ÄÄNILEVYPIRATISMI REHOTTAA

Tuottajat, kauppa ja valtio menettävät eniten rahaa

Suomalaisten äänilevytuottajien yhdistys ÄKT tiedottaa: "piratismin aiheuttamat tappiot taiteilijoille ja alan yrityksille Suomessa vuosittain 300-350 milj. markkaa". Tiedotteessa arvioidaan äänitteiden vähittäiskaupan arvoksi Suomessa 748 miljoonaa markkaa vuodessa. Saman arvion mukaan levyjä myydään vuodessa 12,3 miljoonaa kappaletta.

Tuottajilla on ollut tapana esitellä äänilevypiratismi paljolti taiteilijoiden ongelmana. Yllä oleva lainaus on siitä hyvä esimerkki. Tuottajat puhuvat kärkkäästi taiteilijoiden nimissä, ei pelkästään omissa nimissään. Ilmeisesti oletetaan, että taiteilijoiden ahdinko herättää eri tahoilla myötätuntoa.

Olettama ei välttämättä olekaan väärä. Tavallinen kadunmies tuntee luultavasti enemmän sympatiaa suomalaisia iskelmälaulajia kuin monikansallisia jättiläisyrityksiä kohtaan.

Tarkoituksellisesti ylimalkainen asian esittely lienee ollut syynä siihen, että Hufvudstadsbladet helmikuussa kirjoitti suomalaisten taiteilijoiden menettävän satoja miljoonia markkoja tuloja Venäjän ja Viron piratismin takia. Kaiken lisäksi tietolähteeksi mainittiin Gramex, joka varmuudella on väärä lähde.

Neuvostoliiton hajoaminen käynnisti piratismin Suomessa

Piratismi on ongelma, joka Suomessa saatiin pidettyä hyvin kurissa aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Sen jälkeen nimittäin käynnistyi vähitellen Viron ja Venäjän laiton äänilevyjen valmistus ja kauppa, joka nyt on saavuttanut valtavat mittasuhteet.

Muusikkojen liitto on ollut mukana piratismin vastaisessa toiminnassa yhdessä Teoston, ÄKT:n, Kopioston ja useiden muiden järjestöjen kanssa parikymmentä vuotta Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen puitteissa. Tämän organisaation ansiosta piratismin valvonta on Suomessa edelleenkin aktiivista. Työmaa on tosin laajentunut räjähdysmäisesti mm. Internet-piratismin vuoksi.

Valtiolle isot menetykset

Äänilevyjen arvonlisävero on Suomessa 22 %. Niinpä äänilevypiratismi aiheuttaa valtiolle isot menetykset. Toteutumatta jäänyt sadan miljoonan markan laillinen levykauppa aiheuttaa valtiolle noin 18 miljoonan markan menetykset. Jos arvio yli 300 miljoonan markan levypiratismista pitää paikkansa, valtio menettää arvonlisäveroina vuodessa noin 55 miljoonaa markkaa.

Laillinen kauppa ja jakelu menettää levypiratismin takia vielä enemmän rahaa kuin valtio. Vähittäis- ja tukkukaupan sekä jakeluportaan osuus äänilevyjen vähittäismyyntihinnasta on noin 35 %. Näin ollen 300 miljoonan piratismi aiheuttaa kaupalle ja jakelulle yli 100 miljoonan markan menetykset.

Luonnollisesti myös levy-yhtiöt kärsivät suuret menetykset, koska niiden osuus äänilevyjen myynnin tuotosta on suuri. Yhtiöiden osuus levyjen vähittäismyyntihinnasta on kaikkiaan noin kolmannes eli 30-35 %. Tästä seuraa, että 300 miljoonan markan piratismin levy-yhtiöille aiheuttamat menetykset ovat myös noin sadan miljoonan markan luokkaa vuodessa. Erilaiset levyjen valmistukseen osallistuvat tahot menettävät myös, mutta niiden osuus kokonaisuudesta on viitisen prosenttia.

