo tekemistä Hankasalmen Kihveli Soikoon-tapahtumassa, jossa ideana oli muunmuassa musiikkia ei-soittimilla. Äänimaisema keksittiin yhdistää valokuvanäyttelyyn, ja sen avajaisia sitten tarjottiin jazzpäiville. Symbolisena eleenä haluttiin tuoda vielä esiin pohjoismaista väriä, ja mukaan saatiin vielä norjalainen trumpetisti/huilisti Arve Henriksen, joka soittikin tilanteessa peräti kahta trumpettia samanaikaisesti.

Jazzia koneella

Kolmantena jazz-päivänä oli Äänekosken kaupungintalolla luento aiheesta Jazzia "ymmärtävä" säestyskone, jota pitivät tutkimuksen tekijät, FT:t Topi Järvinen Ja Petri Toiviainen.

Jazzmuusikoille kappaleen ja sen sointujen tunnistaminen pelkästään improvisaation perusteella on osa perusammattitaitoa. Tätä toimintaa on pyritty mallintamaan tietokoneen avulla.

Idea pohjaa ajatukseen, että tietyssä musiikkityylissä täytyy olla tiettyjä yksittäisestä muusikosta riippumattomia periaatteita, jotka auttavat muusikoita kommunikoimaan keskenään ja kuulijoita ymmärtämään kuulemaansa.

Herrat ovat siis tutkineet jazzimprovisaatiota, ja sitä, miten muusikot painottavat erilaisia asioita improvisaatiossaan. On myös otettu huomioon se, miten ihminen käsitele rytmistä informaatiota ja miten hän päättelee eri asioiden välisiä yhteyksiä.

Tuloksena on syntynyt sumeaan päättelyyn perustuva säestyskone, jolle voidaan soittamalla opettaa tavallisten jazzkappaleiden sointurakenteita tai sooloja. Tämän jälkeen se alkaa jazzimprovisaatiota kuullessaan polkemaan tahtia ja päättelee mikä kappale on kyseessä, liittyäkseen sitten sopivassa kohdassa soittoon mukaan.

Tällaista konetta voidaan tutkijoiden mukaan käyttää hyväksi erilaisten jazztyylien tutkimuksessa ja muusikon harjoitusvälineenä. Tulevaisuudessa sen pohjalta voitaisiin kehittää älykäs ja vuorovaikutteinen karaokelaite. Äänekoskeen kaupungintalolla kävi soittamassa myös trio Savolainen/Krokfors/Ounaskari nimikkeellä John Son's.

Paakkunainen ja wispilät

Viimeiset varsinaiset konsertit olivat lauantaina Musiikkiopiston salissa yhtye Vivaldi ja wispilät, sekä Paroni Paakkunainen Jyväskylä Big Bandin kera.

Vivaldi ja wispilät oli jälleen mielenkiintoinen poikkeama valtavirta-jazzista. Yhtyeen ohjelmistossa oli sovitettuna mm. barokkimusiikkia Vivaldilta, Monkia, ja Arvo Pärtiä.

Kokoonpano Kalle Kangas ja Juha Nuoranne, sellot, Matti Laukkanen, koskettimet ja piano, Pekka Törmänen, basso, ja Osmo Blomqvist, rummut, loihti mielenkiintoisia äänimaisemia.

Teemat, improvisaatiot, ja kirjoitetut soolot muodostivat kudoksen, joka pyrki välillä hilpeän sovitetun kaaoksen puolelle hajoamatta silti kertaakaan hallitsemattomaksi kakofoniaksi.

Monipolveilevat ja humoristiset kuviot saivat yleisön ihastumaan varauksettomasti, ja palkkiona olivat mahtavat aplodit.

Viimeisenä kuullussa Pärtin sävellyksessä soittajat poistuivat yksi kerrallaan lavalta sekvensserin jäädessä pyörittämään looppina joitain soitinosuuksia ja peruskiertoa. Kokonaisuus oli musiikillisesti korkeatasoinen, omaperäinen ja aidosti hauska. Liian usein vapauttava huumori unohdetaan tälläkin musiikin saralla.

