Kaljanjuonnin musiikkipoliittinen merkitys vähenee Tanskassa

Tanskalaiset ovat avaamassa täysin uutta musiikkipoliittista linjaa. Parlamentissa käsitellään lakialoitetta, joka toteutuessaan antaisi 68,5 miljoonaa kruunua tukea ns. kevyen musiikin tai tanskalaisittain rytmimusiikin esittämiseksi. Rahamäärä on samaa suuruusluokkaa kuin valtion orkesteritoiminnalle antama tuki Suomessa nykyisin. Kolmen vuoden kuluessa toteutettavaksi aiotulla rahoitusjärjestelyllä on Tanskassa laaja poliittinen tuki. Parlamentissa on monia nuoria kansanedustajia, jotka tulevat puhumaan lämpimästi lakialoitteen hyväksymisen puolesta.

Sinänsä ei ole ainutlaatuista, että muu kuin ns. klassinen musiikki saa yhteiskunnan taloudellista tukea, mutta tuskin missään tuki on ollut niin massiivista kuin se tulisi olemaan Tanskassa. Meillä jazziin, rockiin ja muuhun samansukuiseen musiikkiin erikoistuneet tekijät ja esittäjät saavat valtion taiteilija-apurahoja, mutta edelleen suhteellisesti vähemmän kuin ns. klassiseen tai vakavaan musiikkiin erikoistuneet tekijät ja esittäjät. Meillä toimii yhteiskunnan tuella päätoimisista muusikoista muodostettu big band ja kansanmusiikkiorkesteri, mutta orkesteritoiminnan tuen painopiste on sinfonia- ja kamariorkestereissa. Kansainvälisessä vertailussa tässä ei ole mitään erityistä. Suunta on sama muualla.

Tanskassa ei vallitseva tilanne yhteiskunnan tuen osalta myöskään poikkea kansainvälisestä yleislinjasta, mutta linja voi tasapainottua. Rytmimusiikki rinnastetaan musiikkipoliittisessa katsannossa muuhun musiikkiin myös silloin kun on kysymys taloudellisesta tukemisesta.

Klassinen musiikki ei tähän mennessä ole ollut riippuvainen kuulijoiden kaljanjuontihalukkuudesta siten kuin esimerkiksi jazz ja rock, vaan se on voinut nojata muualta tulevaan rahoitukseen. Tanskassa rytmimusiikki pääsee samanlaiseen asemaan, jos laki soittopaikkojen tuesta saadaan aikaan.

Muutos on muusikkojen kannalta merkittävä, koska se tuo heille arvostusta ja rahaa. Muusikoille tarjoutuu huomattavasti aiempaa enemmän työtilaisuuksia, joista maksetaan kunnon palkka. Tarve kaljapalkalla soittamiseen tulee Tanskassa ainakin ammattilaisten osalta vähenemään.

Poliitikkojen mielestä soittopaikkojen ja muusikkojen taloudellisen tuen lisääminen on ennen muuta musiikkipoliittinen kannanotto. Halutaan alleviivata sitä, että Tanskassa on korkeatasoinen ja laaja- alainen musiikkielämä. Musiikin itsenäistä ja omilla ehdoilla tapahtuvaa toimintaa halutaan tukea. Musiikin esittämisen ei haluta olevan diskojen ja pubien sivuasia.

On varmaa, että tanskalaisten omaksuma musiikkipoliittinen linja tulee saamaan seuraajia. Suomessa on perinteisesti vaadittu tasapuolisuuden noudattamisesta musiikkielämän tuesta päätettäessä. Tällaiset vaatimukset tulevat todennäköisesti voimistumaan. Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin yhtä asiaa: valtion on annettava musiikille lisää rahaa niin kuin Tanskassa halutaan tehdä.