Taiteilijoiden ja tekijöiden menetykset levypiratismin takia voidaan arvioida täsmällisesti. Jos levypiratismin arvo Suomessa on noin 300 miljoonaa markkaa ja jos kyseessä olisi pelkästään suomalaisia äänitteitä koskeva asia, taiteilijoiden menetykset olisivat noin 15 miljoonaa markkaa. Summa olisi näin ollen suunnilleen yhtä suuri kuin se rojaltitulo, jonka taiteilijat saavat laillisesti myytävistä kotimaisista äänitteistä. Tietenkään Venäjällä ja Virossa myytävät piraattilevyt eivät ole pelkästään suomalaisia. Suomalaisten taiteilijoiden menetykset ovat ehkä noin 5-8 miljoonaa markkaa.

Tekijöiden menetykset puolestaan ovat jonkin verran taiteilijoiden menetyksiä suuremmat. Jos piratismin arvo on 300 miljoonan luokkaa, tekijöiden menetykset ovat tältä osin noin 20 miljoonaa markkaa. Siitä suomalaisten osuus on ehkä kymmenisen miljoonaa. Usein tekijä on myös taiteilija ja silloin menetykset kertaantuvat.

Valtio menettää arvonlisäveron siitä riippumatta ovatko äänilevyt ulkomaisia vai kotimaisia. Myös kaupan tulonmenetys on täydellinen ja paljolti näin on asianlaita myös levy-yhtiöiden suhteen. Tekijöiden ja taiteilijoiden osalta piratismin aiheuttamat vahingot jakaantuvat jokseenkin tasan suomalaisten ja ulkomaalaisten kesken.

Taiteilijat käyttökelpoinen julkisivu

Numerot osoittavat vääjäämättömästi sen tosiasian, että taiteilijoiden osuus äänilevymyynnin kokonaistuloista on muihin tahoihin verrattuna pieni. Piratismin seurauksena valtio menettääkin neljä kertaa enemmän kuin taiteilijat ja kaksi kertaa enemmän kuin taiteilijat ja tekijät yhteensä. Levy-yhtiö menettää 5-6 kertaa enemmän kuin taiteilijat.

Tästä huolimatta esimerkiksi kansainvälisen äänilevyteollisuuden ja ÄKT:n piratismipropagandassa toistuvasti puhutaan taiteilijoiden nimissä. ÄKT:n tiedotteen edellä oleva lainaus osoittaa miten tuottajataho pelaa.

Suomessa taistelu piratismia vastaan on tapahtunut eri osapuolten yhteistyönä. Julkisuudessa voi kuitenkin näyttää siltä, että kysymys olisi pelkästään ÄKT:n toiminnasta. Yhdistys näyttää pyrkivän tällaista kuvaa antamaan. Kuitenkin esimerkiksi oikeudenkäynnit laittomia äänitteitä valmistaneita ja myyneitä tahoja vastaan on käyty kaikkien osapuolten yhteisinä oikeudenkäynteinä. Niiden tuloksena harvoin saadaan rahaa oikeudenomistajille, vaikka korvauksia määrättäisiinkin maksettavaksi. Piraattien rahat ovat menneet parempiin tarkoituksiin.

Levytuottajien kärkäs esiintyminen piratismikysymyksissä on helppo ymmärtää, sillä tuottajat menettävät levypiratismin takia enemmän tuloja kuin mikään muu taho. Piratismi vie omat tulot, mutta levy-yhtiöillä on usein tekijältä saatuja kustannusoikeuksia ja osuus tekijätuloista jää myös saamatta.

Verkkopiratismista taiteilijoille suurempi ongelma

Suomalaisten muusikkojen ja laulajien tulot tulevat yleensä aivan muista lähteistä kuin levymyynnistä. Piratismi pienentää rojaltituloja entisestään. Ainakaan toistaiseksi esimerkiksi Teoston ja Gramexin kautta tulevat esityskorvaukset eivät piratismin seurauksena vähene. Toisin sanoen, jos radioyhtiöt soittavat piraattilevyjä, menevät esityskorvaukset oikeille tahoille, mikäli asiat muutoin toteutuvat normaalisti. Jos esitysten raportointi muuttuu siten, että se perustuu levyissä oleviin koodeihin tai muihin merkkeihin, myös esityskorvaukset saattavat ohjautua väärille tahoille. Mutta siihen on ehkä vielä matkaa.