Paroni Paakkunainen esitti ja johti entuudestaan tuttuja salsa-kappaleitaan, Amazonia-sarjan, ja kantaesityksenä teoksen Rai'do Luohti-joikujono.

Monipuolinen ja ansioitunut maestro on tunnettu myös tekemisistään sekä suomalaisen että saamelaisen kansanmusiikin parissa, ja on pohjannut osan tuotantoaan näiden kulttuurien vaikutteille.

Vaikuttavin osuus konsertissa olikin kantaesitys Rai'do Luohti, jossa Paakkunainen tavoitti hienosti saamelaisen joiun eri vivahteet ja luonteen, sekä pohjoisen maiseman ja mielenlaadun. Polveileva ja moniosainen teos oli kuin rentouttava matka tuntureihin, joissa on koettavissa jotain elämää suurempaa.

Amazon-sarja puolestaan oli lähes ohjelmallista musiikkia lintupilleineen, norsujen, leijonien ja apinoiden karjuntoineen sekä sade-imitaatioineen, joka oli toteutettu nerokkaasti sanomalehdillä, joita soittajat rapistelivat.

Amazonin sademetsien tunnelma ja eläimistö, sekä erilaiset kulttuurit saivat kuvitusta Paakkunaisen äänimatkassa, joka olisi varmasti myös lapsista erittäin kiinnostava.

Jyväskylä Big Band oli melkoisen hyvässä iskussa. Pientä yleisfalskiutta hiipi hiukan fonisektion puolelle jossain vaiheessa, muta kokonaisuus oli hyvä. Erityismaininnan ansaitsevat upea komppi, varsinkin lyömäsoitin-osasto, sekä trumpetti- ja pasuunasektiot, jotka olivat hyvässä iskussa.

Viimeisestä numerosta jazzpäivillä vastasi liiton kiertueella ollut Khamos-yhtye Jazzbarin lavalla. Yhtye tulee Oulun suunnalta, ja heidän musiikkinsa on voimakkaasti etno-vaikutteista. Erityistä huomiota kiinnittää laulaja Johanna Niemelän sävykäs ääni ja improvisaatio. Kappaleet ovat melodioiltaan etnis-tyyppisiä ja jopa popahtavia. Yhtye on sen verran mielenkiintoinen, että heidän soisi pääsevän varsinaisiin levyntekopuuhiin: neljän kappaleen cd on jo tehty Oulun läänin taidetoimikunnan tuotannossa.

Yleisesti ottaen jazzpäivät siis olivat mitä pitikin. Kirsi Lajusen mukaan talous piti, ja jopa hiukan plussaakin saatiin. Tulevaisuudessa mahdollisesti konsertti-konsertit tullaan järjestämään A-salilla, joka on entinen Kaupunginteatteri, ja enemmän bailausmuotoiset tilaisuudet Messukeskuksessa.

Enemmän huomiota

Jyväskylä sai antaa näytteen osaamisestaan sekä taiteellisesta monipuolisuudestaan. Tiedotusvälineissä jazzpäivät näkyivät lähinnä Yrjö-palkinnon jaossa YLE:n ykkösessä, kakkosessa, sekä Mainostelevisiossa ja Kotimaan Katsauksessa, mutta muilta osin julkisuutta olisi saanut olla enemmänkin. Ennakkomainonta oli suhteellisen huomaamatonta, ja lehdistö pääasiallisesti jätti koko tapahtuman huomiotta aina pääkaupunkiseutua myöten. Paikallislehti Keskisuomalainen toki uutisoi joitakin tapahtumia ja konsertteja, sekä Savolaisen levynjulkaisun, mutta kertoi loppujen lopuksi harmittavan vähän itse tapahtuman musiikillisesta annista.

Suuresta yrittämisestä, osaamisesta ja tarjonnasta huolimatta saa vaikutelman, että jazz on maassamme taiteena vielä lapsipuolen asemassa.