Kummilapset varttuvat – musiikkisivistys karttuu

Jouni Nieminen

Helsingin kaupunginorkesteri otti vuonna 2000 syntyneen ikäluokan kummilapsikseen. Tempaus on saavuttanut huomattavan positiivisen julkisuuden aina ulkomaita myöten. Projektissa on meneillään neljäs vuosi ja kummilapset vanhempineen ovat sitoutuneet tiukasti orkesteriin.

Vuonna 2000 Helsingissä vietettiin kaupungin 450-vuotisjuhlavuotta, jota varten jokaisen viraston tuli suunnitella jotain erityistä kaupunkilaisille. Helsingin kaupunginorkesterin taiteellinen toimikunta järjesti oman aivoriihensä, ja sen suunnitelmat etenivät lopulta kummilapsiprojektiksi saakka. Kaikki vuonna 2000 Helsingissä syntyneet lapset kutsuttiin orkesterin kummilapsiksi. Kutsun on vastaanottanut noin 75 prosenttia ikäluokasta eli noin 4 700 lasta.

Projektia toteutetaan säännöllisillä konserttikutsuilla kaksi kertaa vuodessa. Näihin tilaisuuksiin kunniavierailla ja heidän aveceillaan on luonnollisesti vapaa pääsy. Perheet ovat myös saaneet postitse kaksi orkesterin äänilevyä: "Nallekarhu konsertissa" ja "Georg Malmstén: Musiikkia Lapsille".

Jokaiseen konserttikertaan on osallistunut noin 2 500 perhettä. Konserttiyleisössä on luonnollisesti pientä vaihtuvuutta, joten todellinen aktiivisten osallistujien lukumäärä on oletettavasti jonkin verran tuota suurempi. Projekti suunniteltiin alun perin ja käytännön syistä kestäväksi yli juhlavuoden – se päättyy vasta kun kummilapset aloittavat koulunkäynnin. Kummius jatkuu, vaikka perhe muuttaisi pois kaupungista. Tälläkin kertaa kolmisenkymmentä kummilasta saa postinsa ulkomaille.

Idea on saanut pelkästään positiivista vastakaikua mediassa ja muun muassa Ylen TV1:n kulttuuritoimitukselta, joka myönsi kaupunginorkesterille ja Eve Alholle "Vuoden valopilkku" -kunniakirjan vuonna 2001. Valopilkku-raadin mukaan "lasten perehdyttäminen taiteen tekemisen salaisuuksiin on tulevien yleisöjen parasta kasvualustaa". Musiikkikasvattaja Eve Alho oli suunnittelijana ja juontajana merkittävässä roolissa siinä vaiheessa, kun kohdeyleisö oli vielä vauvaiässä. Hänen työtään on sittemmin jatkanut Satu Sopanen.

Olen itse saanut olla osallisena konserteissa esikoistyttäreni kautta. Olemme osallistuneet säännöllisesti konsertteihin sekä Finlandia-talolla että alueellisissa kulttuuritaloissa. Konsertti on aina ollut kyseisen viikon – ja useammankin viikon – kohokohta. Alun ryömimisleikeistä on ehditty kasvaa kultivoituneeksi konserttiyleisöksi, joka jaksaa kuunnella esitykset keskittyneesti loppuun saakka. Ikävintä on ollut se, että vain toinen vanhemmista pääsee kerrallaan mukaan. Myös pikkusiskon on ollut vaikea ymmärtää tietyn ikäluokan etuoikeutettua asemaa.

Ylväällä profiililla

Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Elina Siltanen kertoo kummilapsiprojektin olleen iloinen yllätys alusta saakka. Palaute kaikilta asianomaisilta on ollut yksinomaan positiivista. Vaikka kyseessä onkin orkesterilta iso taloudellinen satsaus, on sen nähty olleen kaikilta osin kannattava. Kummilapsiprojekti on osa orkesterin perustoimintaa ja rahoitetaan sen omasta budjetista. Ulkopuolinen rahoitus rajoittuu opetusministeriöltä saatuun 2 000 euron avustukseen.

Kummilapsitoimintaan lähdettiin korkealla profiililla, ja siinä on pidetty kiinni tietyistä periaatteista. Lapsille ei tarjota mitään puolivillaista, vaan esimerkiksi kapellimestarina on aina sama ammattilainen, joka työskentelee orkesterin kanssa muutenkin kyseisellä viikolla. Puikoissa onkin nähty muun muassa Leif Segerstam, Okko Kamu ja Markku Johansson. Elina Siltanen sanoo arvostavansa musiikkileikkikoulutoimintaa, mutta kaupunginorkesteri ei pyri samalle reviirille. Pääosassa on ammattimuusikoista koostuva sinfoniaorkesteri ja tietenkin sen pieni yleisö. Toimintoihin saattaa liittyä muskarinomaisia leikkejä, mutta ne ovat pikemminkin mausteita sopassa.

Tulevat äidit ja isät kyselevät intendentiltä toistuvasti sitä, joko jo ensi vuonna mukaan pääsisi seuraava ikäluokka. Tähän ei valitettavasti ole voitu antaa myöntävää vastausta. Idea on monilta osin ainutkertainen, eikä sitä voi toistaa ainakaan kovin usein. Konsertit sitovat jo nyt pelkästään orkesteria viikon verran vuositasolla. Tämän lisäksi tulee muulle organisaatiolle koituva paine. Kukin kummilapsi voi tuoda konsertteihin mukanaan vain yhden saattajan, jotta yleisömäärät ja sitä kautta esitykset pysyisivät jotenkin hallittavalla tasolla.