Mikäli taiteilijat onnistuvat tulevaisuudessa tietoverkkoja hyödyntämällä säilyttämään itsellään nykyistä paremmin tekijänoikeuslakiin perustuvat oikeutensa, heidän tulonsa oman musiikin myynnistä kasvaa merkittävästi. Taiteilijoiden riippuvuus levy-yhtiöistä voi vähentyä tulevaisuudessa merkittävästi.

Jos taiteilijoiden osuus äänitteidensä myynnistä nousisi 5 %:sta 15 tai 30 %:iin, mikä ei ole mahdotonta jos jakajia on vähemmän, piratismiongelma näyttäisi aivan erilaiselta taiteilijoiden kannalta. Jos taiteilijoiden on mahdollista saada jokaisesta myymästään äänitteestä kolmin- tai kuusinkertainen tulo nykytasoon verrattuna, kasvavat myös piratismin aiheuttamat menetykset.

Levytyssopimukset, jotka on tehty kappaleiden levitykseen perustuvissa olosuhteissa, joutuvat uuteen valoon äänitekaupan siirtyessä verkkoon. Myös oikeudelliset kysymykset joudutaan punnitsemaan huolellisesti.

Parhaillaan käynnissä olevassa EU:n tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista koskevassa keskustelussa suuri kiistakysymys on verkossa tapahtuva teosten ja tallennettujen esitysten reprodusointi. Oikeu-denhaltijat haluavat tältä osin tiukkaa lainsäädäntöä ja käyttäjät puolestaan tukijäsenoikeuden rajoituksia eli omalta kannaltaan laajoja käyttöoikeuksia. Levy-yhtiöt ovat muiden oikeudenomistajien tapaan tiukan linjan kannalla.

On tunnettu tosiasia, että levy-yhtiöt pyrkivät haalimaan sopimuksilla taiteilijoilta kaikki tekijänoikeuslakiin perustuvat oikeudet. Yhtä tunnettu tosiasia on, että läheskään kaikkia oikeuksia ei ole yhtiöille sopimuksilla saatu, vaan merkittävä osa oikeuksista on edelleen taiteilijoilla itsellään. Tästä huolimatta levy-yhtiöt Suomessa etujärjestönsä ÄKT:n johdolla ovat alkaneet esiintyä taiteilijoiden edustajana, kun on kysymys äänitteiden Internet-käytöstä. Näyttää siltä, että omat oikeudet ovat tuottajille liian vähän tässäkin yhteydessä.

Isot levy-yhtiöt yrittävät jarruttaa Internet-jakelua

Suuret levy-yhtiöt jarruttavat tietoisesti äänitteiden käyttöä Internetissä. Piratismin pelko on menettelyn päällimmäinen syy. Mutta taustalla on myös se, että ala aikoo jälleen kerran myydä vanhan tavaran uudestaan Internetin avulla. Aivan kuten vanhat levyt myytiin uudelleen cd:n avulla, nyt aiotaan myydä sama musiikki Internetin välityksellä. Tämä on tietenkin äärimmäisen kannattavaa liiketoimintaa, koska varsinaisia tuotantokustannuksia ei ole.

Viisi suurta levy-yhtiötä, jotka yhdessä hallitsevat ehkä 80 % maailman äänitemarkkinoista, odottavat kuumeisesti, että äänitteiden kopioinnin estävät järjestelmät kehittyisivät niin että levitys Internetissä voitaisiin suhteellisen turvallisesti aloittaa. Pienet ns. independent-yhtiöt puolestaan hyödyntävät jo nyt Internetiä innokkaasti. Sama pitää paikkansa taiteilijoiden osalta. Maailman suurituloisimpiin lukeutuvat taiteilijat ovat muiden mukana levittäneet uutta tuotantoaan Internetin välityksellä; asia johon kaikkien taiteilijoiden kannattaa kiinnittää huomiota.

