Katsaus SMORKiin ja muuhunkin

SMORK '99 voittaja Seinäruusut (ylh.vas.) Karri Suominen, Touko Arhosalo, (alh.vas.) Kimmo Niininen, Maria Juhola, Minna Lintukangas, Markus Viklund

Niin kuin jo maaliskuun Muusikossa kerrottiin, tämän vuotiset SMORKin alkukarsinnat suoritettiin Silja Europalla helmikuussa. Haluan vielä tässä kiittää tahoja, jotka sen mahdollistivat, eli Silja Linea sekä Auraviihdettä. Saimme paljon kokemuksia, ja jatkoa seuraa.

Haluaisin myös valottaa Auraviihteen roolia tässä kilpailussa, koska sitä ovat jotkut kysyneet. Auraviihde on lähtenyt mukaan puhtaasti alan kehittämisen ja hyvinvoinnin kannalta. He kävivät Ylläksellä paikanpäällä, ja tarjoutuivat auttamaan. Se on ollut suurena tukena tapahtumalle, koska tämä ei todellakaan ole kenellekään SMORKin parissa puuhailevalle mikään business, vaan yksi todella harvoista puhdashenkisistä kevyen musiikin kilpailuista Suomessa. Auraviihteellä on tarjota ammattitaitoisille yhtyeille töitä omien artistiensa säestysbändeinä, ja se on ainoa hyöty, minkä Auraviihde ja muutkin ohjelmatoimistot tästä saavat. Kilpailun järjestäjällä, Ylläs Soikoon ry:llä ei ole mitään syytä sulkea ovia keneltäkään kisasta kiinnostuneelta musiikkibisnestaholta. Sehän on hyvä, että on töitä tarjolla!

Ylläksen Äkäslompololla oli heinäkuun lopulla sitten kuusi laivalla karsittua semifinalistia: kvintetti Makea Elämä (Helsinki), sekstetti Seinäruusut (Jyväskylä), kvintetti Seita (Ranua), sekstetti Petromax (Ruotsinpyhtää), kvartetti Karibia (Karhula) ja kvartetti Pekka Salovirta & Seesam (Jyväskylä). Musiikin eri aloja edustavan yhdeksän tuomarin voimin valittiin neljä finalistia, jotka olivat Pekka Salovirta & Seesam, Makea Elämä, Seita ja Seinäruusut.

Koskaan aiemmin ei kisa ole ollut niin tasainen kuin tänä vuonna. Moniosaisen pistelaskusysteemin mukaan parhaiden loppupisteet olivat satoja pisteitä, ja tällä kertaa voittajan ja toiseksi tulleen ero oli vain muutamia pisteitä. Kisan voitti Seinäruusut, ja toiseksi tuli Makea Elämä, jolla oli myös muutaman tuomarin ykkössija. Kolmanneksi selviytyi Pekka Salovirta & Seesam.

On todettava, että peräänkuuluttamamme persoonallisuus sekä rytmien monipuolisuus on selkeästi lisääntynyt. Metronomia käytetään kiitettävästi tempojen täsmäämiseen, ja mittareita hoitamaan virettä. Koska näistä "lastentaudeista" on jo pitkälti päästy, alkavat erot löytyä nimenomaan siitä paljon puhutusta persoonallisuudesta. Nyt kuulimme esimerkiksi useita mainioita ohjelmistolöytöjä ja sovitusideoita. Olin myös aivan konkreettisesti todistamassa Nissilän Pekan kanssa sitä, miten Muusikkojen liiton koulutusprojektikin alkaa kantaa hedelmää. Mainittakoon tässä yhteydessä, että projektimme on herättänyt kiinnostusta, ja laajenee syksyllä muunmuassa muutamiin musiikkiopistoihin ympäri Suomea tehostuen entisestään.

Kaikille osallistujabändeille oli viikonloppuna normaali maksettu keikka Ylläksellä, joissa kaikilla oli vielä mahdollisuus kuunnella, ja vertailla orkestereita kilpailun jälkeenkin. SMORKissa on vieraillut vuotuisissa kilpailuissa jo pitkälti yli 400 soittajaa, ja tänä vuonna 10-vuotisjuhlakilpailun kunniaksi paikalle oli buukattu myös aiempia kisamenestyjiä tyyliin Petoman, Korsuorkesteri ja Nokiset. Todellinen ilo oli kuunnella esimerkiksi Petomania: aivan mainiot soundit, viimeistellyt arrit, joista esiin nousi vaikkapa Kenties, kenties, kenties (Farres/Kullervo) montuno-osineen kaikkineen - siinä oli cha cha niinkuin se on Matkan varrella kuulen koko ajan hienoja juttuja SMORKin finalistien menestyksistä. Uskon, että kisaan kannattaa satsata, jo ihan työllisyydenkin takia.

Sitten vähän muutakin

Alalla tikittää jonkinlainen aikapommi, jonka ovat ladanneet ne solistit ja orkesterit, jotka menevät puhtaasti tanssipaikaksi luokiteltuun paikkaan esittämään esimerkiksi viimeisiä levytyksiään, tai muuten musiikkia, joka menee kuuntelun puolelle, eikä ole monipuolista tanssimusiikkia. Kapakat ovat eri asemassa, sillä on erittäin vähän ravintoloita, joissa edes pystyy tanssimaan parketin pienuuden takia. Paikoissa, joissa vain otetaan kuppia ja hengaillaan kuuntelumusa ja discokama käy.

Tanssilavojen toimiminen, ja niiden olemassaolo sitä vastoin on elintärkeä sosiaalinen kohtauspaikka alueen ihmisille. Jossain päin Suomea ehkä ainut sellainen kirkon ja baarin lisäksi. Siellä, missä on toimintaa - työpaikan lisäksi - ihminen viihtyy. Siksi "oman tontin" hoitaminen tässä asiassa on elintärkeää niin asukkaille kuin soittajillekin. Olen jo ensimmäiset kommentit järjestäjien taholta kuullut solisteista, "joita ei voi ottaa keikalle, kun ei tule tanssimusiikkia".

Tiedossa on, että Ruotsissa menee tätä nykyä tanssipaikoilla tosi huonosti. Osasyynä on abbatyylinen maailmanmenestys ja sen tyylisen musiikin valta-asema. Osansa on musiikin yksipuolisella rytmitarjonnalla á la Vikingarna - foxia ikä kaikki. Sielläkin on havahduttu nyt isosti, ammattijärjestöt ovat aloittaneet ison miljoonakampanjan, ja nimenomaan bändipainotteisesti. Ongelmaksi on muodostunut se, ettei maassa ole kuin kourallinen tasokkaita tanssibändejä. Vielä olisi meillä aikaa ohjata asioita täällä oikeaan suuntaan, ja turvata niin solistien kuin soittajienkin leipä. On tuotu esiin, että olisi tosi hedelmällistä kurssittaa ja kouluttaa myös tanssien järjestäjiä. Uskonkin, että sieltä löytyy mielenkiintoa asiaan, onhan heidän tiedettävä mitä kannattaa ostaa ja miksi.
Soitellaan, pojat - ja tytöt!

Tuomariston vakuuttanutta kitaratyöskentelyä - Heikki Hakkarainen (Seesam)

Tuomariston vakuuttanutta hanurityöskentelyä - Seija Ylikärppä (Seita)