Elina Siltanen on päässyt esittelemään orkesterin kehittämää konseptia ulkomaita myöten erilaisissa intendenttitapaamisissa. Ulkomaisia seuraajia ei ole toistaiseksi tullut, mutta kotimaassa on jo nähtävissä esimerkin vaikutus. Lappeenrannan kaupunginorkesteri otti omiksi kummilapsikseen kaikki syksyllä 2001 koulunsa kaupungissa aloittaneet ekaluokkalaiset. Noin puolet ikäluokasta eli runsaat 300 lasta on osallistunut tapahtumiin.

Muusikon etuoikeuksia

Veli-Matti Iljin on kaupunginorkesterin sellisti ja luottamusmies. Luottomies on nähty kummilapsikonserteissa myös solistisissa tehtävissä; ei kylläkään sellon varressa vaan peräti laulusolistina ja poliisin asussa! Itse olin todistamassa vakuuttavaa tulkintaa Georg Malmsténin Lasten liikennelaulusta viimeisimmässä kummilapsitapahtumassa huhtikuun alussa.

Kaupunginorkesterin työ kummilapsiensa parissa alkoi jo juhlavuoden 2000 kuluessa, jolloin koko ikäluokka ei ollut vielä päivänvaloa nähnytkään. Ensimmäiset pienimuotoiset tapaamiset järjestettiin kaupungin alueellisissa kulttuurikeskuksissa kuten Malmitalolla ja Itäkeskuksen Stoassa. Näissä tapahtumissa lapset totuttelivat elävän musiikin makuun pienyhtyeen sävelin. Seuraavan vuoden tammikuussa koko ikäluokka oli valmiina saapumaan ensimmäiseen ison orkesterin konserttiin Finlandia-taloon.

Veli-Matti Iljinin mukaan orkesteri oli epävarman odotuksen vallassa tavatessaan kummilapsensa ensimmäistä kertaa. Juuri kenelläkään muusikoista ei ollut kokemusta konsertoinnista sylilapsiyleisölle, ja pelkona oli se, että vastaan saadaan varsinainen itkumyrsky. Yllätys olikin täydellinen, kun nähtiin musiikin rauhoittava vaikutus pieniin lapsiin. Täydet salit hiljenivät kuuntelemaan kummiorkesteria. Se oli kokemus, joka Iljinin mielestä hipoi maagisuutta.

Kummilapsikonsertit täydellä kokoonpanolla ovat orkesterin normaalia työlistan mukaista virkatyötä. Pienyhtyekonsertit samassa yhteydessä perustuvat enemmänkin vapaaehtoisuuteen, mutta innokas ryhmä on aina saatavissa koolle. Veli-Matti Iljin pitää mahdollisuutta päästä mukaan pikemminkin etuoikeutena. Iljin kertoo, että orkesterin keskuudessa kummilapsiprojekti saattaa jakaa lievästi mielipiteitä, mutta varsinaisia negatiivisia tunteita se ei ole nostanut pintaan. Koko orkesterin mielestä kyseessä on ollut paras mahdollinen pr-tempaus mitä kuvitella saattaa.

Tyytyväiset kaupunkilaiset

Freelance-muusikko Ville Juvosen perheeseen syntyi Vilja-tytär elokuussa 2000, ja kaupunginorkesterin kummilapsitarjous otettiin heti innolla vastaan. Vilja täyttää tänä kesänä neljä vuotta ja on jo kokenut konserteissa kävijä. Konserttikutsuja odotetaan innolla, ja kokemus jaetaan aina hyvän ystävän kanssa.

Juvosen perheessä kuunnellaan monenlaista musiikkia ja lähes kaiken aikaa. Näin ollen myös klassinen musiikki on tullut koko perheelle tutuksi, eikä konsertteihin lähtemisessä ole ollut minkäänlaista kynnystä. Ville Juvonen kertoo olleensa itse innokas konserteissa kävijä opiskeluaikoinaan, mutta "unohtaneensa" tavan, kun opiskelijahintaisiin lippuihin ei ollut enää mahdollisuutta. Kummilapsikonserttien myötä hän on päässyt pitkästä aikaa nauttimaan tutusta atmosfääristä. Erityisen tyytyväinen hän on vilpittömästä ja rennosta ilmapiiristä, jota pukeutumiskoodit eivät rajoita. Juvonen uskoo, että monet vanhemmat ovat projektin myötä tulleet lähteneeksi ensi kertaa konserttiin. Lapsiyleisön ohella orkesteri saakin esiteltyä toimintaansa suurelle joukolle potentiaalista aikuisyleisöä.

Myös Ville Juvonen hämmästyi ensimmäisessä kummikonsertissa siitä, kuinka musiikki hiljensi koko katsomon. Erityisesti mieleen on jäänyt Kimalaisen lento, jonka aikana kaikki silmäparit tuijottivat lavalla seikkailevaa hyönteistä. Musiikin voimistuessa saattoi lähes kuulla katsomon jännityksen.

Lopuksi Ville Juvonen leikittelee ajatuksella, että tulevaisuudessa koulujen musiikinopettajat puhuvat erityisellä lämmöllä "vuoden 2000 sukupolvesta", jonka musiikillinen sivistys ylsi hittilistoja pidemmälle.