Maailman äänitemarkkinoita hallitsevat yhtiöt odottavat toisin sanoen, että olosuhteet kehittyisivät siten, että yhtiöiden olisi mahdollista hyödyntää valtava repertuaarinsa Internetin avulla. Yleisesti oletetaan, että perinteinen levymyynti tulee jatkumaan vielä useita vuosia ja että se ei milloinkaan kokonaan katoa. Verkossa tapahtuva musiikin myynti valtaa joka tapauksessa lähivuosina alaa. Se tulee eri muodoissaan vallitsevaksi musiikin levitystavaksi.

Äänitteiden käyttäminen verkossa on saatava mahdollisimman tarkkaan valvontaan. Parhaiten tämä tapahtuu Muusikkojen liiton mielestä tekijänoikeusjärjestöjen avulla. Järjestöillä on myös laajimmat valtuudet ja muutoinkin parhaat edellytykset kattavaan äänitteiden massakäytön valvontaan. Taiteilijoiden kannalta myös parhaat taloudelliset tulokset on yleensä saavutettu tekijänoikeusjärjestöjen puitteissa tapahtuvasta oikeuksien toteutuksesta.

On kuitenkin selvää, että suuret levy-yhtiöt pyrkivät itsenäiseen oikeuksien hallintaan. Yhtiöt arvioivat, että ne pystyvät hallinnoimaan oikeuksiaan omatoimisesti ilman tekijänoikeusjärjestöjen apua. Siinä sivulla yhtiöt ajattelevat hallinnoivansa myös taiteilijoiden ja mahdollisesti myös tekijöiden oikeuksia.

Kuviot tulevat äänitealalla merkittävästi muuttumaan lähivuosina. Peliin tulee mukaan uusia tahoja, joista jokainen haluaa oman siivunsa siitä tulosta, joka äänitemusiikin avulla pystytään saamaan kootuksi. Jokaisen alalla toimivan on siis katsottava eteensä ja pidettävä silmät ja korvat auki, jos mielii menestyä.

Oikeudet säilytettävä omassa hallinnassa

Muusikkojen ammatilliset järjestöt ovat samaan tapaan kuin levytuottajien etujärjestötkin vaatineet, että kansainvälisessä tekijänoikeuslainsäädännössä tekijänoikeuden turvaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota ja että turvaamiskeinoja lainsäädännössä tuetaan. Näin onkin jo tapahtunut esimerkiksi uusissa WIPO-sopimuksissa, joissa on mm. teknisiä suojakeinoja koskevat määräykset. Myös EU:n lainsäädäntöön pyritään saamaan vastaavat määräykset. Turvakeinot eivät kuitenkaan saa muodostua esteeksi taiteilijoiden, tekijöiden ja levy-yhtiöiden vapaalle kilpailulle verkoissa.

Nykyisin äänitteistä saadaan sekä myyntituloja että tekijänoikeustuloja eli esitys- ja mekanisointikorvauksia. Valtaosa myytävistä levyistä ei aluksi tuota riittävästi tuotantokustannusten kattamiseksi. Toinen asia on, että huonostikin myyvät levyt voivat tuottaa pitkään esitystuloja sekä taiteilijoille, tekijöille että tuottajille.

Taiteilijoiden kannattaa ehdottomasti pyrkiä pitämään musiikkiinsa liittyvät oikeudet entistä paremmin omassa omistuksessaan ja hallinnassaan tai sellaisten luotettavien organisaatioiden hallinnassa, joiden toimintaan taiteilijat itse voivat vaikuttaa. Oikeuksia ei missään tapauksessa kannata luovuttaa ikiajoiksi levy-yhtiöille siten kuin ennen usein tapahtui. Taiteilijoiden on myös valvottava olemassa olevat oikeutensa ja estettävä niiden luisuminen tai suoranainen kaappaus vääriin käsiin.